Vierailija

Itse opiskelen yliopistolla humanistisessa. Ikä alkaa jo painaa; 28v (en siis aloittanut opintojani heti lukion jälkeen), ovareita kasassa satakunta, eli vielä pari vuotta olisi ainakin kärvisteltävä maisterin papereihin. Nyt kuitenkin tökkii, ja pahasti! Tuntuu, että vihaan alaani, en osaa/ymmärrä sitä, se ei kiinnosta mitenkään ja on ollut täysin väärä valinta minulle. Olen jo ainakin viimeisen vuoden opiskellut ihan vain siksi kun nyt pitää tehdä lisää ovareita (ja aika vitun vähän olen tehnytkin),ja inhoan joka päivä sitä mitä teen! Käyn välillä keikkaduunissa (ns. paskahommia, ei mitään alaani liittyvää) ja työpäivät ovat AINA paljon MIELLYTTÄVÄMPIÄ kuin opiskelupäivät. Ei se voi olla oikein.



Uutta alaa en voi enää alkaa opiskella, koska ensinnäkään tukikuukausia ei olisi, enkä pärjäisi taloudellisesti. Muutenkin alkaa olla aika paljon ikää mittarissa uuden -ainakaan akateemisen- alan valitsemiseen.



En tiedämitä tekisin. Olen kuitenkin melkein 2/3 tutkinnosta suorittanut (aika helvetin kuormittavalla aineyhdistelmällä, eli olen todellakin tehnyt töitä!) ja opintolainaakin on jo kertynyt. Työkokemus on sekalaista ja mihinkään kunnolliseen duuniin riittämätöntä. Vaihtoehtoni ovat siis A) opiskella vielä pari pitkää vuotta alaa, jota olen alkanut inhoamaan ja jossa en usko koskaan olevani hyvä, mutta sitten valmistua akateemiseksi ja ainakin tienata ihan mukavasti (ja rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että arvosanani ovat aina olleet tosi hyviä, joten varmaan pärjäisin alalla; se ei vaan tunnu minulle luontaiselta) tai B) lopettaa opiskelut, hyväksyä, että olen heittänyt neljä viimeistä vuotta elämästäni ihan hukkaan ja vain kerännyt opintolainaa, mennä töihin vaikkapa kaupan kassalle ja sitten tehdä koko loppu elämäni töitä, joita en ehkä inhoa, mutta joista en saa MITÄÄN irti vaan teen niitä pelkän palkan takia ja vielä aika huonolla palkalla.



Kumpikin vaihtoehto tuntuu aika ahdistavalta. Voi kuinka kadehdinkaan ihmisiä, jotka tietävät mitä haluavat tehdä ja sitten tekevät töitä sen eteen. En ole laiska, teen ihan mielelläni 8h päivässä töitä ja päälle hoidan kodin ja lapsen, kunhan olisi jotain mielekästä jonka eteen työskennellä!

Kommentit (13)

Olen todellakin suortittanut jo yli 100 ovaria, joten luovuttaminen tässä vaiheessa tuntuu oudolta. Lisäksi tutkintoja on erilaisia ja minun pääaineessani (ihan vain esimerkiski, enkä todellakaan sano tätä mitenkään itseäni korostaakseni) parin ov:n tenttiin voi olla lähemmäs pari tuhatta sivua tekstiä, joten olen tosiaan urakoinut näiden ovareideni eteen...

En vain enää jaksa tätä, tämä ei kiinnosta minua ollenkaan. En tiedä, onko koskaan kiinnostanut. Jotenkin vain ajauduin tälle laitokselle, sitten tein lapsen opintojen alkuvaiheessa ja vanhempainloman jälkeen jatkoin opintoja, vaikka ne eivät mitenkään omilta tuntuneetkaan...



Tuntuu väärältä panostaa kaikki (vapaakin) aikansa jonkin sellaisen lukemiseen, joka ei inspiroi ollenkaan. Ihan tosi, minusta tulee huono alani edustaja (tai näin ainakin tunnen)! Toisaalta en kyllä pysty kuvittelemaan itseäni kaupan kassalle loppuelämäkseni. Yhtä vähän se " innostaa" ja vielä pienemmällä liksalla. Nykyisessä alassani on kuitenkin jotain elementtejä, jotka vetoavat ja joiden takia hakeuduin koulutukseen alunperin...hampurilaisbaarinkassalla ei tietenkään niin mitään.



Voi vidu! En vaan niin yhtään tiedä mitä tehdä! Toisaalta, kaupan kassalta saisin seuraavat pari vuottakin tasaseen liksaa...Jos jatkan opintoja, saan vain lisää lainaa ja lopputulos voi olla sama: ala, joka ahdistaa eikä onnistu.



Ihan kamala pattitilanne. Voi hemmetti, että ahdistaa!



-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka et koskaan alan töitä tulisi tekemäänkään, niin aina se kertoo jotain ihmisestä jos on saanut jonkun homman suoritettua loppuun. Esim. työhön hakutilanteessa. Vaikka hakisit sitten kaupan kassalle, mutta silti sulla olisi jokin tutkinto olemassa!



Ja ethän sä tiedä vaikka parin kaupankassana olemisvuoden jälkeen sua sittenkin alkaisi jollain muotoa innostaa se " oma" ala... Tai edes jokin sinnepäin!



Nyt vaan vaikka hammasta purren; tee opintosi loppuun!



T: maisterisimmeinen

Sen jälkeen sinulla on paperit, ja se on ihan sama mitä sitten teet ja mihin hakeudut. Ei sinun juuri sitä alaa tarvitse tehdä työksesi mitä olet opiskellut. Koulutuksellasi voit varmasti työskennellä aika monipuolisissa tehtävissä. Paperit (viralliset &valmistumis-) tarvitaan. Niitä kysytään joka ikisessä paikassa ja kun valmistut, voit tosiaan sitten valita. Moni hakee ihan toisiin työtehtäviin mihin varsinaisesti koulutus on. Moni työnantaja arvostaa enemmän sitten persoonaa ja sitoutumista kuin varsinaista alan koulutusta, mutta vaativat kuitenkin, että jotkut paperit on.

nyt otat aikalisän.



mieti kesän aikana mikä on se muu mielenkiintoinen juttu mitä haluaisit tehdä.

ja kun syksy saapuu niin marssit ensi töiksesi opiekelijaopinto-ohjaajan, opon tai opintopsykologin luokse ja sanot miksi nykyinen ala ei kiinnosta ja mikä kiinnostaa. sulle voidaan räätälöidä sopivat sivuaineyhdistelmät ja gradun ala- vedät ne viimeset siihen suuntaan mikä kiinnostaa.



100 ov:n suorittaminen on melkonen homma ja jos sen heität hukkaan ihan tosta noin vaan olet hurja. Ei niitä tukikuukausia saa mistään lisää.



itse olin samankaltaisessa tilanteessa pari vuotta sitten. lapset oli, oma opiskeluala ei kiinnostanut ja olin ihan pattitilanteessa. sitkeästi puursin revohkan loppuun, valitsin mielenkiinoitsia kursseja ja valmistuin. yllättävä todellisuus työelämässä olikin se, että työpaikat eivät ole räätälöityjä sun tutkintoosi (ellei ole joku tosi spesifi ala), vaan kun sulla on ne pirun paperit niin sitä voi hakea sellaiseen duuniin mitä on opiskellut. Itse olen töissä paikassa jossa en tee suurimmalla osalla opinnoistani mitään, vaan nimenomaan luova sivuaineyhdistelmä toi tämän paikan.



tsemppiä jatkoon! kahlaa se tutkinto läpi vaan! et sä ole vielä vanha. mäkin olen jo 30v.

opiskelin amk: ssa sairaanhoitajaksi reilut 2 vuotta ja lopetin sitten. Jäljellä olisi ollut enää reilu vuosi.

En mitenkään halua yllyttää sinua lopettamaan opintojasi kesken, mutta minulle se oli oikea ratkaisu. Yksi ammatti kuitenkin on jo (lähihoitaja), enkä ole päivääkään katunut opintojen lopettamista kesken.

Sympatiat sinulle, mmitä sitten ikinä päätätkään!

Mulla siis takana n. 70 ov opintoja yliopistossa ja yli 90 ov AMK:ssa. AMK:sta valmistuisin vuodessa jos menisin takaisin, mutta kun en näe siihen oikein mitään syytä. Miksi haluaisin valmistua alalle, joka ahdistaa jo valmiiksi ja jossa on huonot työolosuhteet ja surkea palkka?!



Opintotukikuukaudet alkaa mullakin olla jo melko lailla käytetyt, mutta toisaalta jos en näihin kumpaankaan palaa, niin tuskinpa enää lähden korkeakouluun vaan menen sit suosiolla amikseen.



Mutta mikään kiire ei ole, yksi lapsonen on jo kotona ja toinen tulee syksyllä. Vuoteen 2008 tosin pitää päättää lopullisesti mitä teen tuon AMK:n suhteen, koska opintoaika raksuttaa uhkaavasti kohti loppuaan.



Joo en kyllä osaa sanoa juuta enkä jaata sun tilanteeseen. Varmasti tulet kohtaamaan paljon painostusta jos otat asian puheeksi ja hulluksikin sinut leimataan, jos opintosi keskeytät. Mutta faktahan on kuitenkin se, että se olet sinä, joka työskentelee täysin väärällä alalla, ei kukaan niistä viisaista neuvojista!

Et ole ainoa joka kokee opintojen loppuvaiheessa tuon tunteen. Itsekin koin sen. Suurin osa ryhmästäni valitti samaa aikoinaan. Katsoimme kuitenkin tulevaisuuteen ja päätimme kärvistellä loppuajan opintojen parissa. Nyt porukka työskentelee ihan laidasta laitaan. harva on töissä juuri sillä alalla, johon kouluttauduimme.

Minusta tuntuu, että yrität täältä vaan etsiä jonkun hengenheimolaisen, joka on jättänyt opinnot kesken, ja saat siitä tekosyyn lopettaa opintosi kesken. Työelämää sinulla on vielä lähes 40v edessä, joten kouluttamattomana (ilman loppututkintoa) sinulla on pitkä aika istua Sivan kassalla tai hymyillä kestohymyä Mäkkärissä.

opinnot on tyssänneet siihen että asun toisella puolella maata. Kaduttaa että koskaan menin ottamaan opiskelupaikan vastaan. Olen oman alani työssä. Muuttaminen opintojen takia ei onnistu miehen työn takia, emmekä voi myöskään asua eri puolilla maata (lapsi tulossa). Pattitilanne tämäkin.

Taidan itsekin tietää, ettei se ole " oikea" -siis minulle oikea- ratkaisu. En vaan voisi olla seuraavaa 35 vuotta jossain myymälän kassalla. Ja tuskin olisin näitäkään ovareita raapinut kasaan (vieläpä hyvin tuloksin) jos ala olisi TÄYSIN minulle sopimaton. Kiitos tsemppauksista, eiköhän tästä vielä nousta.

Pitää vaan jaksaa lukea ja pinnistää ja lukea ja kituutella. Lopussa se kiitos seisoo...(?)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat