Vierailija

Sitä tänään taas mielessäni ihmettelin kun on ollut rankka päivä KAHDEN pienen lapsen kanssa. Toinen uhmaa minkä ehtii ja toinen muuten vaan kiukkuinen eikä nukkunut päiväunia kuin vajaan tunnin ja yhä edelleen riekkuu hereillä (kyseessä 10kk ikäinen...), aamulla noustu klo 9.

Miten ihmeessä jaksaa kun on MONTA pientä yhtäaikaa?? En mä ainakaan jaksaisi. Lapsilla pitää olla ikäeroa ainakin se 2,5v. Muuten on liian raskasta, en mä jaksais!

Sivut

Kommentit (70)

Tunnen paljon vl-perheitä ja heissä on uupuneita joukossa. He eivät vain valita niin avoimesti kuin muut, koska heidän valittamisensa tyrmätään tyyliin " mitäs teit noin paljon lapsia" . Lisäksi he eivät valita niin paljon ei-uskovaisille, ettei heistä tulisi säälittävä ja huono vaikutelma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

juu ei mulla ole ammatillista koulutusta, en vain ymmärrä miten se tähän liittyy... en muista nukkuneeni äidinkielen tunteja, itseasiassa se oli yksi lempiaineistani. ja olin hyvä oppilas´. aloitin kyllä ammattikoulunkin, mutta jätin sen kesken kun ensimmäinen lapsistani ilmoitti tulostaan. eikös oo vähän hassua?:) meillä on oikein hyvä näin, muuta en nyt koe tarvitsevani. ehkä sitten kun lapset on isompia. oma äitini ja puolisoni äiti ovat tehneet elämäntyönsä nimenomaan kotiäiteinä, ja tuntuvat olevan tyytyväisiä elämäänsä.

mutta kiitos kysymästä, ihan hyvin jaksan tällä hetkellä. Toki välillä väsyttää enemmän ja välillä taas vähemmän. Tosin niin muistan sen olleen silloin 1 ja 2 lapsen äitinäkin. Rankkaa on just tuo jos on pari pientä uhmaikäistä tai muuten vaativaa/tappelevaa.



Kaikki lapset opetetaant ekemään kotitöitä, se on pakko koska ei yksi ihminen (tai kaksi) ehdi hoitaa koko lapsikatrasta ja kaikkia kotitöitä. Tai ehkä ehtii mutta mitään muuta ei sitten ehdikään. Pienempiä sisaruksiakin isommat joutuvat hoitamaan (tai saavat, ainakin omasta mielestään) välillä, mutta itse olen tarkka sen kanssa että lapset saavat olla lapsia eikä heille sälytetä liikaa vastuuta. Vanhin on tosin vasta 9v, joten se pienempien vahtiminen toki tapahtuu toistaiseksi aikuisen lähistöllä ollessa.



Kysy jos on kysyttävää :)

Kävitkö koulusi hällä väliä tyyliin kun tiesit että elämäsi sisältö on lapsien teko ja hoito.



Ainakin äidinkielentunnit olet nukkunut. Olitko väsynyt koululainen kun piti hoitaa kotona sisaruksia.


Voisin kuvitella että ajattelis elämän olevan ankeeta.

Ei tavoitteita opiskeluun ja/tai omaan ammattiin kun kuitenkin todellisuudessa on lapsitehdas.



Naisen asema on tyly, itse ei voi tehdä valintojaan vaan sen on tehnyt jo ennen syntymääsi Lars Leevi Lestadius & miehet jotka määräsi uskonnon säännöt.



Mua ainakin vituttais tossa tilanteessa.

Ei muuta sanottavaa tähän ketjuun.



ja tämänhän moni äiti myöntää. Eräs ilmoitti, että tunsi ensimmäisen kerran mitään positiivista tulokasta kohtaan vasta seitsemännellä kuukaudella. Ei kaikille jokainen raskaus ole ilmoinen asia, vaikka kuinka toitotetaan että lapset ovat rikkaus.

On mahdotonta antaa jokaiselle kymmenestä lapsesta yhtä paljon aikaa ja huomiota ja hoivaa, kuin yhdelle tai kahdelle lapselle. Vaikka miten olisi jaksava asialleen omistautunut. Lapsilta jää jotain saamatta, sopii vain toivoa, että saavat tilalle jotain muuta, mitä parin lapsen perheissä ei saa. Omassa lähipiirissäni tosin näin ei suurimmassa osassa tapauksia ole käynyt, mutta tämä on tietysti vain minun lähipiirini, ei mikään tieteellinen tutkimus=)

Nyt olen lestadiolaisnainen jolla on viisi ihanaa lasta ja kiva koulutusta vastaava työpaikka.



Olen oikein tyytyväinen elämääni. Enkä ole mikään poikkeus lestadiolaisnaisten joukossa.



Vierailija:

Lainaus:




Voisin kuvitella että ajattelis elämän olevan ankeeta.

Ei tavoitteita opiskeluun ja/tai omaan ammattiin kun kuitenkin todellisuudessa on lapsitehdas.



Naisen asema on tyly, itse ei voi tehdä valintojaan vaan sen on tehnyt jo ennen syntymääsi Lars Leevi Lestadius & miehet jotka määräsi uskonnon säännöt.



Mua ainakin vituttais tossa tilanteessa.

Ei muuta sanottavaa tähän ketjuun.






Olen taipuvainen uskomaan että pienempiä hoidetaan muut hoituu siinä sivussa.



Ne lapset kasvaan joukon jatkona ja taatusti eivät ole " vaativia vauvoja ja lapsia" . Lapsia ei " palvota" ja hypätä joka inahdukseen. Lapsia ei paapota ja passata niin kuin meillä taviksillla on tapana. Lapset kasvatetaan omatoimisiksi.



En usko että isossa katraassa pystytään huomioimaan lapsen tarpeita yksilöllisesti.



Muistatteko sen ohjelman joka tuli jokunen kuukausi sitten, siinä äiti jäi nukkumaan pienempien kanssa ja lapset lähti kouluun ja eskariin keskenään omatoimisesti. Vanhimmilla lapsilla on vastuu nuoremmista. Vaikea olisi kuvitella että itse voisin toimia noin, meille on tärkeää että ne heipat ja halit ja hyvän päivän toivotukset annetaan puolin ja toisin.



Itse olen 12-henkisen perheen vanhin lapsi. Nyt 25-vuotiaana minulla on oma perhe johon kuuluu lapset 6 ja 1 vee.



Itse en enää ole vanhoillislestadiolainen. Perheestämme 3 lasta ei kuulu enää kyseiseen uskontoon.



Itselleni uskonnon jättäminen oli toisaalta helppo ja toisaalta taas haikea. Kaveripiiriini kuului sekä uskovaisia että ei uskovaisia. Eniten minua pelotti sen tutun ja niin turvallisen ilmapiirin" jättäminen" . Kuitenkin kaikki uskontoon kuulumaton kiehtoi. Olin aika vaikea nuori ja pistin vanhempani aika koville välillä. Tottakai se oli aluksi heille vaikea paikka kun oma esikoinen ei haluakkaan elää samalla tavalla kuin he, mutta hirveän hyvin he sen kuitenkin ottivat. Varmasti muutamia unettomia öitä viettivät mutta eivät sitä mulle näyttäneet. Äidistäni on tullut minulle vuosien varrella läheisempi kuin koskaan kotona asuessani. Hänelle voin kertoa kaiken. Vaikka he eivät alkoholia käytäkkään tai tee monia muita asioita mitä minä joskus teen en ala mitään häneltä salaamaan. Hän rakastaa minua ja perhettäni sellaisena kuin me olemme.



Oma lapsuuteni oli ihana. Sain kasvaa turvallisessa kodissa jossa minulla kuitenkin oli kavereita. Kotoa muuttaessani meillä tais olla 8 lasta. Olen niin ylpeä äidistäni. Mikä tehopakkaus. Hoitaa lapset, käy töissä ja kävi jopa hankkimas toisen ammatin juuri itselleen. Tottakai meillä on vanhimmat olleet apuna äidille mm. juuri lasten hoidossa. Mutta itselläni se ei koskaan ollut mikään rasite, vaikka en kyllä kauheesti joutunut lapsia katsomaankaan kyllä. Lisäksi käytössä ovat olleet tiskivuorot ja aina viikottain oman huoneen siivous. Saman aion opettaa omille lapsilleni kuhan hieman kasvavat. Ehkä tiskivuoroa ei tarvi koska meitä on näin vähän:)

Mutta tottakai jokainen lapsi tarvii ne tietyt tiedot ja taidot kotoa, miten muuten pärjää muuttaessaan pois?



Ja vielä sen verran että kunnioitan syvästi vanhoillislestadiolaisia. Ja uskon edelleen suurin piirtein samalla tavalla kun uskoin ollessani vanhoillislestadiolainen. Mutta olen tyytyväinen elämääni näin.



Paljon voimia kaikille uskovaisille ja ei uskovaisille äideille!

Kaikki me ollaan kuitenkin äitejä jotka rakastaa omia lapsiaan uskonnosta riippumatta!



Vuorokaudessa kun on vain 24 tuntia ja äidillä vain 1 pari käsiä.. Mitä useampaan osaan ne jakaa, sitä pienemmän palan jokainen saa...





Itsekin olen suuressa perheessä kasvanut ja saanut hyvän lapsuuden, mutta pienellä ikäerolla minuun syntynyt veljeni tuntee aina jääneensä jostain paitsi. Ja varmaan jäikin, minä olin erittäin vaativa lapsi, joka ei syönyt eikä nukkunut..

Lainaus:

eihän ne niitä lapsia kasvata, ne vaan jotekin OVAT ja kasvavat itse




Tämän lisäksi mukulat pannaan jo pienestä pitäen kotitöihin ja etenkin isommat tytöt hoitamaan pieniä sisaruksia. Varsinaisesti " hoidetaan " paria kolmea pienintä ja muut pärjäilevät joukon jatkona.



Kyllä varmaan söis, jos olisin syntynyt lestadiolaisperheen vanhimmaksi (ja tytöksi), kyllä olisi varmaan joku siäoppilaitos tms houkuttanut jo varhain.

Vierailija:

Lainaus:


Korkea lapsikuolleisuus

Paljon raskaus/synnytyskomplikaatioihin kuolleiden äitien puoliorpoja lapsia

Rikkailla ihmisillä palvelusväkeä huolehtimassa lapsilaumoista

Köyhien ihmisten lapset eivät saaneet olla lapsia, vaan joutuivat töihin todella pienestä

jne.



Tämä kaikkihan on ihan LUONNOLLISTA!

Itse en ole lestadiolainen, mutta kuusi lasta meillä on. EI meillä yksikään vanhemmista lapsista ole joutunut ottamaan vastuuta pikkusisaruksistaan. Meillä on tosin lapset syntyneet aika peräjälkeen. Vanhin on 7 ja nuorimmat 7kk vanhoja. Välillä väsyy, mutta suurimman osan ajasta jaksaa, ja ihan sillä voimalla mitä lapsista saa. Selvemmin sanottuna, kun lapsilla on hyvä olla ja he ovat tyytyväisiä, myös äidillä on hyvä olla ja äiti jaksaa.

Murto-osan siitä ajasta ja hoivasta, jonka voisit antaa vähän pienemmälle katraalle?



Kun uskosi on noin vahva, niin pystytkö varmasti tukemaan jokaista lastasi hänen kasvussaan yksilöksi, jolla on myös oikeus omiin arvoihinsa ja elämäntaipaleeseensa?





Vierailija:

Lainaus:


minä haluan olla juuri sellainen joka olen, haluan kotona hoitaa kaikki ne pienet ja isommatkin lapset, jotka jumalan lahjana olen saanut. maailma on täynnä niitä äitejä jotka jaksavat ja haluavat käydä töissä ja elää elämäänsä joko ilman lapsia tai vain yhden, kahden lapsan kanssa. sallittakoon se heille, mutta odotan että myös meille uskovaisille äideille sallittais kaikki se jonka koemme tärkeäksi ja omaksi.




Eiköhän ne lapset yleensä tule yksi kerrallaan (joskus tietenkin useampi), ja isommat joutuvat ottamaan varmaan jonkun verran enemmän vastuuta kotitöistä kuin ainokaiset ikätoverinsa keskimäärin. En nyt kyllä voi pitää sitä mitenkään pahana asiana, jos kotitöitä vähän opetteleekin ja vastuunottoa, kunhan ei liiallisuuksiin mennä. Minä olin väsynein silloin kun lapsia oli vaan kaksi, äitiyteenkin kasvaa.

Meillä jokaiselle lapselle yritetään antaa myös omaa aikaa ja huomiota, mutta hauskinta on silloin kun tehdään asioita isolla porukalla, siis tämä on lasten oma mielipide.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat