Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Olen tullut aivan yllättäen luomusti raskaaksi (takana vuosien lapsettomuus). Voisi kuvitella, että olisin aivan onneni kukkuloilla, mutta toisin nyt vain on. En ole enää pitkään aikaan haaveillut vauvasta, olen suunnitellut elämääni eteenpäin aivan toisella tavalla kuin niin, että saan vauvan. Meillä on aivan mahtava 1.5-vuotias lapsi jo (olemme sijaisvanhempia) ja minä olen ollut tähän tilanteeseen tosi tyytyväinen ja onnellinen, en ole enää kaivannut omaa biologista lasta reiluun vuoteen. Ja nyt sitten tein positiivisen raskaustestin!

Juttu vain on niin, että minä en ole onnellinen tästä asiasta, vaan pelkään aivan jumalattomasti. Pelkään tätä raskausaikaa ja erityisesti synnytystä! Voitteko kuvitella, pelkään jopa niin paljon, että toivoisin tämän menevän kesken! (Takana yksi keskenmeno, joka otti tosi koville. Miten mä nyt voinkaan toivoa keskenmenoa?) Mielessä käy jopa abprtin tekeminen, mutta tiedän, etten siihen kykene varsinkaan sen jälkeen, jos vauvalta kuuluu sydänäänet.

Auttakaa mua! Mä oon tosi peloissani ja ahdistunut, yöllä erityosesti asiat mietityttää! Ja älkääkä pliis tuomitko ja haukkuko mua, mä koen syyllisyyttä näistä tuntemuksistani jo aivan tarpeeksi..

Lienee turha mainita, että kärsin ahdistuneisuudesta ja jonkin asteisesta paniikkihäiriöstä...

Kommentit (2)

Itse tulin lopulta raskaaksi ja tein innoissani positiivisen testin. Sitten iski täysi epätoivo ja toivoin niinkuin alkup. myös mm. etä menis kesken jne... Se tuntui niin musertavalta ajatella, että nyt ei mahda enää mitään, pakko vaan kestää loppuun saakka ja miten elämä muuttuu jne... Se oli joku hormonaalinen ahdistus, tunteet heitti koko alkukuukaudet laidasta laitaan, itkin loputtomasti, välillä olin hetken ok tai jopa onnellinen kunnes taas itkua tihersin. Loputon väsymys iski heti ekoina viikkoina, joten se ei parantanut asiaa... Koita ajatella, että se helpottaa muutaman viikon päästä. Se ehkä auttaa. Koita myös tehdä asioita joista nautit ja joissa saat ajatukset huolista irti... Kaikki menee varmaan ihan hyvin ja tuolle tunnekuohulle ei mahda muuta kuin koittaa pitää se jotenkin aisoissa sillä, että suuntaa ajatukset muualle ja odottaa kärsivällisesti että mieli muuttuu huomaamatta itsekseen... tsemppiä.

Olen parinkin ihmisen kanssa jutellut samankaltaisesta tilanteesta. Toisen tapauksen muistan selkeästikin: lapsi on ollut todella toivottu. Hehkutusta positiivisesta testistä, mutta ensimmäinen kolmannes kuitenkin ollut aivan kamalaa aikaa, " mihin tilaan itseni ajoinkaan" ...Sairaslomaa ahdistuneisuuden takia yms. Raskauden käännyttyä toiselle kolmannekselle tilanne muuttui täysin totaalisesti toiseen suuntaa; onnen seitsemännessä taivaassa. Luulisin, että ainakin tässä tilanteessa hormoneilla oli suuri merkitys tilanteeseen. Ammattiapu ei ole suinkaan mikään häpeä Sinun tilanteessasi. Vaikka raskauden pitäisi olla normaali tila, ei se sitä lähellekään aina ole. Tunteet menevät aivan laidasta laitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat