Vierailija

Onko tämä joku normaali kaikille lapsille tuleva vaihe? Esikoisen äitinä en tiedä kun ei ole kokemusta. Lapsi nyt 1v7kk ja aina ollut " äidinlapsi" . Äidin kimpussa roikkunut yhtenään ja isä ei ole aikaisemmin oikein kelvannut. Nyt on tullut vaihe että äiti ei kelpaa mihinkään! On tottakai hyvä että isäkin kelpaa jo ja kokee itsensä tärkeäksi mutta miksi äiti ei kelpaa enää ollenkaan mihinkään? Tässä tuntee itsensä jo huonoksi äidiksi. Onko muiden lapsilla ollut vastaavanlaisia kausia?

Kommentit (7)

odotin sitä vaihetta että isäkin kelpaa että saa itse välillä levätä. Mutta en näin radikaalia muutosta olisi halunnut ;) Väkisinkin alkaa jo masentaa kun ei enää käy mihinkään, " iti iti" kuuluu koko ajan. Isä vielä kovasti korostaa sitä että äiti ei enää kelpaa niin pahentaa tilannetta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oma olo on todella surkea. Aamulla kun nuppu herää, katsoo minun ohi ja kysyy isää. Siinä sitten suostuttelen aamu toimiin ja kiertää koko talon etsien isää. Touhuu ja leikkii eri tavoin ja kun isä viimein tulee, unohtuu äidin säännöt ja vain isää kuuntelee. No saanhan melkein aina illat vapaiksi. Vaan silti hieman tullut surku.

Roikkuu lahkeessa ja pyytää syliin koko ajan. Jos isä laskee alas niin huutaa kun hyeena. Isä ei voi viedä edes nukkumaan kun tyttö parkuu taas sitä että isä laski sylistä pois. Jos äiti vie niin menee kiltisti nukkumaan. Aika liikkis minusta : ) Kyllä mä uskon että se minustakin tykkää ...joku vaihe vaan tämmönen. Ja onhan se oikeesti mukava että tykkää isästään noin kovasti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat