Vierailija

-Itselleni oli yllätys, kun toisessa synnytyksessä epiduraali ei vaikuttanut ollenkaan. Kokemus sekin. Luulin saavani aopua, mutta helpotusta ei sitten tullutkaan eikä uutta puudutusta " keritty" antamaan.



-ponnistusvaiheen helppous suhteessa avautumiskipuihin oli yllätys

Sivut

Kommentit (35)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taitaa vain olla kateellinen, kun on itse vääntänyt 4 ja tavara sitten pilalla. ;P



Minun revÄ se oli oikein hyvä ja toimiva myös, kun palautui heti synnytyksen jälkeen. Mutta tuskinpa se hyvä revÄ vaikuttaa siihen, millainen se itse synnytys on 1.vaiheessa.

Yllätyksiä myös

- Ajantajun häviäminen

- Epiduraali oli aivan mahtava apu, en olisi uskonut

- Omat voimavarat ja sinnikkyys positiivisessa mielessä

- Etten yhtään kironnut



Se oli myös yllätys, että olo oli niin virkeä ja energinen heti synnytyksen jälkeen.

Mutta se olikin yllättävän jees, ajoittain jopa mukavaa, vaikka kyllä siihen itkua ja hammastenkiristystäkin mahtui. Eli eiköhän tuon ihan ilolla tee vielä pari kertaa.

-säännölliset supparit kesti 19h ja vasta 17 h jälkeen sain epiduraalin, joka vei kaikki kivut ja ponnistamisen tarpeen

-tikkien laitto ei sattunu, mut yksi jäi kireelle

- ponnistaminen oli helppoa, kestikin alle 20 min eikä tuntunut kuin kovalta paineelta

- lapsi ei ollut rinnalla tuntia, vaikka epikriisissä niin lukee (tai sitten en muista)

-jälkisupistukset oli kovat, vaikka siedän yleensä kovaakin kipua

-rupesin marmattamaan kätilölle vasta kun paineli istukkaa vatsan päältä, et elä ennää, sattuu...

-se, että ponnistaminen tapahtui kokonaan supistusten tahdissa ja välissä pystyi edelleen huoahtamaan ihan kivuttomana

-se, että en ruvennutkaan äyskimään miehelle/kätilölle vaan olin erittäin sopuisa ja yhteistyökykyinen

-se, että sain runsaan vuodon eikä istukka meinannut tulla hyvällä ulos

-se, että itse synnytys oli niin nopea ja helppo

-se, että pääsin suihkuun vasta seuraavana iltana, kun ensin olin vuodosta niin heikkona ja sitten veritankkaustipassa toisen päivän

Luulin että olisin karjunut ja kiroillut kuin merimies mutta ehei... vaikka olinkin tosi kipeä, käyttäydyin mallikkaasti.

Myös ponnistusvaiheen helppous yllätti (epiduraali vaikutti vielä eli ei sattunut) ja ylipäätään koko kesto. Eli luulin kärsiväni vuorokauden mutta se kestikin vain 10t!! =))

enkä myöskään kipulääkitystä, epiduraalista puhumattakaan. Myös se, että ponnistuksen tarve ilmeni pieremisen tarpeena (" kun nyt sais kunnolla pieraista niin helpottais kummasti" ). Se että avauduin tunnissa 1cm:stä 10 cm:iin. Se ettei lasta saanut pitää kuin hetken rinnalla kun se jo revittiin pesuun ja punnitukseen, vaikka toisin puhuivat tutustumiskäynnillä (" lapsen saa pitää vaikka kuinka kauan rinnalla, pesulle ja punnitukseen ei ole kiire" .. ja pah!" ).

Aluksi kysyttiin, toivonko epiduraalia, ja sitten parin tunnin päästä tultiin hakemaan kylvystä puudutettavaksi vaikka olisin kestänyt kipuja kylvyssäkin joten kuten.

se vaan lyhensi supistukset niin, että lopulta jouduttiin laittamaan oksitosiinia että pääsen ponnistamaan. ja tosi nopee juttu kaikkinensa oli, ajattelin että 12 tuntia siinä menee kuitenkin mut viisi tuntia vaan kesti. ensisynnyttäjä olin. ja se hämmästytti, ettei repeämistä huomannut lainkaan.



- että hommassa ei mennytkään monta vuorokautta :) Olin valmistautunut piiiitkään koitokseen, mutta sairaalassa oltiin lopulta vain 4 tuntia kun lapsi oli jo syntynyt. Supistusten alusta syntymään meni tosin noin 16 tuntia, mutta suurin osa ajasta siis kotona.

- ettei se ollutkaan mitenkään ylivoimaisen kivuliasta, en lopulta tarvinnut lainkaan puudutteita

- ettei ilokaasu vaikuttanut ollenkaan

- että ponnistaminen oli niin vaikeaa!

- että synnytyssalissa olikin ihan mukava tunnelma

- että en huutanut eläimellisesti, kironnut enkä lyönyt miestäni :D

- että se oli niin positiivinen kokemus kaikin puolin



Toivottavasti seuraava synnytys on yhtä helppo kuin tämä ensimmäinen.

synnyttäminen on sujunut neljä kertaa (lähes) kuin oppikirjoissa. (meillä yl. kaikki menee just niinku ei oltu suunniteltu). Tosin kaksi viimeistä synnytystä olivat syöksysynnytyksiä, mutta eipähän tarvinnu kauaa kitua ja ehdittiin nippanappa sairaalaan..

T. 4*äiti

Vasta viime metreillä (viimeiset 20min) tunsin ne, mutta nekin olivat kivuttomia; pieni paineen tunne alavatsassa, edessä.

Ja samoin ponnistuvaihe (3min), tunsin peräsuolessa paineen (kuin kakka olisi tulossa) jolloin kätilö huomasi että olen 10cm auki ja käski ponnistamaan, ja poika syntyi täysin kivuttomasti ja suht kevyellä työnnöllä (yhdellä sellaisella) maailmaan. :D



Eli olin todella yllättynyt, että synnytys oli täysin kivuton, ja avautuminen näin ensarina kesti hieman päälle 2h. Se oli siis todella helppoa kuin heinän teko, ja synnytyksestä sai nauttia täysin rinnoin alusta loppuun asti. :)



Yllätyin myös siitä, että vaikka koinkin syöksysynnytyksen, niin selvisin ilman repeämiä ja epparia, eli ilman tikkejä pääsin tallustamaan suoraan pöydältä suihkuun, jonka jälkeen olo oli kuin " lenkille olisi voinut lähteä" .



Kivunlievityksiä en edes ehtinyt kokeilemaan siinä kiireessä (esim. jo pelkkä suihku olisi saattanut tuntua mukavalta, taikka terapiapallo tms...?)



Hassua, että heti synnytyksen jälkeen oli olo kuin ei olisi koskaan edes synnyttänyt, eikä alapäässäkään ollut ns. mitään palautumista.

Ainoastaan pari ekaa päivää (kun peilillä kurkin), oli paikat hieman kellertävät (mustelmia), kun olihan se joutuntu venymään äärimmileen. Mutta muuten näytti ja tuntui entiseltä ja vessassa käynnitkään eivät tuottaneet mitään ongelmaa (kuten olin kauhukertomuksia kuullut).



Eli voi olla myös yllättävää, että synnytys voi olla näinkin HELPPO!



Äiti -79 ja pikku-ukko 4kk.

Luulin että ensisynnyttäjillä synnytys kestää monta tuntia, mulla kesti vain 1,5h. En tiennyt että supistukset voisivat koskea niin tajuttoman paljon. Luulin että ponnistusvaiheessa koskisi ja paljon ja että ähkisin ja puhkisin (epiduraali vei kaikki kivut) En tiennyt että välilihani leikattaisiin, sellaisesta en vain ollut koskaan kuullut. Luulin että huutaisin kivusta (olin hiljaa, vain kyyneleet valui)

siis vain päätti tulla liian aikaisin. No kaikki kävi nin nopeasti että kun itse synnytys oli ohi ja kätilö totesi että sitten se istukka! Meinasi parku tulla!



Ja kyllä olin täysin tietämätön (en ollut ehtinyt synnytys valmennukseen enkä katsonut videota synnytyksestä, luulin vain hermoilevani siitä liikaa) että se todella synnytetään samalla tavalla! Siinä sitten kesti melkein tunnin. Lääkkeitä laitettiin, kaksi kätilöä yrittivät murjoa mahaani ja viimein leikattiin.



Todella luulin että istukka tulee synnytyksen jälkeen nopeasti vauvan jälkeen ja vaivatta!

-Se ettei kukaan kertonutkaan mitä tehdään. Istuin vain odottamassa tietämättä synnytänkö 2 tunnin vai kahden päivän päästä. =)

-Epiduraali vei ihan kaikki kivut=)

-Osasin ponnistaa oikein ja ponnistusvaihe olikin helppo.=)

-Tikkien laittaminen oli iha hirveää.



Kuopuksen syntymässä:



-Se etten ehtinyt saamaan epiduraalia vaikka heti pyysin ja olin melkein kolme tuntia sairaalassa.

-Selvisin ilman kipulääkettä ja ehkä selviäisin toistekkin =)

-Se taas ihmetytti ettei kukaan taaskaan kuunnellut miltä minusta tuntuu. Kun sanoin että vauva kyllä kohta syntyy.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat