Vierailija

Ehdotat lapselle pyöräretkeä hänen suosikkileikkipuistoon. Lapsi on innoissaan ja auttaa tavaroiden pakkaamisessa.

Mutta: Kun olette lähdössä, lapsi laittaa jarrut päälle eikä halua lähtä minnekkään. Haluaa mennä takaisin kotiin sisälle.

Sivut

Kommentit (24)

Lainaus:

Palkitsette lapsen raivarista sillä, että hän pääsee kivalle retkelle suosikkileikkipuistoonsa?




Rankaiset lasta, koska hän näyttää tunteensa? Joku syyhän siihen raivariin on, ei kai siitä nyt kuulu rangaista. Samallahan opetetaan lapselle, että negatiivisia tunteita ei saa näyttää.



Minäkin selvittäisin syyn. Jos ei syytä löydy, yrittäisin olla kuin en huomaisi koko kiukuttelua ja yrittäisin kääntää lapsen huomion toisaalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

paitsi jos lapsi alkaakin vastustaa lähtöä tuntiessaan itsensä kipeäksi.

Silloin lapsen tulisi mennä sänkyynsä lepäämään.



Kunnon syy pitäisi joka tapauksessa esittää, ja siitä voitaisiin keskustella. Lapselle ei ole hyvä opettaa että oikukas käytös on täysin ok - asioihin täytyy pystyä sitoutumaan. Jos lapsi tuleekin katumapäälle muistaessaan jonkun hauskemman leikin kotona, siitä on turha vinkua kun ollaan jo lähdössä, vaan se muu asia saa luvan odottaa. Puistossa lapsi voi huomata että kannatti sittenkin olla kärsivällinen ja pitää sovitusta kiinni!

keskusteltaisiin asiasta.. tosin kuulostaa NIIIIN oudolta tilanteelta ainakin meillä, että sellaista ei ole koskaan käynyt.

Koska kyse puistosta ja pyöräilystä eli hauskanpidosta. Jättäisimme varmaan menemättä jos näin kävisi.

Ei meillä ainakaan jäähylle tms. tuollaisesta joutuisi.

Jos kyse olisi kaupaan, neuvolaan , hammaslääkäriin tai muuhun "pakollliseen" menosta, menisimme kyllä ja luultavasti sitten autolla jos toinen ei suostuisi pyöräilemään.

Meillä juuri 3 täyttänyt tyttö joka kyllä osaa uhmata tarpeen tullen ja erittäin ÄÄNEKÄS myös yleisillä paikoilla kun ei saa tshtoaan läpi, joten kokemusta löytyy myös hankalista paikoista.

Kolmivuotiaan-nelivuotiaan raivarit tulevat ja menevät, niihin ei ole syytä kiinnittää suurta huomiota ja perua reissuja niiden takia. Ellei tietysti lapsen syy ole tärkeä, kuten juuri kipu tms. Yleensä ainakin meillä raivonaiheet unohtuvat heti, kun ympäristö muuttuu.



Lapsen raivari ei ole rankaistava juttu. Raivarit johtuvat siitä, ettei tunteiden käsittely ole vielä ihan hanskassa, ja tunteiden ilmaisusta (vaikka se tapahtuu kömpelösti, kuten raivari) ei ole syytä rankaista. Eri asia tietysti, jos lapsi hajottaa paikkoja tms. tyhmyyksiä. Negatiiivisten tunteiden näyttämisestä rankaisemalla kasvatetaan ihmisiä, jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan, vaan tukahduttavat ne. Ja näitä esimerkkejä Suomi on pullollaan.



Curling on ihan eri juttu. Siinä mennään lapsen mielihalujen mukaan - tässä tapauksessa curling-äiti olisi jäänyt kyselemään että mitä tehtäisiin mieluummin ja toteuttanut kaiken, mitä lapsi vain keksisi.

jos tavaratkin on kerta pakattuna. Jos lapsi ei suostu pyöräilemään, otan oman pyörän kyytiin tai vaikka kainaloon. Meillä ainakin huuto loppuu parin minuutin päästä ja kiukku unohtuu. Ja meillä on kyllä pienikokoinen 3v. jota on helppo kantaa. Eli riippuu varmaan lapsesta, miten toimia.

...eli ei haluaisikaan lähteä vaikka aikaisemmin oli ihan innoissaan. Kiukkuilu alkaa yleensä siitä kun pitää käydä pissalla ja pukea, ja lakkaa heti kun on päästy kynnyksen yli ulos. Mielestäni pojalle on vain kehittynyt typerä tapa kiukuta tässä tilanteessa, eikä kiukkuamisella ja varsinaisella asialla ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Kaikkea se uhmäikä teettää, onneksi tämä on ollut viime aikoina vähenemään päin.

-miksi et halua lähteä

-yrittäisin saada kuitenkin mukavan retken aikaiseksi, 3-4 v on hirmu pieni tekemään päätöksiä

-todennäköisesti sanoisin, että hei me jo päätettiin se asia, me pakattiin me nyt mennään (piste)

-lapsen on kuitenkin pienuudestaan huolimatta opittava, että kun asia päätetään ja sen eteen tehdään töitä se tapahtuu eikä asioita venkslata ees taas. selaista voi tehdä ja harjoitella omissa leikiessä. Jos lapsella ei ole jotakin selkeää syytä peruuttaa retkeä, minusta sitä ei tulisi tehdä. Hyvä syy, en jaksa menen nukkumaan masuun koskee eli tuntuu että on oikeasti tulossa kipeäksi tsm

Ja sitten varmaankin tuuttaisin pyöränselkään tai lastenistuimeen ja lähettäs. Ellei jotain ihan järellistä syytä löytyis.



Mitä teit itse?

Yrittäisin saada suosiolla lähtemään. JOs ei suostuisi pyöräilemään niin ottaisin kyytiin ja lähdettäisiin silti. Meillä muitakin lapsia joten olisi väärin muita kohtaan jättää lähtemättä. Enkä muutenkaan annan 3-vuotiaan päättää meidän menoista.

mutta vähän saman tapaista on jo ollut joskus, eli ensin haluaa jotain (lähteä kauppaan tms.) ja kohta taas ei.



Sehän on NIMENOMAAN sitä kokeilua, että voinko määrätä tästä asiasta.

Lapsi varmaan edelleen haluaisi oikeastaan retkelle, mutta hänen on vain pakko kokeilla vähän joka kohdassa, saako hän määrättyä äitiä.



Eli rauhallisesti vaan pyrkisin toteuttamaan lähdön jollain keinoin, en kuuntelisi vastaväitteitä, pitäisin itsestään selvänä että lähdetään... tod.näk. lapsi olisi hetken kiukun jälkeen tyytyväinen.

Mutta nämä toki tilanne/lapsikohtaisia juttuja.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat