Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Eli seurustelin miehen kanssa johon olin ollut rakastunut jo kauan ja kun molemmat sitten vihdoin olimme vapaita, olimme yhdessä ja mielestäni tulimme hyvin toimeen ja meillä oli hauskaa. Miehen lastenkin kanssa sujui hyvin.

Sitten miehelle iski vapaudenkaipuu ja jätti mut. Olin tosi pitkään onneton ja masentunut. Sitten päätimme olla ystäviä mutta salaa toivoin koko ajan enemmän. Nyt kuulin että mies on löytänyt uuden naisen ja ovat muuttamassa yhteen.

Ei siis varmastikaan voida enää olla miehen kanssa missään tekemisissä.

Olen pakostakin katkera. Mies sanoi mulle aikanaan että haluaa olla vapaa mutta kas kummaa, nyt ollaankin sitoutumassa eli kyse oli vaan musta.

Tuntuu tosi pahalta. Kun mulla on yhä vaan tunteita häntä kohtaan ja viimeiseen asti toivoin että palaisimme yhteen mutta nyt sitä toivoa ei enää ole.

Tuntuu pahalta ajatella että joku nainen on hänen kanssaan.

Olenko ihan sairas päästäni näiden ajatusten kanssa?

Kommentit (10)

Komppaan edellistä vastaajaa - surullisuus on ihan normaalia tuossa tilanteessa.



Itse en usko ollenkaan näihin "sitoutumiskammoisiin". Se on vaan kaunis tapa sanoa toiselle, ettei hän loppujen lopuksi olekaan Se Oikea. Ei tunnu kivalta kuulla tällaista, mutta itse olen sitä mieltä. Kun rakastuu, ei siinä oikeasti mieti haluaako kuitenkin olla vapaa vaan luonnostaan tahtoo vaan olla sen toisen seurassa.

Kiitos kymppi! Niin se täytyy koittaa ajatella.

Nyt tulee se lapsellisuuskohta mutta toivottavasti ei tule onnelliseksi uuden naisensa kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mua vaan itkettää ja itkettää. Ei ole helppoa menettää rakasta ihmistä eikä ole kiva jäädä yksin. Ja ei voi olla miettimättä että millainen se uusi nainen sitten mahtaa olla. Onneksi ei asuta samalla paikkakunnalla, ei varmaan törmätä toisiimme. Mutta haikea olo on.

Antakaa mulle vielä vähän voimia jooko. Että saisin ensi yönä paremmin nukuttua etten vaan itkisi. Onneksi on vielä lomaa ja jatkossa voi sitten keskittyä vaan töihin ja unohtaa miehet. Mä en jaksa enää yhtään pettymystä.

Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että jompikumpi tai molemmat teistä olivat eron keskellä kun aloitte seurustella. Jos mies oli just eronnut niin hänellä oli luultavasti ihan oikeastikin siinä kohtaa tarvetta olla omillaan. Nyt ero on ehkä sitten käsitelty ja on tilaa jo uudelle suhteellekin. Sinä satuit väärään ajankohtaan.

en oikeen usko, että olisit tullut tuon kanssa onnelliseksi. jos se olisi ottanut sut takasin niin oisit aina tuntenut olevasi se kumpi rakastaa enemmän ja olisit ollut epävarma siitä miehestä... sun on tarkotus nyt löytää joku joka saa sut tuntemaan että sua palvotaan, sillon tietää kohdanneensa sen oikean :)

Mä olin eronnut aikaisemmin ja olet oikeassa, kun mies erosi, aloimme seurustella ihan heti. Olemme kuitenkin pitäneet yhteyttä koko ajan sen jälkeen kun jätti mut ja mä tyhmyyksissäni ajattelin että voidaan palata yhteen kunhan mies on ottanut tarpeeksi sitä omaa aikaa. Tuntuu kun tulisin taas jätetyksi ja yhtä pahalta tuntuu kuin silloinkin.

Kai mä sitten vaan olin se laastarisuhde.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat