Vierailija

Olen tullut aivan yllättäen luomusti raskaaksi (takana vuosien lapsettomuus). Voisi kuvitella, että olisin aivan onneni kukkuloilla, mutta toisin nyt vain on. En ole enää pitkään aikaan haaveillut vauvasta, olen suunnitellut elämääni eteenpäin aivan toisella tavalla kuin niin, että saan vauvan. Meillä on aivan mahtava 1.5-vuotias lapsi jo (olemme sijaisvanhempia) ja minä olen ollut tähän tilanteeseen tosi tyytyväinen ja onnellinen, en ole enää kaivannut omaa biologista lasta reiluun vuoteen. Ja nyt sitten tein positiivisen raskaustestin!

Juttu vain on niin, että minä en ole onnellinen tästä asiasta, vaan pelkään aivan jumalattomasti. Pelkään tätä raskausaikaa ja erityisesti synnytystä! Voitteko kuvitella, pelkään jopa niin paljon, että toivoisin tämän menevän kesken! (Takana yksi keskenmeno, joka otti tosi koville. Miten mä nyt voinkaan toivoa keskenmenoa?) Mielessä käy jopa abprtin tekeminen, mutta tiedän, etten siihen kykene varsinkaan sen jälkeen, jos vauvalta kuuluu sydänäänet.

Auttakaa mua! Mä oon tosi peloissani ja ahdistunut, yöllä erityosesti asiat mietityttää! Ja älkääkä pliis tuomitko ja haukkuko mua, mä koen syyllisyyttä näistä tuntemuksistani jo aivan tarpeeksi..

Kommentit (13)

Vierailija:

Lainaus:


Ajatuksesi ovat hyvinkin tavallisia. Monesti käy samoin, kun pitkään elänyt toive onkin toteutumassa, iskeekin pakokauhu.



Älä koe huonoa omaatuntoa ajatuksistasi, ne eivät vahingoita tulevaa vauvaasi. Aika varmasti kypsyttää sinut äitiyteen ja synnytyksen lähestyessä ajatuksesi voivat olla jo aivan jäsentyneet ja odotat tapahtumaa.

Nyt puhut ajatuksistasi rehellisesti miehellesi ja jollekin uskotulle ystävällesi. Kerro myös neuvolassa. Pyydä lähete tai soita tulevan synnytyssairaalasi pelkopoliklinikalle ja mene sinne keskustelemaan.

Uskon , että saat avun ja jo aika auttaa. Hyvää jatkoa raskaudellesi!




Pyydä sektiota, jos et halua synnyttää. Pääset vähemmällä. Tai älä pyydä vaan vaadi! Onnea vauvalle ja sinulle sekä muillekkin perheenjäsenille.

Olen itse ollut tosi kammoinen lääkäreitä, verikokeita jne. kohtaan enkä kestä nähdä verta, voisin sanoa, että itselläni oli ihan fobia em. asioita kohtaan. Ensimmäiseen verikokeeseen raskaana ollessani otin mieheni mukaan ja melkein itkin. (Johtuu aikaisemmista huonoista kokemuksistani!)





Kuitenkin raskauden loppuvaiheessa olin äärimmäisen rauhallinen ja synnytys (molemmat synnytykseni) meni upeasti! Kätilöt sanoivat (tietämättä taustastani), että harvoin ovat nähneet näin rauhallista synnyttäjää. Eli sanoisin, että raskaus on sellainen prosessi, joka valmistaa synnyttäjää tehokkaasti tulevaan ja itse synnytyksessä ainakin itselläni oli sellainen adrenaliini- tms. lataus, etten edes " muistanut" pelätä - halusin vain vauvan ulos.



Kannattaa kuitenkin neuvolassa jutella asiasta ja miettiä, mikä siinä synnytyksessä oikein pelottaa. Ajattele, millaisen lahjan saat vaivan palkaksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

asioilla on vaan tapana järjestyä,synnytys pelko jos on suurin huolesi (ilmeisesti ainankin isoin) niin otat sen heti vain puheeksi neuvolaan mennessä!! ystäväni sai sektion suurien pelkojensa vuoksi,eli kyllä sinut otetaan ihan tosissaan siellä,ja jos joku ei ota niin etsi sellainen ihminen käsiisi! yritäppäs listata niitä ihania asioita ja paneudu niihin... sijaislapsenne saisi sisaruksen,oman lapsen saamisen tunnetta ei voita mikään!! lapsi on lahja jota kaikki haluavat ei saa ikinä!

toivotan sinulle kaikkea hyvää ja ajattele asioita aivan rauhassa!!



t,viiden lapsen äippä ja uusi maha asukki viikolla 8..kaikki alateitse synnyttänyt ja kammoa ei ole =)

ajattelin että olen hullu kun sinne menen tai siis että ne pitää mua hulluna, siellä sanoivat että useemmin sinne tulee uudelleen synnyttäjiä kun ensikertalaisia kun uudelleen tulevat tietää jo mitä se on ja mitä odottaa...



Käynti ole todella hyvä vaikka ajattlein heti sietlä lähdettyä että eisiitä ollut mitään hyötyä, mutta sen jälkeen sain yöni nukuttua synnytykseen asti ja synnyttämään kun lähdettiin ei pelottannut yhtään.

Pelkästään jo se tieto että tiesin että siellä varmasti on sairaalassa ylhäällä minun toiveeni ja se että varmasti saan kaikki mahdolliset kipulääkkeet mitä haluan niin auttoi asiaa. Synnytys meni todella hienosti ja nopeasti ja kätilöt olivat aivan ihania ihmisiä, toisin kuin ekalla kerralla.

Suosittelen että kerrot siitä neuvolassa.

Jos minun eka synnytys olisi ollut niin helppo kuin toinen niin ei meidän laspille olisi tullut viittä vuotta ikäeroa... =( ja minä vielä soitin neuvolaan ennen kuin aloin edes harkitsemaan toista että onko mahdollista saada vaikka leikkaus kun pelottaa, silloin jo neuvolantäti laittoi asian ylös minun tietoihin ja sanoi että synnytyspelko ei saa olla syy siihen ettei hanki lapsia.



Vielä sekin auttoi minulla että neuvolantäti kyseli että pelottaako ja kannusti minua ottamaan yhteyttä sairaalan pelkopolille ja antoi sinne numeron mihin soittaa.

Kiitos teille kaikille asiallisesta kommentoinnista. On vain niin vaikea luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin.. Olen sellainen huolehtijaluonne. Mutta kiitos, otan asian varmasti puheeksi neuvolassa ja rupean työstämään tätä pelkoani mahdollisimman pian...

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ja pystyisin nauttimaan tästä raskaudesta.

Kiitos vielä kerran!

Monissa synnytyssairaaloissa on esim. ns. pelkopoli. Jos et pääse peloistasi, niin sektion saa pelon perusteella. Mutta et ole ainoa, joka pelkää eli puhu vaan rohkeasti neuvolassa.

mutta vannon että heti kun vauvan saat, ajatuksesi ovat toiset. Synnytyspelkoon tämä ei kyllä auta, mutta otapa asia puheeksi neuvolassa, pelkopoli varmaan auttaisi.

ja jos ei iltaisin saa unta kun pelkää että kuolee synnytykseen... ja keskellä yötä herää pakokauhuun että miten vanhempi lapsi pärjää täällä ilman minua jos siihen kuolen... =(



T:8

Ajatuksesi ovat hyvinkin tavallisia. Monesti käy samoin, kun pitkään elänyt toive onkin toteutumassa, iskeekin pakokauhu.



Älä koe huonoa omaatuntoa ajatuksistasi, ne eivät vahingoita tulevaa vauvaasi. Aika varmasti kypsyttää sinut äitiyteen ja synnytyksen lähestyessä ajatuksesi voivat olla jo aivan jäsentyneet ja odotat tapahtumaa.

Nyt puhut ajatuksistasi rehellisesti miehellesi ja jollekin uskotulle ystävällesi. Kerro myös neuvolassa. Pyydä lähete tai soita tulevan synnytyssairaalasi pelkopoliklinikalle ja mene sinne keskustelemaan.

Uskon , että saat avun ja jo aika auttaa. Hyvää jatkoa raskaudellesi!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat