Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olin la baarissa kahden kaverini kanssa. jonkin verran tuli otetttua alkoholia ja oli tosi kivaa pikästä aikaa tanssia ym. Kaverini löysivät jotain tuttuja ja niin myös minä entisen luokkakaverini. Meillä molemmilla lapset ja perheet ja olemma onnellisia tahoillamme, ehdimme tämän keskustella jo alkuillasta : ) No tanssimm muuttui kiihkeämmäksi ja pian otimme huoneen hotellista jo´nka yökerhossa olimme. Harrastimme spontaanisti upeaa seksiä, palasimme yökerhoon posket punoittaen. Ystäväni eivät edes tiedä tapahtumasta, kysyivät vain oltiinko tupakalla kun ei näkynyt hetkeen.

Olen ollut ihan pihalla koko alkuviikon, en tiedä kertoakko miten miehelle.

Tämän toisen kanssa ei puhuttu mitään, eikä sovittu mitään. Ruokakaupassa usein tapaamme perheinemme.

Kommentit (18)

Ja jos homma jää tohon yhteen kertaan, niin keneltä se on pois? Sait hauskan kokemuksen, jota voit vähän punastellen muistella joskus. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, ei siihen maailma kaadu!

Olen vieläkin ihan ihmeissäni. Kyseessä oli vielä työkaveri.

Miehelleni en aio kertoa enkä suosittele sitä sinullekaan. Ajattelen asian niin, että tämä oli oma moka ja sinänsä tapahtumana merkityksetön, joten turha tehdä siitä merkittävä kertomalla ja aiheuttamalla toiselle pahaa mieltä ja mahdollisesti ero.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Anna olla asian. ÄLÄ VAAN KERRO MIEHELLESI! Punastele sitä hiljaisina hetkinä ja muutaman kuuden päästä asia alkaa jo painua taka-alalle. Sen verran pettäjänä neuvoisin, että siitä tulee helposti kierre. Kun tovi kuluu, olet entistä helpommin samassa tilanteessa. Sitä tylsää elämääkin viettävä saattaa helposti vajota jännityksen maailmaan ja siitä ei tule kuin tuho perheelle ajanmittaan. TÄmä yksi kerta voi olla ja mennä, kunhan viisastut.

Lainaus:

Kerrot sitten miehellesi tai et, yhtä paskassa jamassa olet. Joko maksat hinnan siitä, että olet rehellinen tai olet kertomatta ja maksat siten, että omatuntosi tulee soimaamaan kauan. Kakkosvaihtoehdon päälle jää tietysti vielä sellainen riski, että miehesi saa jotain kautta joskus tietää.






Ei yhtä panoa kannata niin tosissaan ottaa, että siitä jotain tunnontuskia tarvitsee viikkotolkulla kokea. Ja jos mies jostain kautta saa tietää, niin siinähän sitten näkee rakastaako se oikeasti. Kyllä tommonen pitää pystyä antamaan anteeksi, jos kyseessä on aikuinen, selvä järkinen ihminen.

Kerrot sitten miehellesi tai et, yhtä paskassa jamassa olet. Joko maksat hinnan siitä, että olet rehellinen tai olet kertomatta ja maksat siten, että omatuntosi tulee soimaamaan kauan. Kakkosvaihtoehdon päälle jää tietysti vielä sellainen riski, että miehesi saa jotain kautta joskus tietää.

Loppuaikana olin täysin krooninen.. Aina kun mahdollista ja missä vaan. Hyi mua. Nykyiselle olen ollut uskollinen pian 10 vuotta, eikä ole käynyt edes mielessä.



t:12

niin ei meidänkään suhde välttämättä siihen kaatuisi mutta voisi kaatua siihen jos puoliso salaisi tämän ja kuulisin sen sitten jostain "kyliltä". Minusta olisi tuskallista ajatella että kaikki muut ovat tienneet ja puhuneet siitä selkäni takana mutta itse en tietäisi mitään.

miksi kertoa ja pilata kaikkea...

Ja nyt tiedän nämä omantunnon tuskat mitkä siitä tulee etten toiste tee, tosin en olisisikinä uskonut tätä itsestäni muutenkaan...

kun vain tilaisuus on :))

Joskus baari-illan aikana, tai jälkeen, minkä lisäksi etsin netistä seksiseuraa :))

Ja tunnontuskia en pode, en pienimpiäkään. Se saattaisi ottaa päähän, jos jäisin kiiinni. Siis nimen omaan se kiinnijääminen...enkä ole miettinyt, mitä sitten tapahtuisi?

Elän toista avioliittoani ja arvaatkaapa mihin ensimmäinen liittoni kaatui? Itse pettäminen vain lähinnä sattui mutta kun samalla pikkuhiljaa katosi luottamus ja kunnioitus, ei liittoa pelastanut enää mikään.



Toisessa liitossani antaisin mieheni hairahduksen todennäköisesti ennen pitkää anteeksi, niin paljon nautin yhteisestä elämästämme, mutta mies on tehnyt selväksi sen, että minulla ei olisi hänen viereensä enää mitään asiaa, mikäli itse menisin vieraisiin. Sitä päätöstä minun on kunnioitettava.

En tässä enempää moralisoi mutta sanon sen, että minusta on surullista kun et tunne katumusta asiasta joka todennäköisesti olisi kumppanillesi yksi tuskallisimmista asioista kestää ja käsitellä. Tämän lausunnon annan tietysti siltä pohjalta, että liittonne on aivan normaali avioliitto, jossa yksiavioisuus on perusnormi.

Lainaus:

En tässä enempää moralisoi mutta sanon sen, että minusta on surullista kun et tunne katumusta asiasta joka todennäköisesti olisi kumppanillesi yksi tuskallisimmista asioista kestää ja käsitellä. Tämän lausunnon annan tietysti siltä pohjalta, että liittonne on aivan normaali avioliitto, jossa yksiavioisuus on perusnormi.




Sitten kun ikää ja elämänkokemusta kertyi, huomasin, että mikään ei ole mustavalkoista. Joku "pikapettäminen" ei kuulkaa oikeasti ole niin iso asia, että sen takia kannattaisi toisen mieltä pahoittaa kertomalla asiasta. Jos asia tulee tietoon toiselle, ei se todellakaan saa olla syy eroon tai muuhun kauheaan kriisiin. Maailmassa on niin paljon pahempiakin asioita. Ja kyllä mäkin elän aivan tavallisessa parisuhteessa, jossa kunnioitetaan toista loputtomasti. Mutta yhteen pettämiseen ei meidän suhde kaadu.

Mitä jos miehesi tekisi saman?



Pitäiskö SEN kertoa vai olla hiljaa ja kävellä kaupassa hymyillen vastaantulevaa "tuttua"?



Musta tollanen on aika naurettavaa. Siis se että kun nainen hässii toisen kanssa, sen voi painaa villasella mutta annas jos miehesi sen tekee niin syyllistät loputtomiin, loppuu luottamus ja ties mitä. Ja miksi?



Jos se oli kerran tapahtuva juttu. Vaikka olis ollu pirun hienoa niin kai sen voi kumppanilleen kertoa?

Mikä hiton "luottamus" se on jos mieheltä voi salata mutta miehen tarttis kertoa? Kaksinaamasuutta parhaimmillaan.



Anteeksipyyntö saa riittää ja kriisi mennään läpi. Suhde voimistuu ja välillä ei ole salaisuutta.



Mutta miten vaan. Omapa on suhteesi.

Suhdevituiks123

Noin 11 vuotta myöhässä täällä mut tää fakta ei mihkään muutu. joo pettämisen voi periaatteessa antaa/saada anteeksi. Mutta ikuisia arpia siitä AIVAN VARMASTI jää kuten esim. Luottamus. Miten tää tarina mahtoi päättyä? Olis mielenkiintosta kuulla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat