Vierailija

Kommentit (29)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla




Tämä siis minun omalla kohdallani. Olen iloinen, jos te muut saatte uskosta voimaa elämäänne ja koette jumalan läsnäolon elämässänne positiivisena tekijänä.



Kuten aiemminkin kirjoitin, on tätä keskustelua ollut nautittavaa lukea. Kerrankin asiallista keskustelua vaikeasta aiheesta. Tarkoitukseni kun ei ole ollut kiusata ketään, vain vaan saada vastauksia kysymyksiini.



Joku kirjoitti, että jokaisen elämässä tarjotaan uskoa jossakin vaiheessa ja itse voi ratkaista, ottaako sen vastaan. Minua pohdituttaa se, että osaanko havaita tämän tarjouksen (siis edellyttäen että kirjoittaja on oikeassa), jos sellainen tulee kohdallani vastaan? Oma elämänfilosofiani kun perustuu vain ja ainoastaan järkeen ja vapaaseen tahtoon.



t. 11

Jouluna juhlitaan sitä, että Jeesus syntyi. Tuli ihmisenä tänne maanpäälle sovittamaan meidän syntimme jotta meillä olisi mahdollisuus pelastua. ap

Jokin tekijä Raamatussa ja valitsemassasi kristinuskon suuntauksessa (josta käytin nimeä filosofia) on saanut sinut päättämään, että se on totta. Haluat uskoa, joten tulkitsin sen niin, että olet päättänyt valita, että tahdot uskoa.



Ymmärrän sen, että tahdot uskoa, mutta olisin vielä kaivannut hieman lisää perusteluja mille perustat päätöksesi haluta uskoa.



t. 11



Vierailija:

Lainaus:


11, kysyt vaikeita :) En ajattele, että uskoni olisi filosofia jota kannatan. Vaan uskon, että Raamatun ilmoitus on totta. En siis ole päättänyt uskoa johonkin tiettyyn filosofiaan tms. (ei kai oma päätös saa ihmistä uskomaan johonkin?). Uskossani ei myöskään ole kysymys siitä, että olen alkanut noudattaa kirkon laatimia sääntöjä vaan haluan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tahtonsa hän on olmaissut ihmisille Raamatussa.



Usko on sydämessä, se on vähän kuin rakkaus pitkässä liitossa, aina ei hyvältä tunnu ja rakkauskin voi olla hukassa, mutta kyse on tahdosta. Siis vaikka usko välillä horjuu niin se on antanut niin paljon hyvää elämääni etten halua siitä luopua, vaan tahdon uskoa edelleen. ap

Eik

On historiallinen tosiasia, että Jeesus on elänyt maan päällä ja ollut olemassa.



Mielestäni Raamattu antaa järkevät vastaukset elämän perimmäisiin kysymyksiin: mm luominen, syntiinlankeemus (miksi on pahuutta jne...?) Raamattu antaa myös selvät ratkaisut ongelmiimme.



Usko antaa rauhan ja vapauttaa syyllisyydestä. Järkevää ja mahtavaa. Jumala myös eheyttää sielunelämän. Itse olen sen saanut kokea.



Terv yksi uskova

Vastasit kysymyksiini jo, mutta haluaisin vielä keskustella hieman lisää.



En ole koskaan kenties hyväksynyt uskon perimmäistä luonnetta filosofiana, joka täytyisi niellä purematta eli vain USKOA. Itse en voi uskoa johonkin sellaiseen, mitä en koe täysin absoluuttisen varmaksi totuudeksi omassa elämässäni.



Etkö koe usko-käsitteen taakse piiloutumista kannattamasi filosofian kannalta ongelmallisena? Miten voit USKOA johonkin, jota et varmasti tiedä todeksi?



Onko siis kyse vain siitä, että haluat uskoa johonkin, jota et varmasti tiedä todeksi? Etkö koe ristiriitaa tällaisen filosofian organisoidun tahon (kirkko tms.) toimintaan osallistumisessa ja sääntöjen noudattamisessa, jos olet vain päättänyt uskoa?



Kiitos vielä siitä, että vastasit näihin vaikeisiin kysymyksiin, jotka itseäni askarruttavat kovasti. Usein näistä asioista ei saa aikaiseksi asiallista keskustelua, mutta nyt se näyttäisi onnistuvan! Iloitsen siitä.



Vierailija:

Lainaus:


En voikaan mistään varmasti tietää että uskoni on oikea. Jos sen varman tiedon jostain saisi, niin sittenhän ei uskoa tarvittaisikaan.



Välillä epäilen paljonkin, koko Jumalan olemassaoloa. Mutta toistaiseksi olen pysynyt uskovaisena ja toivottavasti pysyn jatkossakin.

Minusta pelkkään uskoon pohjautuva elämänkatsomus tuntuu melko kapealle. Mieleen kun hiipii usein niin monenlaisia ajatuksia maailmasta.



Epäiletkö koskaan, että onko uskosi kohde oikea? Eli miksi juuri sinun suuntauksesi on oikeassa ja muut väärässä?



Mistä voit tietää, että uskosi kohde on todellinen eikä kulttuurisesti rakennettu ja sukupolvesta toiseen toisinnettu myytti?

Kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, mutta ennen kastettakin hän on taivaskelpoinen. Pieni vauva on täysin iaton, ei ole voinut mitään syntiä tehdä. ap

Turha pohtia mitään monimutkaisia asioita.



Kun uskoo niin uskoo, sen tuntee itse sisimmässään.

Tuntuu hyvältä uskoa, ja luottaa Jumalaa. Rukoilla.

Ei tunne mitään tarvetta alkaa pohtimaan ja kyseenalaistamaan mitään, vaikka toki välillä on epävarmojakin kausia.

Se vain jotenkni tuntuu oikealta ja itse tietää että tämähän se juttu onkin!



Minäkin haluan sanoa, että mahtavasti vastasit tuohon naispappeus-kysymykseen!!. Tästä lähtien vastaankin samoin jos minulle esitetään vastaava kysymys:)



Minäkään en osaa vastata varmaankaan tyydyttävästi nro. 11 kysymykseen, mutta ajattelin siteerata Raamattua. Siellä sanotaan jotenkin näin: " Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Ojentautumista sen mukaan, mitä ei näy" Eli usko ei perustu järkeen, eikä edes tunteisiin.



Minä ajattelen, että usko on lahja, armosta annettu. Jokaiselle ihmiselle tarjotaan uskoa jossakin vaiheessa elämää - kaikki, jotka haluavat sen ottaa vastaan, sen myös saavat ja pelastuvat.



t. myös uskovainen, mutta ei ap.

En voikaan mistään varmasti tietää että uskoni on oikea. Jos sen varman tiedon jostain saisi, niin sittenhän ei uskoa tarvittaisikaan.



Välillä epäilen paljonkin, koko Jumalan olemassaoloa. Mutta toistaiseksi olen pysynyt uskovaisena ja toivottavasti pysyn jatkossakin.

koska usko ei perustu järkeen. En ole valinnut uskoani järkiperustein, koska järkeähän tässä uskomisessa ei edes ole. Usko on vain TUNTUNUT oikealta. ap

Kirjoitat tosi kauniisti uskosta! Vaikutat älykkäältä ihmiseltä, joka osaa selittää uskoaan ymmärrettävästi. (vaikka eihän uskoa toisaalta tarvitse selittää...)



Kirjoituksestasi tulee hyvä mieli! Minulla ei kyllä ole mitään kysyttävää...



T: Aikas maallista elämää elävä uskova ja kahden lapsen äiti

11, kysyt vaikeita :) En ajattele, että uskoni olisi filosofia jota kannatan. Vaan uskon, että Raamatun ilmoitus on totta. En siis ole päättänyt uskoa johonkin tiettyyn filosofiaan tms. (ei kai oma päätös saa ihmistä uskomaan johonkin?). Uskossani ei myöskään ole kysymys siitä, että olen alkanut noudattaa kirkon laatimia sääntöjä vaan haluan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tahtonsa hän on olmaissut ihmisille Raamatussa.



Usko on sydämessä, se on vähän kuin rakkaus pitkässä liitossa, aina ei hyvältä tunnu ja rakkauskin voi olla hukassa, mutta kyse on tahdosta. Siis vaikka usko välillä horjuu niin se on antanut niin paljon hyvää elämääni etten halua siitä luopua, vaan tahdon uskoa edelleen. ap

Olen itsekin pohtinut monesti tuota kysymystä, että onko ihmisellä tavallaan vapaa tahto ottaa usko vastaan, tai jättää ottamatta. Luther muistaakseni selittää asian niin, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Että usko on vain ja ainoastaan lahja.



Tämä on vähän ristiriidassa tuon asian kanssa, kun sanoin että jos ihminen haluaa uskon ottaa vastaan, hän saa sen. Kuulostaa muuten siltä, että sinä 11 eläisit juuri nyt etsikkoaikaasi koska mietit asioita näin paljon! Haluatko sinä uskoa? Jos haluat, voit rukoilla Jumalalta uskoa. Olen varma, että jos pyydät uskoa, se sinulle annetaan. Vaikka aikaahan emme tiedä, siihen voi mennä kymmenen vuotta tai kymmenen minuuttia :) Jumalan rattaat kun pyötivät eri tahtiin kuin omamme.



Mutta en siis ole itsekään löytänyt tai keksinyt mitään yksiselitteistä ratkaisua tuolle kysymykselle. Oma kokemukseni kuitenkin on, että olen itse saanut uskoni täysin lahjana. En ole itse tehnyt asialle mitään.

Kaikki ansio kuuluu Jumalalle.



Jos et loukkaannu, 11, tällaisesta kristillisestä ilmaisusta, toivotan sinulle siunausta :)



tässä nyt vähän omia ristiriitaisia ajatuksiani...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat