Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Onko joku kenties voittanut pelkonsa? Miten olet sen tehnyt?

Itse haaveilen siitä että joskus vielä uskallan avata suuni ja puolustaa itseäni/lapsiani enkä vain vaieta. Vielä en uskalla ja tie on pitkä...

Kommentit (10)

minulla on molemmat mutta sen jälkeen kun jäin äitiyslomalle 2003 eikä tarvinnut töihin mennä niin ei ole ollut mitään oireita liekö paska työpaikka aiheuttanut ne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten huono itsetunto hänelle tulee esille?

Minulla on tuo sosiaalinen pelokkuus myöskin todella rankkaa, vaikeuttaa elämää paljon. On erittäin ahdistavaa kun ei tahdo uskaltaa edes puhelimella soittaa =o((( Saati sitten ylipäänsä päästä elämässä eteenpäin... Itsekin olen lasten kanssa kotona ja olen helpottunut kun ei tarvitse olla töissä hermoilemassa.

ap

onko lääkitystä?

Itselläni ei ole tähän mitään hoitoa tällä hetkellä, joskus olen terapiassa kulkenut, vuosia, eikä siitä ollut oikeastaan apua... Nytkin haluaisin keskustella mutta en enää osaa/uskalla hakeutua hoitoon. Puhelimella soittaminenkin on niin vaikeaa jne. Lääkityksiä ei ole, en ole koskaan niistäkään hyötynyt. Ehkä olen ikuisesti tällainen.

ap

Miehellä on sosiaalisia pelkotiloja ja ne on todella lamaannuttavia ja haittaavat normaalia elämää esim liikkumista ja töissä käymistä, mistä syystä hän on ollutkin työtön 7 vuotta. Nyt sai työpaikan kilometrin päästä entisestä kodistaan ja hänen isänsä on samassa työpaikassa niin hän pystyy menemään töihin. Muussa tapauksessa hänellä on tukihenkilö joka hoitaisi hänen tukemistaan töissä. Hirveän huono itsetunto hänellä, vaikka kaikissa työpaikoissa on oltu hirveän tyytyväisiä hänen panokseensa ja kehuttu ahkeraksi.

Terapiat on käyty, joista ehkä jotain tukea on saanut, aika nimetöntä kylläkin. Lääkitys on päällä ollut vuosikaudet myös raskauden ja imetyksen aikana. Sopivalla annoksella voin erinomaisesti, ei tietoakaan paniikista tai masennuksesta. Olen ehdottomasti SSRI-lääkkeiden kannattaja!

Olisin voinut itse kirjoittaa tuon kirjoituksesi, ap. Eli olen käynyt aikanaan terapiassa ja ollut lääkityksellä, nytkin tahtoisin asialle jotain tehdä, mutta ei pysty/jaksa; olen myös kokenut, ettei hoidoista ole ollut mitään hyötyä. Eli nyt tuntuu siltä, ettei oikeen mitään oo tehtävissä; tällanen oon ja tällasena pysyn..

tilanteissa, joissa joudun esiintymään. Esim. pitämään suullisen esitelmän. Työpaikalla täytyisi kuitenkin esim. pitää luennoida itse käymänsä kurssit muille. Tähän asti olen pystynyt luistamaan noista tilanteista, mutta en varmaan pitkään. Inhottavaa, kun työantaja velvoittaa moiseen. Täytyisi varmaan hakeutua työterveysaseman kautta hakemaan lääkkeitä tai terapiaa.



Muissa tilanteissa oireita ei ilmene. Pystyisin juttelemaan vaikka presidentin kanssa.

Ikäni olen näistä kärsinyt, enkä varmaan koskaan pääse eroon; todella paljon ovat elämääni haitanneet, lisänä myös ollut yleistynyttä ahdistuneisuutta sekä masennusta. Ikää mulla 35.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat