Vierailija

miten onnistutte rauhoittamaan lapsen, meillä ei tunnu rauhoittuvan kuin viereen nukahtamalla. sekin alkaa olla pidemmän päälle rankka vaihtoehto. oletteko käyttäneet lasta lääkärissä vai mistä tällainen johtuu? kokemuksia ja tietoa kaipaan, ennekuin pää halkeaa tähän huutoon..

Kommentit (19)

lasta rauhottaa kun valot ovat päällä, yritetään kans tuoda sänkyyn väliin mutta yleensä rimpuilee itsensä lattialle ja kiemurtelee ja huutaa kunnes rauhoittuu. Aiemmin kun kohtauksia oli usein monta kertaa on auttanut tuttipullon tarjoaminen.

herättää lapsi yöllä? lapsi nukkunut omassa huoneessaan aina ja huutoa olllut nyt useita viikkoja. mikään ei ole muuttunut, mutta tekeekö ikä tuon?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on aina lapsilla ollut silmät auki kauhukohtausten aikana ja ovat rutistaneet unileluaan. Itse olin aikoinaan samanlainen äitini mukaan. Istuin sängyssä ja huusin tuijottaen seinää.



Myöhemmin aikuisena ei ole enää ollut kauhukohtauksia mutta muutaman kerran on käynyt niin että vieressäni makaava on luullut minun olevan hereillä kun silmäni ovat olleet auki ja olen jutellut ihan normaalisti. Näistä hetkistä ei ole todellakaan muistikuvaa ja niin ei ole myöskään muistikuvaa lapsella jolla on ollut juuri kauhukohtaus. Painajaisunesta herätessään lapsella on jokin käsitys, mutta kauhukohtauksesta lapsi herää täysin tietämättömänä juuri olleesta kauhusta.

ne kun ei riipu mitenkään iltamenoista Vierailija:

Lainaus:


huudot sitten loppui. Mitään lääkäriä ei kyllä tarvittu. Menivät kyllä itsestään varmaan. Kannatta varmaan koittaa ajoissa illalla kääntää menoa rauhalisempaan suuntaan. Ei sitten tule uniin ne touhut. En osaa muuta sanoa.




Kyllä, mun ohje on että herättelee yöllä ennenku kohtaus tulee, näin oli myös eräs lastenlääk suositellut vaikka tuon asian takia ei tarvitse lääkärissä käydä. Johtuu vielä kehittymättömistä aivoista ja on alle kouluikäisellä ihan normaalia.



2

Ehkä nyt ajatellen ilmenee, jos nukkumaan meno myöhästyy tai on paljon ohjelmaa.

Eli ehkä 1-3 kertaa kuussa saa. Mutta huutaa hysteerisesti. Mulle neuvottiin neuvolassa, että lapsi on saatava hereille. Sytyttämällä valot, ja me viedään poika vessaan valot päälle ja joskus vettä kasvoille, sitten yksinkertainen kysymys että on varmasti tässä ja nyt tilassa. Kysymys siis sellainen mihin lapsi osaa vastata.



Sit istuskellaan hetki sylikkäin ja nukahtaa kyllä sänkyynsä, mutta vieressä ollaan

huudot sitten loppui. Mitään lääkäriä ei kyllä tarvittu. Menivät kyllä itsestään varmaan. Kannatta varmaan koittaa ajoissa illalla kääntää menoa rauhalisempaan suuntaan. Ei sitten tule uniin ne touhut. En osaa muuta sanoa.

Tulevat yleensä silloin kun edellispäivä on ollut tapahtumarikas ja täynnä toimintaa sekä rutiineista poikkeavaa (vaikka hauskaakin).



Pari tuntia nukahtamisen jälkeen huutaa hysteerisenä ja itkee. Meillä on auttanut se kun puhun rauhallisesti. Lapsi ei siis ole hereillä, mutta ei varsinaisesti kokonaan unessakaan. Vastailee, kun vähän rauhoittuu, mutta ei herää. Eli siis juttelen rauhallisella äänellä ja kerron, että äiti on vieressä ja kaikki on hyvin. Kysyn mikä on hätänä. Yleensä vastaus on paha uni tai " hui" joka meillä vastaa mörköä tai jotain pelottavaa. Juttelen edelleen ja kerron ajavani " huin" pois jne. Vähitellen rauhoittuu.



Olen huomannut myös sen mitä joku sanoi, että koskeminen pahentaa tilannetta. Lapsi alkaa riehua entistä enemmän. Sitten kun juttelemalla on rauhoittunut, niin voi silittää selkää tms. niin ihan ykskaks painuu takaisin normaaliin, rauhalliseen uneen.

Stressi ja väsymys lisäävät näiden kauhukohtausten määrää. Menevät muutaman kk kuluttua itsekseen ohi. Yritä pitää illat rauhallisina. Ja vältä lapselle stressaavia tilanteita kunnes kohtaukset ovat loppuneet. Liittyvät jotenkin myös uhmaikään.

tuota unen ja valveen rajaa olen itsekin epäillyt, että olisko merkitystä. kohtaus alkaa yleensä vajaa pari tuntia nukahtamisesta. Tyttömme pelkää ihan hysteerisesti hyttysiä ja kärpäsiä päiväsaikaankin. Kohtaukset alkoi muuten samaan aikaan kun tuli ekat ötökätkin sisätiloihin surisemaan. eli vois hyvin olla tuotakin. Ajattelin hankkia sellaisen hyttysverkon tytön sängyn päälle. ei se tietysti ääntä poista, mutta jos auttais ettei ainakaan pistä tai inise korvassa asti. Kiitos kaikille jotka ottivat osaa huoleeni tässä asiassa. Eiköhän tästä hengissä selvitä. huutaessaan tyttö on kyllä ihan hereillä, seisoo sängyssään..tutti, rätti ja unilelu kourassa ja huutaa hysteerisenä.

Se pahentaa kauhun tunnetta koska lapsi ei ole silloin hereillä vaan eräänlaisessa kolmannessa tilassa joka ei ole unta eikä valvetta.



Satuin lukemaan tämän lastenpsykiatriaa käsittelevästä tenttikirjasta pari viikkoa sitten. Itsekin on tullut lapsia pidettyä sylissä kauhukohtausten aikana. Joskus on pidellyt tunninkin rimpuilevaa ja kirkuvaa lasta sylissä. Nyt hieman nolottaa. Lapsen pitäisi antaa vain olla ja seurata, että ei loukkaa itseään.

mutta kestivät melkein puoli vuotta. Välillä sai useammankin kohtauksen yössä. Olin silloin vielä raskaana ja oli tosi uuvuttaa herätä useita kertoja yössä siihen huutoon. Koskee häneen ei saanut eikä puhua mitään. Piti vain ola läsnä vieressä hiljaa. Korkeintaan sanoin, että äiti on tässä. Tyttö usein myös potki ja huitoi ihan mahottomasti. Onneksi ovat jo loppuneet.

Meillä oli tytöllä noin kolmevuotiaana tuollaisia kohtauksia. Karmean kuuloista huutamista. Osasi aika hyvin puhua. Sain selville, että näkee kamalia painajaisia esim. tulipalosta, takaa-ajoista, pöllöistä... Oli muutenkin ukkosenpelkoa ja muuta. Ajattelen itse, että liittyivät jotenkin ikävaiheeseen. Nyt tyttö on 4,5-vuotias eikä pelkää oikein mitään ja nukkuu yönsä rauhallisesti. Menee varmaan ohi teilläkin :)

Lapsi siis oli juuri sellainen kun tässä joku kuvaili: silmät auki, kauhea huuto ja rimpuilu, mutta ihan selvästi " jossain muualla" , ei todellakaa hereillä. Saattoin lähteä juoksemaan, rimpuili ja löi (nukkui perhepedissä), jos koskit niin huusti ja rimpuili lisää. Lapsi oli pakko saada hereille, meillä myös jouduttiin joskus kastella lapsen kasvot vedellä, joskus riitti kun tarpeeksi kovalla äänellä huusi lapsen nimeä. Mutta jos vain yritti ottaa kainaloon, niin huuto kasvoi!



Kohtaukset meni meillä muutamassa kuukaudessa ohi, eikä niitä ollut onneksi joka yö, ehkä kerran viikossa. Ikää silloin vähän alle 2v.

toiveita on että menisi ohi aikanaan itsekseen. Yleensä tyttö rauhoittuu sylissä, mutta kohtauksen aikana ei, vasta kun nukahtaa omaan huutoonsa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat