Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

kunhan mietin höpöjä. aina kun näen telkkarissa ison kaupungin pilvenpiirtäjineen ja valoineen, mulle iskee ihan suunnaton ikävä jotain mitä mä en ole koskaan nähnytkään. ihan niin kuin mä kuuluisin sinne. hmm outoa.

Kommentit (7)

se on ihmisen omaksi lohdukseen keksimä juttu. On kauhean lohdullista ajatella, että kun tämä elämä loppuu, alkaa toinen.



Uusi tilaisuus, jota kaikki toki haluaa.

oon nyt alkanut uskoa, koska veljeni on vahvasti sitä mieltä että hän on edesmennyt ukkimme.

Veljeni oli jo pienenä, noin kolmevuotiaana, kysynyt äidiltämme, että " muistatko kuinka kannoin sinua kun sinä olit pieni?" ja että " kun sinä, äiti, olit pieni ja minun tyttöni, sinä itkit paljon ja minä kannoin sinua monet yöt"



Jälkeenpäinkin on selittänyt paljon asioita, joita vain äitini ja ukkini voisivat muistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Afrikkaan köyhyyteen ja nälänhätään.. Katulapseksi jonnekin Pietariin tai muuhun surkeaan paikkaan..



En siis haluaisi uskoa sielunvaellukseen, mutta moni uskoo ja tuntee muistavansakin jotain entisestä elämästään..



Mullakin on jokin ihmeellinen kaipuu 50 luvulle.. siis selittämätön ikävä, joka on aivan pohjaton.. Välillä tuntuu, että muistaisinkin jotain elämästäni 50-luvun jenkeissä.



kentien minäkin olen ollut siellä oikeasti joskus..?





Vierailija:

Lainaus:


se on ihmisen omaksi lohdukseen keksimä juttu. On kauhean lohdullista ajatella, että kun tämä elämä loppuu, alkaa toinen.



Uusi tilaisuus, jota kaikki toki haluaa.




Mm. siksi että maailmat väkiluku kasvaa räjähdysmäisesti, mistä nämä kaikki uudet sielut tulevat?



Ja siksi, että uskon Raamatun Jumalaan, olen siis kristitty.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat