Vierailija

Kaverini joka valmistuu terveydenhoitajaksi tekee päättötyötään siitä miten vanhemmat huomioidaan neuvolassa, sille on joku hieno nimikin sille aiheelle mut en nyt muista sitä.

Kysyin kaverilta kun sanoi mistä tekee päättötyötä että niin mitä se " suomeksi" tarkottaa niin sanoi että sitä miten vanhemmat voi ja miten ne otetaan huomioon.

Kerroin sitten että multa on tasan kerran (ja vasta toisen synytmän jälkeen) kysytty että olenko väsynyt kun lapsella koliikki... kaveri oli ihan ihmeissään ja sanoi että niiden kuuluisi kysyä, ei nyt välttämättä joka kerta, mutta välillä että miten vanhemmat voi yms...



Minnulla oli synnytysmasennusta (luultavasti, kaveri joka itse siitä kärsi sanoi että samoja oireita mitä hänelläkin oli) niin olisin odottanut että neuvolassa olisi edes jotain kysytty mutta ei ja olen itse huono puhumaan asiasta.

Kommentit (27)

Helsingin keskustassa käyn neuvolassa eikä koskaan ole kysytty, miten MINÄ jaksan. Äitiysneuvolassa toki, mutta lapsen syntymän jälkeen ei. Monesti eri jutut painoi mieltä ja oikein odotti, että pääsisi tutulle neuvolatädille purkamaan mieltään, mutta kun hän ei koskaan kysynyt tai oikeastaan edes antanut suunvuoroa/tilaisuutta itse kysyä, en saanut koskaan aikaiseksi itse avata suutani. Monesti meni koko neuvolakäynti, että odottelin sopivaa väliä ottaa puheeksi esim. väsymystäni, mahdollista lievää masennustani tms. mutta sellaista hetkeä ei koskaan tullut - kun ei tällaisia asioita voi ottaa esille ihan samaan tyyliin kuin kysymystä vaikka lapsen ihottumasta...

Kun on sellainen olo että turhasta valittaa ja pidetäänkö mua sitten hulluna ja mitä jos se neuvolantäti ei käsitäkkään mitä itse tarkoittaa.



Eikös ne jossain terapiassakin kysy että no mikäs sua vaivaa jne... Olisin toivonut että ne edes kysyis että kuinka sinä voit? meneekö sinulla hyvin? eikä vaan että no mites vauva on voinut ja kun sanoo että huutaa ja karjuu päivästä toiseen niin toteavat vaan että no kyllä se siitä kohta helpottaa... =(



Kun todellakaan ei ole helppo mennä tosta vaan sanomaan neuvolantädille että kuule mulla on nyt tällästä ongelmaa ja että mä en nyt yksinkertaisesti jaksa että mulla hajoo pää...

Olisi niin paljon helpompaa puhua asiasta jos toinen kysyy...



Ap



Vierailija:

Lainaus:


Mutta vaikka ei kysyttäisikään, kai jokainen osaa kysymättäkin kertoa, jos ei jaksa. Ei kai tarkoitustaan ole, että terkkari johtaa keskustelua " minä kysyn, sinä vastaat" -tyyliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

niin ajattelen nyt, että olisin itse voinut kertoa edes jotain hankalasta ajasta. Yritin neuvolassa nimenomaan skarpata, ja olla todella reipas. Ehkä siksi ei kysyttykään... Eli neuvon, että sanokaa itse rohkeesti, vaikka se tuntuis vaikealta. Apua saa, kun sitä rohkenee pyytää.

Mua kanssa on joskus melkein ruvennut itkettämään kun musta on niin huolehdittu. Olen laittanut hormonien ja väsymyksen piikkiin. Oon ajatellut, ettei varmaan ole kovin uskottavaa, kun olen sanonut että pärjäilen, ja samalla melkein pillitän.

pitäskö oikeen kirjottaa paikallislehden yleisöosastolle asiasta...

Asutaan meinaan pienellä paikkakunnalla että onkohan se sitten kaupungeissa joissa ollaan näissä jutuissa pikkasen " sivistyneempiä" ... =)

Vierailija:

Lainaus:


pitäskö oikeen kirjottaa paikallislehden yleisöosastolle asiasta...

Asutaan meinaan pienellä paikkakunnalla että onkohan se sitten kaupungeissa joissa ollaan näissä jutuissa pikkasen " sivistyneempiä" ... =)

Eipä kyllä kiinnostakaan jutella sijaisille mitään koska ne on niin tylsistyneen näköisiä ja tuntuu että asiakkaana me olemme heidän tiellään :/

Tietää myös minun vakavasta sairaudestani jne. Ihanaa, kun joku välittää kysyä!



Lapsista osa toisella kymmenellä, osa alle kouluikäisiä.

Mutta vaikka ei kysyttäisikään, kai jokainen osaa kysymättäkin kertoa, jos ei jaksa. Ei kai tarkoitustaan ole, että terkkari johtaa keskustelua " minä kysyn, sinä vastaat" -tyyliin.

jotenkin " tunkeilevalta" kun neuvolantäti ei kysele ainoastaan yleistä jaksamista vaan myös kyselee meidän tilanteestamme yksityiskohtaisesti. Mieheni kun on työtön niin aina se vakiokysymys" Onko vielä löytynyt miehelle töitä?" . Väsyttää välillä vastata siihen kun haluan ettei tarttisi kaikille meidän skeidasta tilanteesta raportoida joka hetki. En ole ehkä niitä avoimimpia luonteita jotka haluaa ventovieraille purkaa tuntemuksiaan. Tai siis tiettyyn rajaan asti kyllä kiva kertoa miltä tuntuu noin ympäripyöreästi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat