Vierailija

miten te toimitte esim. ristiäisten ym. perhejuhlien kanssa. meillä kohta lapsemme kaste, anopin kanssa en oo väleissä. mieheni on. olen väleissä muun suvun kanssa. kutsuisitteko anopin ristiäisiin kuitenkin vai? mä jo oisin valmis luopumaan koko juhlasta, mutta en kuitenkaan raaski.



miehen siskon häihin olen jättänyt menemättä anopin takia.



vai olenko mie ainoa, joka on tällaisessa aika kusimaisessa tilanteessa?!

Kommentit (16)

Voit sanoa " hei" ja se siitä. Jos hän alkaa solvata jotakin, saatat hänet tyynesti ulos talosta ja sanot: " Kiitos käynnistä" . Kohtelet häntä tyynen rauhallisesti kuin hän olisi ilmaa, mutta et kuitenkaan alistu liiallisuuksiin.



Tällä osoitat olevasi hänen yläpuolellaan.

hankaluudet alkoivat jo seurustelumme alkumetreillä. en kelvannut uudeksi miniäksi entisen tilalle esimerkiksi. kuulin vertailua, haukkumista ja mieheni kahden tulen välissä kamppaili aika monta vuotta. lopulta päätimme ettei anoppi voi meidän avioliittoa pilata.

suurin suru meille on ollut se, ettei anoppini suvaitse/hyväksy mun ekasta liitosta olevaa lasta =( kohtelee poikaa kuin ilmaa/kärpästä. minusta se jo on hyvin väärin, sillä mieheni on mm. ottanut poikani nimelleen ja on paljon enemmän kuin biologinen isä =)

ja sitten kun minäkään en ennen osannut olla hiljaa haukuttaessa, niin riidat yltyivät ja paljon pahaa on sanottu vuosien aikana.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kutsuivat anopin kirkkoon, muttei enää juhlataloon.



Pitäkää kastetilasuuus kirkossa ja kutsukaa anoppi sinne, sinun ei tarvitse häntä edes välttämättä nähdä.

taidan tehdä. suku on onneksi iso, niin ei tarvi ihan pienellä porukalla olla " yksikseen" anopin armoilla. ja jos alkaa haukkumaan / arvostelemaan jotakin, niin ulos ohjaan.

anopilla on vaan sellainen paha tapa saada muutkin ihmiset huomaamaan meidän talomme/lapsiemme/omia virheitämme (esim. viime ristiäisissä pieni poikamme kaatoi vahingossa mehulasin, se oli minun huonon kasvatuksen tulos ):

kiitos kun annoitte rohkaisua/vinkkiä!!! ja ihana huomata etten ole ainoa anopin altavastaava. tai no, kyllähän mä sen tiesin... =)



ap

kakkonen. olen yrittänyt olla aikuinen ihan hyvällä menestyksellä, mutta aina lopulta susi- äiti pääsee valloilleeen kun sen pentuja ja pesää mollataan :(

anoppi ei kieltään osaa hallita, mullakin se oli aluksi vaikeaa ja sen seurauksena tähän tilanteeseen jouduttiinkin. nyt iän myötä tunteetkaan ei enää niin nouse pintaan, vähän helpompaa pitää suu supussa kun paskaa solvaa niskaan. silti yritän välttää näitä tilanteita, joissa saattaa tunteet käydä liian kuumiksi.



ap

Ristiäisissä oli, mutta kommunikointi kyllä jäi kahteen hei-sanaan. Anoppi on useita vuosia selvästi osoittanut että mikään, varsinkaan minä en ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, joten ei väkisin eikä vääntämällä.

kylässä en käy ja meille ei tarvitse tulla, pakolleset juhlat ehkä menettelee,mut silti jokin ihmisyys pitäs olla! Olen aikani kuunnellut ja kestänyt mut raja tuli vastaan.

en vain jaksanut enään kuunnella. Meillä myös yksi lapsi mieheni kanssa ja silloin kun lapsi syntyi niin anoppi oikein hyökkäsi kimppuuni, viimeksi aikoi haastaa minut oikeuteen koska " kuuleman soittelen hänen kavereilleen ja haukun häntä" no yhtään puhelua en ole soittanut ja siitä on todisteena mm. puhelintietoni! Mut joillakin ihmisillä on vain tapa et pitää saada ajettua kaikki ihmiset ympäriltään, yritti väkisin saada minua ja poikaansa erotettua, me emme onneksi pilaa omaa perhe-elämäämme hänen takiaan, voimia sinulle ap. T. 7

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat