Seuraa 

Apua!

Minulla on synnytykseen on muutama viikko aikaa ja synnytys ei pelota, mutta aika osastolla pelottaa! Kauhistuttaa ne kolmen hengen huoneet, joissa isät ja sisarukset saa vierailla milloin vaan klo 10 ja 20 välillä (TYKS). Miten ihmeessä siellä pärjää järjissään kun on jälkivuotoa, imetystä ja muita " intiimiasioita" ja minä hetkenä tahansa voi esim. joku isistä lampsia ovesta sisään " töillistelemään" . Tuskin siellä kukaan tahallaan töllistelee tai toisten rauhaa häiritsee, mutta eipä katseilta pakoonkaan pääse kun ei ole edes päätyverhoa.

Vai onko tuossa vaiheessa niin vauvan lumoissa ja toisaalta väsynyt, että mikään ei häiritse?

Vinkkejä tai kokemuksia?

Sivut

Kommentit (43)

tyttömme syntyi tyksissä sektiolla reilu 6 viikkoa sitten, ja minulle jäi todella positiivinen mieli. olimme 3 hengen huoneessa, joka oli koko ajan täynnä. en kokenut hälinää tai melua mitenkään häiritsevänä, vaikkakin asustelin keskimmäisessä vuoteessa. ensimmäisenä yönä vauva oli yön vauvalassa sillä olin vuoteeseen vangittuna (katetri ja kipupumppu). hoitajat olivat todella mukavia (siis ihan kaikki, joihin 5 vrk:n aikana törmäsin..)



Se riippuu tosiaan aika paljon tuurista miten sairaalassaoloaika menee jos on yhteishuoneessa. Olen kolme kertaa synnyttänyt Tyksissä ja viimeisin kerta oli kyllä kamalin. Muuten ei mitään, sain jopa ikkunasängyn, mutta vieruskaverini kuorsasi nukkuessaan aivan hirvittävästi. Yritin yöllä aina töniä häntä ja hänen sänkyään mutta ei se auttanut kuin hetkeksi. Kätilökin eräänä yönä kävi huoneessamme ja vain ihasteli miten sikeästi tämä äiti nukkuu kun oli ollut päivällä niin väsynyt... Onneksi jouduin olemaan siellä vain kaksi yötä. Eräs kaveri oli tässä vähän aikaa sitten siellä synnyttämässä ja hän sai olla ihan yksin kolmen hengen huoneessa ekan vuorokauden kun ei ollut tunkua :)



Nyt kun olen neljättä kertaa menossa niin tosiaan harkitsen sitä polikliinistä synnytystä. Tai paras vaihtoehto olisi mielestäni olla siellä yksi yö jotta näkisin miten toivun ja sitten voisin mennä kotiin jatkamaan. Kotona on toki isommat lapset mutta niin olisi myös mies joka kyllä hoitaisi heidät ja myös ruoanlaiton ja siivouksen jotta minä saisin levätä. Saa nähdä miten käy, päästävätkö he minut aiemmin kotiin vai ei.. Tai ei kai siellä nyt ketään voi väkisin pitää jos äiti ja vauva voivat hyvin, tosin sitten pitäisi kuitenkin käydä siellä se lastenlääkärin tarkastus tekemässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

näin jälkeenpäin ajatellen, kun kaikki huoneessa ovat yhtä väsyneitä, ymmärtävät tilanteen ja kaipaavat rauhaa ja yksityisyyttä oman vauvan kanssa, voi hyvin pyytää huonekavereilta, että rauhoitetaan vähän (otetaan vieraita vastaan käytävällä jos vointi sallii). Toisille voi ääneen sanoa että olen rättiväsynyt ja haluaisin unta. Kyllä ne minullakin huomasivat sitten kun aloin itkeä tyynyä vasten. Aina voi kysyä hoitajilta onko mitään huonetta tai nurkkaa missään vapaana. Minä pääsin viimeiseksi yöksi yksin ja sain vähän lopulta untakin. Kyllä olosuhteet ovat täysin epäinhimilliset monen hengen huoneessa ja sen tunnustavat hoitajatkin, eivät vaan mahda tilanteelle mitään.



Anny

TYKSissä oli myös yhden hengen huoneita, muistaakseni niitä oli kaksi sillä osastolla jolla itse olin. Kannattaa kysellä jos on vapaana. Itse pääsin yhden hengen huoneeseen.

Osastolla on hälinää, mutta ei se mua etukäteen pelota. Ymmärrän kyllä, että jotkut ovat herkempiä kuin toiset, vaikka olisi sermitkin välissä. Kaiken kaikkiaan on ihan hyvä, jos vierailuaikoja noudatettaisiin. Esikoisen synnyttyä jouduin samaan huoneeseen kolmen muun äidin kanssa. Muilla paitsi mulla oli vauvat vierihoidossa, ja siinä tilanteessa se tuntui aika inhottavalta. Heräsin vähän väliä vauvojen itkuun ja muistin, että oma vauvamme oli Lastenklinikalla. En halunnut pilata muiden äitien iloa ja yritin pysyä rauhallisena, vaikka itku oli kurkussa koko ajan.



Tyttömme oli jatkohoidossa Kättärillä ja silloin aluksi olisin toivonut, ettei olisi ihan julkisesti tarvinnut imettää. Mutta pian sitä tuli muiden vauvojen vanhempien kanssa niin tutuksi, ettei enää välittänyt.

jos vieraita lappaa ja vauvat huutaa. Itse synnytin 2004 kesällä Keski-Suomen keskussairaalassa ja jouduin osastolle 5 jossa ovat sektoidut äidit sekä ne joilla on ollut jotain poikkeavaa raskaudessa ja/tai synnytyksessä. Muut ovat osastolla 6 eli ne joilla ei ole mitään ihmeellistä ollut. Osastolla oli aivan mahtava henkilökunta ja ruoka oli hyvää ja sitä söinkin aina tosi paljon!!! Kukaan muu ei näyttänyt ottavan niin paljon ruokaa lautaselleen kuin minä. ;) Ruoka haettiin itse käytävältä huoneeseen tai sitten kätilöt toi jos ei itse pystynyt vielä nousemaan ylös. Olin kolmen hengen huoneessa, ikkunapaikalla. Vessat ja suihkut olivat käytävällä. :( Olimme toivoneet perhehuonetta mutta emme saaneet sitä koska niitä oli ainakin silloin vain 3 tai 4 kpl ja ruuhkaa oli. Huoneessa oli lisäkseni kaksi äitiä. Toisen äidin vauva oli vastasyntyneiden teholla ja toisen vierihoidossa normaalisti kuten myös omani. Olin neljä päivää sairaalassa ja muistaakseni joka yö vein vauvan lastenhuoneeseen jotta saisin levätä. Pyysin että vauva tuotaisiin aina syömään tarvittaessa ja näin tapahtuikin. Se oli kyllä väsyttävää kun toisen vauva alkoi huutaa yöllä ja oma oli lastenhuoneessa ja sitten heräsi siihen toisen itkuun.... No, jonain yönä oli sitten kummankin vauvat lastenhuoneessa ja sai levätä. Onneksi muilla äideillä kävi aika vähän vieraita huoneessa koska sairaalassa on muiden kuin isän ja sisarusten vierailut kielletty huoneissa. Käytävällä voi tavata sitten muitakin. Pidin myös verhoja kokoajan sänkyni ympärille vedettynä jotta sain omaa rauhaa. Huonekaverini olivat onneksi mukavia ja aika rauhallisia. Jälkeenpäin ajatellen oli ehkä ihan hyvä että olin ryhmähuoneessa koska koin jonkin asteista ahdistusta synnytyksen jälkeen ja vauvakin tuntui aivan vieraalta eikä tippaakaan rakkaalta. Olin myös jonkin verran itkuinen ja olisin halunnut että mies olisi voinut olla kokoajan vierelläni tukena. Tuntuu nyt että jos olisin ollut yksin jossain huoneessa niin olisin saattanut vaan ahdistua enemmän. Nyt menen samalle osastolle syksyllä ja toivomme ehkä kuitenkin perhehuonettta jotta saan levätä rauhassa. En halua uskoa että sama ahdistuneisuus tällä kertaa toistuu ja ainahan voin pyytääkin päästä ryhmähuoneeseen jos siltä tuntuu. Voi olla että esikoinen viettää yönsä kuitenkin muualla kuin sairaalassa jotta saan tosiaan levätä. Viime kerralla sain kyllä jotenkuten levättyäkin mutta minäkään en ole ollut koskaan niin väsynyt elämässäni kuin silloin kun tulin kotiin esikoisen kanssa. Silloin tuntui siltä että että voisin nukahtaa vaikka pystyyn ja mielentilakin oli TODELLA epätodellinen ja itkeskelin vaan! Nyt yritän todella hyödyntää sairaala-aikaa jos vaan mahdollista kun kotona on 2v esikoinen. Ja on syytäkin koska tämä syntyy suunnitellulla sektiolla ja voin olla melko kipeä. Toivot vaan perhehuonetta jos sellaisia on tarjolla ja sitten etenet tilanteen mukaan mikä parhaalta tuntuu. Tsemppiä!!

Flofer rv 25+3

Synnytin vuosi sitten kesällä TYKSissä ja olin kolmen hengen huoneessa. Ahdastahan siellä oli välillä (etenkin vierailuaikaan), eikä yksityisyys ollut aina ihan parasta A-luokkaa. Mutta eihän sairaalassa yleensä viikkokausia olla, joten kyllä sitä muutaman päivän kestää. Ja täytyy kyllä sanoa, että ihanaa henkilökuntaa ja hoitoa TYKSissä ainakin on (ja ruoka hyvää;)). Kolmen hengen huoneeseen pitää varata mukaan sosiaalisuutta, jolloin varmasti pärjää joukossa mukana. Ei muuta kuin tsemppiä tulevaan - omasta puolestani voin sanoa, että kokemukseni TYKSistä ovat hyvät!!!

että sairaalahuoneessa on hälinää ja levotonta joka tapauksessa. Siellä käyvät joka tapauksessa huonetovereiden puolisot, lapset, hoitohenkilökunta jne. Ja huonetoverit vaihtuvat. Itse ottaisin lähisukulaiset mieluummin vastaan vierailuaikana lyhyelle visiitille sairaalassa ja rauhoittaisin sitten kotonaolon alkuajat omalle perheelle. Ja suosittelen käytäntöä muillekin! Vierailuajat sen sijaan saisivat olla hyvin rajatut niin kenenkään ei tarvitsisi katsella koko päivän jatkuvaa vieraiden ramppaamista.



Kun miettii jälkikäteen sairaalassaoloa, sitä on sen verran uuvuksissa synnytyksestä, ja nimenomaan jos on ollut rankka synnytys on aivan sama ketä seisoo viereisen sängyn vieressä verhon takana tai vaikka verhoa ei juuri olisikaan. Oma yksityisyys ja häveliäisyys ovat kuitenkin aika menetettyjä jokaisella vastasynnyttäneellä. Jokaisen tilanne on kutakuinkin sama: verta vuotaa, tukka on sekaisin ja liikkuminen hankalaa. Onko siinä vaiheessa suurta merkitystä onko siinä vieressä vierailemassa anoppi vai aviomies? Outoja ihmisiä kaikki jokatapauksessa, eikä kukaan tiedä kuka olet, ja kaikki ymmärtävät mitä varten olet sairaalassa. Ja tosiaan verhot on ainakin sivuilla varmasti kaikissa sairaaloissa. Sen sijaan jos on kovin väsynyt synnytyksestä ei jaksa niitä ihmisiä vastaanottaa kotona heti sairaalasta päästyään. Kotona kun tuppaa olemaan paineita järkkäillä kahvituksia, näyttää ihmiseltä ja ehkä katsella vieraitakin pidempään kuin 15 minuuttia.



Ja siellä sairaalassa ainakin oman kokemukseni mukaan pahiten lepoa häiritsivät huoneessa olevat vauvat - onko tuo nyt mikään ihme jos kolmesta vauvasta joku huutaa koko ajan? Ja toisaalta esim. huonetoverin kuorsaus saattaa karsia nekin lyhyet hetket unta jotka yöllä muuten saisi.

Itsellä on pian synnytys edessä ja sairaalavierailulla kysyin suojaverhoa kun niitä ei huoneissa näkynyt. Kuulemma pyynnöstä voidaan tuoda sellainen rullilla kulkeva suojaverho, ja jos huonekavereiden vierailijat häiritsevät imetystä, nukkumista tms. niin ihan reilusti voi pyytää henkilöitä poistumaan huoneesta.

Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kun itse sain vierailijoita niin jotenkin sitä siirryttiin automaattisesti pois huoneesta muita häiritsemästä. Mutta jos näin ei käy niin toki voi ystävällisesti pyytää.

...en voi olla kuin onnellinen että oma synnärini on KYS! Osastolle ja huoneisiin saavat tulla vain ja ainoastaan isät (ja kait vauvan sisarukset?). Muille vieraille vauvaa voi näyttää osaston lasiovien läpi.



Oli ihanan rauhallista koko osastolla ja ennen kaikkea huoneessa! Itse olin kahdenhengen huoneessa, ja ensimmäisen yön jälkeen huonekaverikin oli ihan mukava.



Tuota en kyllä ymmärrä kun jotkut valittaa vauvan itkusta, siis VAUVAN ITKUSTA SYNNÄRILLÄ...

Mulla positiivinen kokemus keväältä 2005 Tyksissä. Tilaamani kasvisruoka oli hyvää, lähes kaikki hoitajat mukavia ja lisäks sain vieruskaverista tosi mukavan äippäystävän, joka tänään meni ensimmäistä päivää töihin. Meidän huoneessa oli koko ajan vaan kaks äitiä eikä vauvat huutaneet mitenkään liikaa. Toinenkin äiti, joka myöhemmin tuli samaan huoneeseen, oli oikeen kivaa juttuseuraa ja just sitä vertaistukea, kun hänellä oli yks lapsi ennestään. Suihkuihin pääsi jonottamatta, oman verhon takana sai olla rauhassa, ja ennen kaikkea Tarja-niminen kätilö oli aivan huippu mun synnytyksessä. Sosiaalisuus on mun mielestä tosi hyvä juttu, varsinkin kun sitä oli sopivasti. Kyllä sitä sit kotonakin saa olla tarpeeks yksin miehen ollessa töissä ja väsymyksen painaessa, kunnes ehkä joku päivä on energiaa lähtee johki mammakahvilaan ettiin muita samas tilantees olevia. Ja sekin on sit hurjan kivaa, kun huomaa, ettei oo ainoo, joka nukkuu ekat 3 kk synnytyksen jälkeen max. 3 tuntia pisimmillään/yö - huumorinkin löytää paremmin näissä äitiysasioissa toisten äitien kans.



Nyt meen toista lasta synnyttään loppuvuodesta ilmeisesti Naistenklinikalle ja ihan jännittää, kun jotenkin Tyksissä kaikki oli niin kivasti. Mut kaipa ne pääkaupunkiseudullakin osaa asiansa.

Moi!

Halusin vastata viestiin, kun harmittaa taas tuo ikuinen negatiivisuus... Harmillisen harvoin vastaavat ne, joilla on hyviä/positiivisia kokemuksia esim. TYKS:n lapsivuodeosastoilta. Uskon vakaasti, että niitäkin on ja jopa enemmän kuin ns. huonoja fiiliksiä. Mielestäni osastoilla on pääosin leppoisa ja tarv. humoristinenkin tunnelma. Tietysti voi sattua kohdalle tyyppejä(=hoitajia), joiden kanssa kemiat eivät kohtaa.

Koko kesän ajan on ollut mahdottoman täyttä(=tosi paljon synnyttäneitä), joten hoitajilla ei ole juurikaan vaihtoehtoja mihin laittaa synnyttäneitä siis huoneita/paikkoja. Harmittavaa, oikeesti! Syksyllä tosiaan alkaa remontti, jolloin kaks osastoa yhden osaston tiloissa! Silloin vasta " hauskaa" onkin, myös hlökunnalla! Tosiasia kuitenkin on, ettei kukaan siellä halua hankaloittaa kenenkään oloa. Remontin jälkeen on sitten mukavampia☻huoneita eli 2-hengen huoneita...

Tule vain sinne TYKS:iin hyvillä mielin ja muista sanoa hlö.kunnalle,♥

jos joku ahdistaa, kyllä varmasti jotain keksitään avuksi. Verhot sängyn päädyssä olis kivat, mutta toisaalta aika toisarvoinen juttu, jos muuten homma toiv. toimii :-).

Älä murehdi, kyllä kaikki varmasti hyvin menee! Tsemppistä!





itselleni sattui viimeksi tylsästi koska samassa huoneessa a) ulkomaalainen äiti joka ramppasi luokseni juttelemaan niitä näitä vaikka kuinka vedin verhoja eteen saman tekivät myös hänen erittäin sosiaaliset vieraansa ja b) äiti jolla esikoinen ei malttanut pysyä paikoillaan vaan tuli kiipeilemään sängylleni ym. ja ilmeisesti tämä äiti miehensä kanssa oli vain tyytyväinen kun saivat olla hetken kahdestaan... Oma vauvva oli todellinen yöhuutaja ja samoin tuon äidin B. Olin etukäteen päättänyt viipyä sairaalassa jotta säästyisin esikoisen hoidolta, ruoanlaitolta ja siivoukselta :) Tällä kertaa olen ajatellut että jos meno on smanaliasta niin lähden oitis kotiin. Eli kyllä siitä selvisi, muttei levosta ja rauhasta ollut kyllä tietoakaan. Onneksi sairaalassa ei ole pakko olla kauaa jos kaikki on mennyt/ menee putkeen.

Varmasti tyksistäkin löytyy positiivisia kokemuksia joltain, mutta valitettavasti kaikilla ystävilläni ja heidän tuttavillaan on enemmän ja vähemmän huonoja kokemuksia. En tiedä onko sitten vain sattumalta kaikki negatiivisuus kasautunut tähän minun ympäristööni :) Henkilökuntaa tietysti löytyy monenlaista. Mukavimpia mielestäni olivat nuoret kätilöt (sijaisia varmaankin...?), mutta kyllä oikeasti jotkut vanhat kätilöt ja lastenhoitajat ovat olleet todella ilkeitä.



Eräs hoitaja oli esim. tuttavalleni tiuskaissut, että täytyy sun opetella itse hoitamaan lapses, kun tuttavani oli kysynyt voisiko hän yöllä vähäksi aikaa tuoda lapsen hoitajille, että saisi itse levättyä. Ja minua puolestaan syytettiin itsekkääksi, kun halusin lähteä kolmantena päivänä kotiin. Vaikka vauvalla ja itselläni oli kaikki hyvin. Tässä nyt vain muutama esimerkki.



Tilan puutteelle tms. ei tietenkään henkilökunta voi mitään, se on selvää. Ja minulla oli varmaan vain huono tuuri huoneen suhteen ja siksi, että huonekaverilla kävi niin valtavasti vieraita siellä ahtaassa pienessä huoneessa.



Minä kanssa jännitin samaa asiaa ja jouduin sitten (2004) Taysissa myöskin ylipaikalle kahden hengen huoneeseen kolmanneksi. Itse olin siinä keskellä ja verhoa ei saanut kiinni minun kohdaltani kokonaan, koska siinä ei siis varsinaisesti ollut paikkaa. Oli kyllä inhottavaa, mutta onneksi huonekaverit olivat kivoja ja miehetkin huomaavaisia. Eivät tuijotelleet kun kävelivät siitä mun paikan ohi tai muutenkaan häirinneet minua ja vauvaa.

'

Yöt tietysti oli hankalia, mutta mulla oli korvatulpat, joista kyllä kuulee oman vauvan itkun, mutta ehkä muu hälinä vähenee. Ja etenkin jos päivällä haluaa nukkua, niin korvatulpat on kyllä hyvä olla mukana.



Vieraat kävi pääosin vierailuaikaan ja osin myös virailuhuoneessa, joten se ei sinänsä häirinnyt. Mutta kyllä olin onnellinen kun kolmen yön jälkeen pääsin kotiin vauvan kanssa!



Tsemppiä! Nopeasti se aika siellä loppujen lopuksi menee, koita vaan jaksaa!

ota viimeisin sänky niin sinne ei kukaan näe tai tule kurkkimaan.Itseäni vaivasi tuo sama juttu ja sain onneksi viimeisen sängyn joka oli ikkunan vieressä.Oli tosi kiva kun ei tarvinnut pelätä että kukaan ulkopuolinen tulee kurkkimaan kun imetän.

Olen synnyttänyt hyvinkäällä 03 ja olin kolmen hengen huoneessa kahden muun äidin kanssa. Meillä oli hirveän mukavaa siinä me yhdessä imeteltiin ja ihmeteltiin vauvoja. Juteltiin synnytykset, ekat vessa käynnit, hormooni itkut ja naurettiin niin että huone raikui. Se oli sitä vertais tukea parhaimmillaan. Näinkin voi olla kun käy hyvä tuuri ja saa kivat ihmiset samaan huoneeseen

mutta niitä on vain kaksi, joten on aika epätodennäköistä päästä sellaiseen. Ja kauempana asuvat ovat niihin vielä etusijalla. Polikliininen synnytys ei kai ole oikein hyvä ensisynnyttäjälle. Yritän tietysti lähteä kotiin heti kun vointi sen sallii, mutta voi olla että joutuu kuitenkin olemaan sen neljä päivää.

Sitä ihmettelen, että miksi sänkytiloissa ei voi olla sivuverhojen jatkeena päätyverhoa, jonka voisi joskus vetää eteen ollakseen ihan rauhassa? Ei luulisi olevan kustannuskysymys... Onko väliä vain fyysisellä parantumisella ja psyykkisestä puolesta viis? Vai onko tuohon todella joku järkevä selitys?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat