Vierailija

Mietin, mikä on tässä oikein. Meillä kolme lasta, 5v,4v sekä pieni vauva. Olen siis kotona lasten kanssa enkä nyt vauvan ollessa pieni ole ollut juuri vauvasta erossa hetkeäkään. Mies tietysti käy töissä. Hänellä on oma yritys, työtä olisi vaikka muille jakaa. Usein tulee kotiin illalla vasta klo 19 aikoihin. Yksi osasyy myöhäiseen kotiintuloon on se, ettei mies jaksa aamuisin nousta ajoissa ylös. JOskus lähtee kotoa vasta klo 9-10... Kuitenkin vauvakin herättää meidät joskus jo klo 7, joten siitä ei ole kyse. Mies on monesti itsekin sanonut, että hänen pitäisi nousta, mutta silti ei jaksa!!!



Mua ärsyttää nyt suunnattomasti se, että MÄ lähes aina nousen lasten kanssa. Tottakai, jonkunhan on heidänkin kanssaan noustava ja annettava aamiaista. Toiseksi ärsyttää se, ettei mies ikinä mene iltaisin ajoissa nukkumaan. Yleensä kuuppailee ylhäällä vielä klo 01... Tekemistä hänellä on tietysti paljonkin mutta usein istuu ja töllöttää telkkua. Tottakai jaksaisi nousta paremminkin jos menisi joskus nukkumaan.



Toinen asia mikä ärsyttää on se, että miehellä olisi älyttömästi pyyntiä tulla soittamaan joka paikkaan. MIes soittaa pianoa ja usein häntä pyydetään eri tilaisuuksiin säestämään laulajia tai ohjaaman lauluja. Eikä mies useinkaan osaa vastata ei:((. Monesti olemme asiasta puhuneet ja olen PYYTÄNYT että vähentäisi menojaan. On vähentänytkin, onneksi, mutta tänäänkin hän on taas jossain ja koko sunnuntaipäivä menee siihen:(((.



Miehellä on myös jonkin verran soittokeikkoja bändin kanssa aina silloin tällöin lauantai-iltaisin, joten nekin vievät ekstra aikaa.



Joo tiedän missä mättää. Meidän pitäisi kyllä puhua kunnolla näistä jutuista. Itse olen aivan poikki jatkuvaan lasten kanssa olemiseen!!! Kirjoitin äsken jopa miehelle lapun tarvittavista " korjauksista" jonka hän saa lukea kunhan palailee kotiin.



Paljonko ylimääräisiä menoja kolmen lapsen isällä voi olla??? MIelestäni ei oikeastaan saisi olla yhtään mitään kun on noin paljon työtäkin ja on töissä arkisin aamusta iltaan. Entäs mun menot? En mä ikinä mihinkään pääse!



Iltaisin en enää pääse käymään missään kun mies tulee kotiin vasta 18-19 aikoihin. Kaupunkiin meillä on pitkä matka eikä sinne enää kannata sen jälkeen lähteä.



Meillä on jonkin verran hoitoapua mun vanhemmista mutta en mä heitäkään voi jatkuvasti pyytää kun jo nyt auttavat mua sillä aikaa että pääsen keskimmäisen lapsen kanssa fysioterapiaan ja he vahtivat kahta muuta lasta. Mitään MLL:a ei tällä paikkakunnalla ole eikä ole tässä mitään naapurintyttöjäkään keitä pyytää. No se siitä eikä se ole se suurin ongelma.



Mutta siis... ONgelmana itse näen vain sen, ettei mies jotenkin osaa organisoida omaa arkeaan niin, että saisi esim. töihinsä lähdettyä ajoissa jotta ehtisi kotiin " auttamaan" mua. Eikä hän osaa sanoa " ei" muille ihmisille (just ne soittokeikat), mikä johtaa siihen, että hänen oma perheensä kärsii. Mies on siis usein iltoja ja lauantai-iltoja pois soittojen takia.



Ja mä tunnen että mä kadotan itseni kokonaan.. Mikä MÄ sitten olen? Olenko mä vain ilmainen lastenhoitaja miehelleni? Onhan se hänen helppo tulla ja mennä kun MÄ aina olen kotosalla. Mä en käytännössä pysty yhtään mitään itse harrastamaan kun miehellä on niin tuhottomasti työtä/menoja.



Kommentteja?

Kommentit (5)

Aamulla voi uida, kävellä, käydä kuntosalilla tai ajaa vaikka kahville jonkin kivaan kahvilaan, missä voi lukea päivän lehdet rauhassa. Miehen on pakko nousta ja huolehtia lapsista yhdeksään asti. Eiköhän viikon kuluttua jo uni tule aikaisemmin ;)



Kannattaa lähteä siitä, että et voi muuttaa miestäsi väkisin. mutta voit muuttaa omaa elämääsi. Voisitko esim. ottaa au-pairin? Tai palkata säännöllisesti kotiin tulevan lastenhoitajan esimerkiksi yhdeksi arkipäiväksi? Vaikka olisit kotonakin, toisen aikuisen apu auttaa jaksamaan.



Mieti, mitä iloa ja voimaa antavia asioita voisit tehdä. Mitä todella tarvitset, jotta jaksaisit paremmin? Ja miten voisit ne saada?



Mun mies on myös yksityisyrittäjä ja tiedän nuo työajat. Meillä se tosin menee niin, että kun mies tulee kotiin viideltä tai seitsemältä, niin syö ja jatkaa töitä kotitoimistossa. Jollei tee töitä niin valvoo sitten pelkästä tottumuksesta jonnekin kolmeen yöllä, nukkuu aamulla kahdeksaan yhdeksään tai jos minä vien lapsen päiväkotiin ja menen töihin, niin ei ehkä nouse ennen puoltapäivää. Se on toooosi rasittavaa! Kun sama meno jatkuu myös viikonloppuna, eikä mulle jää vapaapäiviä ollenkaan.



Itse yritän ajatella, että tää nyt on vain tätä kun lapsi on pieni - meillä siis vain yksi tosin, että helpompaa sikäli. Oma aika palaa sitten joskus ja ehkä se oma itsekin. :)



Mitäpä jos kylmästi ottaisit itsellesi jonkun harrastuksen, jotain sellaista mikä vaatisi sinua olemaan poissa kotoa tunnin pari kerran viikossa? Selittäisit miehellesi, että se on sinulle tärkeää, sinulla on siihen oikeus ja hänen on kerta kaikkiaan oltava aina silloin paikalla lasten kanssa. Ehkä mies oppisi pienen vastuunkannon kautta isompaan vastuunkantoon?



Tai sitten voisit ryhtyä vaikkapa aamuisin viemään hänelle kahvit sänkyyn hetikohta sinun ja lasten herättyä! Kuppi kahvia ja aamuhalittelut koko poppoolta, istutte sängyssä iloisesti höpöttämässä ja lukemassa kirjaa - ei ainakaan jatkuisi enää unet? ;)



En osaa isosti auttaa, mutta myötätuntoa sinulle - ja tavallaan ihana kuulla, että joku muukin elää näin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Aamulla voi uida, kävellä, käydä kuntosalilla tai ajaa vaikka kahville jonkin kivaan kahvilaan, missä voi lukea päivän lehdet rauhassa. Miehen on pakko nousta ja huolehtia lapsista yhdeksään asti. Eiköhän viikon kuluttua jo uni tule aikaisemmin ;)



--- tuo onkin hyvä vinkki ja olen jotain tuollaista joskus miettinytkin. Ainut ongelma on siinä, että meillä on niin pitkät matkat joka puolelle että niihin menee liikaa aikaa. Esim. uimaan tai kuntosalille kestää ajaa ainakin ½ h. Tuntuu jotenkin liian vaikealta? Kävelylle tai lenkille voisin kyllä lähteä.



Kannattaa lähteä siitä, että et voi muuttaa miestäsi väkisin. mutta voit muuttaa omaa elämääsi.



-- tuo on totta! Luultavasti mun on vain mietittävä mitä itse haluan!



Mieti, mitä iloa ja voimaa antavia asioita voisit tehdä. Mitä todella tarvitset, jotta jaksaisit paremmin? Ja miten voisit ne saada?



-- kiitos! Täytyykin todella miettiä miten voisin elämääni muuttaa. MIes on muuten kiva, kiltti ja ihana, mutta joissain asioissa ärsyttää... Juuri se, etten tunne oikein saavani riittävästi " apua" arkeen. Tiedän että mieskin tekee parhaansa. Ei hän kapakoissa tai baareissa luuhaa.



-- luulen, että tarvitsen vain jotain omaa aikaa. Ehkä aikaa hengähtää ja rauhoittua. Aikaa ilman lapsia.



Ap



[/quote]





Itse yritän ajatella, että tää nyt on vain tätä kun lapsi on pieni - meillä siis vain yksi tosin, että helpompaa sikäli. Oma aika palaa sitten joskus ja ehkä se oma itsekin. :)



-- se onkin totta! Kahden ekan lapsen jälkeen sitä aikaa kyllä tuli pikkuhiljaa kun lapset kasvoivat ja erityisesti kun olivat hetken aikaa hoidossa ja itse olin töissä. Silloin sain voimani takaisin. Kokemuksesta tiedän, että kunhan VAUVA KASVAA niin minunkin voimani palaavat. Vauva on imetyksellä joten häntä on pikkuisen hankala jättää hoitoon. Omaa maitoani olen kyllä pumppaillut ja sitä on mies tai vanhempani antaneet.





Mitäpä jos kylmästi ottaisit itsellesi jonkun harrastuksen, jotain sellaista mikä vaatisi sinua olemaan poissa kotoa tunnin pari kerran viikossa? Selittäisit miehellesi, että se on sinulle tärkeää, sinulla on siihen oikeus ja hänen on kerta kaikkiaan oltava aina silloin paikalla lasten kanssa. Ehkä mies oppisi pienen vastuunkannon kautta isompaan vastuunkantoon?





-- ennen vauvaa kävin kyllä jumpassa pari kertaa viikossa.





En osaa isosti auttaa, mutta myötätuntoa sinulle - ja tavallaan ihana kuulla, että joku muukin elää näin!



-- samoin! Joskus ajattelenkin etten varmaankaan ole ainut " yrittäjän vaimo" .! Auttaa kyllä kuulla ettei muillakaan aina ole helppooa!



Ap

[/quote]




* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat