Vierailija

Oltiin viime kesänä miehen kanssa häissä,joissa

ei ollut ollenkaan ruokaa.

Ja kyseessä siis häät jotka alkoivat jo klo:14.

Onneksi löysimme paikallisen pizzerian...



Muilla yhtä " hauskoja" lahjojen&

rahankeruu häitä???

Sivut

Kommentit (162)

Kerran sulhanen ryöstettiin ja morsian joutui vääntämään ilmapalloista hahmoja lapsille. Morsian ei oikein osannut ja leikki kesti ja kesti... Loppupeleissä katsomassa ei tainnut olla enää ketään, vaan ihmiset olivat siirtyneet ulos juttelemaan. Vähän olisi pitänyt kaasolla ja bestmanilla olla tilannetajua lopetta juttu, kun näkivät ettei ihmisiä enää kiinnosta...

Alettiin olla jo tosi kyllästyneitä ja haluttiin kotiin. Klo 21 aikaan kysäistiin että milloin on morsiuskimpun heitto sillä ajateltiin lähteä sen jälkeen (kun ns. virallinen ohjelma on ohi). Lopulta kimppu heitettiin klo 23 jälkeen kun suuri osa vieraista oli jo poistunut. Mun mielestä tuollaiset " viralliset" ohjelmanumerot kannattais hoitaa pois alta ennen yömyöhää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lahjalista kyllä oli laitettu. Jäi menemättä!



Eräässä häissä soitimme mieheni kanssa kirkossa. Juhla oli seurakuntasalissa ja siinä vaiheessa, kun olin saanut soittimet, nuotit ym. vietyä autolle, olivat pöydät jo täyttyneet (istumapaikkoja ei oltu plaseerattu etukäteen). Morsiuspari vinkkasi meidät sitten juhlapöytään istumaan lähisukulaisten kanssa. Meillä oli ihan hauskaa, tunsimmehan morsiammen siskonkin hyvin, mutta oli tuo vähän noloa.



Yksissä häissä oli paljon pikkulapsiperheitä vieraana (valtaosa 1-3-vuotiaita). Ruokatarjoilu oli hyvä alku- ja pääruokineen, mutta alkuruoat oli kaikki suunniteltu aikuiseen makuun (sienisalaattia, graavilohta, silliä, riimisuolattua härkää jne.), joten lapsille oli tarjolla oikeastaan pelkkää perunaa ja patonkia. Siinä vaiheessa kun pääruokaan päästiin, olivat lapset lievästi sanottuna levottomia ja vähän väliä kuului jostain pöydästä kirkas ääni " Äiti, koska lapset saavat ruokaa?" . Iso kulhollinen lihapullia tai prinssinakkeja jossain nurkassa olisi auttanut kovasti :)



Serkkuni häissä kävi niin, että jouduin " hoitotädiksi" kahdellekymmenelle alle 7 vuotiaalle. Olin tuolloin 20 vuotias ja ollut ties kuinka monta kertaa lastenvahtina (aloitin lastenvahtimishommat 9-vuotiaana) ja rakastan lapsia, mutta tuo meni kyllä liian pitkälle. Kun päästiin perille, niin morsiamen sisko ilmoitti, että sä " Marja" voitkin mennä tänne (lastenhuoneeseen) ja keksiä näille pikku vieraille viihdykettä. Juuh, joukossa oli erittäin vilkkaita tapauksia ja niissä oli täys vahtiminen (meri lähellä) etteivät mene ulos jne. En sitten ehtinyt syödä ollenkaan, kun setvin tenavien riitoja, vaihdoin vaippoja (joukossa oli myös 1-3 vuotiaita vaippapeppuja) jne. Kyllä vitutti ja rankasti. Mulle ei siis oltu mitään sanottu tuosta ja eikä mitään maksettukkaan. Olin tuolla lapsilauman ympäröimänä kymmeneen asti (häät alkoivat klo 14). Ja jotkut vanhemmat kehtasivat valittaa, kun laitoin heidän kullanmurunsa jäähylle toisten lyömisestä ym. Koska eihän heidän pikku kullanmuru NicoCisulina tee sellaista.

Toisissa häissä kävi niin, että olin viimeisilläni raskaana ja olimme sinä aamuna kahden vaiheilla, että lähteäkkö vai ei, koska vointini ei ollut mikään hyvä (selkää jomotti), mutta päätimme lähteä, koska kyse oli siskoni häistä ja äitini olisi laittanut välit kokonaan poikki, jos ei oltaisi menty. Valittelin tuota selkäsärkyäni äidilleni kirkossa, mutta äitini sanoi vaan, että ei se ole mitään ja ei kannattaisi kannella tuota esikoista (joka oli silloin melkein kaksi vee) ja kyllä sun miehes (joka on palomies) tietää, että koska synnytys käynistyy. Häävastaanotolla multa meni lapsivedet ja supistukset iskivät voimalla päälle, lähes tulkoon ilman taukoja, mies soitti sitten ambulanssin ja ehdittiin sairaalaan, vaikka tiukkaa teki (lapsi syntyi parin minuutin päästä siitä, kun päästiin sairaalaan). Onneksi häät olivat naapurikaupungissa. Äitini jaksaa edelleenkin urputtaa asiasta, että MINÄ pilasin siskoni häät, juhlat olivat muutenkin tylsät, ruoka loppui kesken, mutta viinaa olikin sitten senkin edestä ym. Vanhempani erosivat, kun olin lapsi ja minä jäin isäni luokse asumaan veljeni kanssa ja siskoni jäi äidilleni. Tuosta on jo pari vuotta ja olen laittanut välit poikki äitini kanssa.

johon osallistuneet havaitsivat joutuneensa tekemään seuraavan vuoden ajan melko hinnakkaita palveluksia morsiusparille (pesette/pesetätte heidän mattonsa; pesette/pesetätte heidän ikkunansa jne jne). Ja morsiamen ryöstön kruunasi järjetön rahankeruu häävierailta. YÖÖÖKKKKK. Ja ruoka sellaista junttia maalaisruokaa, yök.

ei kai sitä nyt erikseenkään postiteta? siis jos ei halua saada lahjaksi kymmeniä leivänpaahtimia ja kyseenalaisia kippoja? rahaakaan en viitsisi toivoa, mutta kyllähän sen nyt jokainen tietää ettei kukaan kutsuttu kuitenkaan tule häihin ilman lahjaa vaikkei niistä mitään mainintaa olisikaan kutsussa. Eli eikö siis ole ihan kohteliasta ilmoittaa mitä kaipaa, jos joku nyt jotain haluaa tuoda?

Oli varmaan samat häät. En ollut itse siellä, mutta tuttuni kertoi. Aika naurettava ökyilyä oli ollut ja ei varmaan kenelläkään oikeasti kivaa. Kamalan tylsää vaan ja ihan oli hirvittänyt se rahan haaskaus moiseen tylsyyteen.

Kaikilla oli hauskaa ja rentoa, tanssittinkin jopa vähän. Ei yhtään leikkiä, ei ryöstöjä, ei rahankeruuta, 1 puhe ja sekin lyhyt. Ihmiset seurusteli ja kuljeskeli vapaasti, buffetpöytä, joka tarjolla niin kauan, kuin ruokaa riitti, sai siitä kukin hakee, kun nälkä tuli uudelleen. Sit mentiin nuoret jatkoille paikalliseen (oli hauskaa) eikä tarvinut kenenkään ryypätä vanhempiensa vieressä, ratkaisu osoittautui onnistuneeksi.

Polttarit samaa sarjaa: ulos, syömään, juopottelemaan ja tanssimaan tyttö/poikaporukassa ja mukavata oli.

Vierailija:

Lainaus:


Mutta suoraan sanottuna mua ottaa jo päähän kaikki puolitutut, jotka kutsuu häihinsä pitkine lahjalistoineen. Luulisi, että olisi mukavampaa heillekin kutsua läheisimpiä tuttavia ja sukulaisia. Alkaa jo korpeamaan rahan- ja lahjojenkeruujuhlat.


Minä olin 7 vuotta sitten häissä, jotka alkoivat klo 13 lauantaipäivänä, ja tokihan ihmiset silloin olettaa että saadaan jotain ruokaa.

Vaan ei- oli pelkkä kahvi ja prinsessakakkua, yäk. Ei siis edes keksiä tai mitään vaihtoehtoa sille marsipaanikammotukselle.

Muuten oli ihan suht OK tunnelma.


Morsian oli antanut hänelle tehtäväksi huolehtia jotenkin, että olemme paikalla. On hän siitä vuosien saatossa saanut hieman kuullakin. Mitä useampi vuosi tuosta on kulunut, sen enemmän on alkanut huvittaa koko juttu. Vaikka en silloin kirkossa siinä sulhasen reikäisessä fleece-takissa, johon olisin mahtunut kahteen kertaan niin huvittunut ollutkaan. Mutta olipahan napa ja olkapäät peitossa ;-) (muuten eivät olisi olleet.)



14

Tukalin osuus sattui häissä joissa oli ihan älyttömät määrät puheita. Muutama piiiiitkä puhe oli jo kuultu, listalla oli vielä monta, ja sitten sulhasen isä alkoi puhumaan. Hän puhui ja puhui ja puhui sulhasen lapsuudesta. Tyyliin kun Veikko oli kaksivuotias blaa blaa blaa blaa blaa, kun Veikko sitetn oli kaksi ja puolivuotias blaa blaa blaa jne. Hirvitti ja hätäännytti että kuinka JÄRKYTTÄVÄN pitkä puhe tästä oikein tulee, kun olitiin menossa vasta jossain kymmenvuotiaassa. Sitten isä yhtäkkiä kuittasi koko loppuhomman lyhyesti ja puhe päättyi siihen. Miehen kanssa ollaan usein häihin mennessä muisteltu ja naureskeltu sille puheelle.

Vierailija:

Lainaus:


Vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa ja juhlapaikka noin 300 km päässä. Kiva istua monta tuntia bussissa pelkkien kaurakeksien voimalla. Morsiuspari tietenkin matkasi paikalle limusiinilla. Ja sitten morsian äyskii kuin lapset ei jaksa poseerata kuvissa kauniisti ja hiljaa. Aivan järkyt häät!

mutta hääjuhla oli yleisessä juhlapaikassa, johon oli sisäänpääsymaksu, kun siellä oli itsenäisyyspäiväjuhla. Eli itse olisi pitänyt maksaa koko juhlinta. En mennyt todellakaan.

En ole ollut häissä, joissa olisi menneet asiat pieleen pahasti. En kyllä ole ollut monissakaan häissä. Ihanimmat on tietysti omat, toivottavasti vieraatkin nauttivat=)

Meillä ei olut lahjalistaa, ei liioin tilinumeroa. Rahaa saimme silti ja aivan ihania lahjoja, joista tosiaan osa on osoittanut käyttökelpoisuutensa vasta vuosien päästä. Jokainen lahja oli kuitenkin meidän näköinen ja meille sopiva jossain määrin. Vaikka ei sitä listaa ollutkaan, niin olipas ihanaa petata " aviovuode" uusilla peitoilla, tyynyillä ja lakanoilla.



En kokenut itse olleeni b-luokan vieras, vaikka olin sijoitettuna vieraaseen pöytään, erilliseen rakennukseen siskoni häissä.



On näissä tarinoissa kyllä ihan kamalia ja uskomattomia juttuja. Osa tunnelmasta olisi takuulla pelastettavissa, jos morsiuspari itse osallistuisi aktiivisesti juhlintaan, eikä hioisi yksityiskohtia vielä hääpäivänä. Onneksi omat on jo ohi, eikä toisia toivottavasti ikinä tule=)

Vierailija:

Lainaus:


Minusta kanssa typerää pyytää rahaa lahjaksi, kai ne ihmiset ihan itse tuovat sitten häihin rahakirjeen/lahjashekin jos rahaa tahtovat antaa, miksi pitäisi sitä tilinumeroa tuputtaa erikseen.




etenkin jos on kyse suuresta summasta. Aika typerää olisi ollut, esim. miehen vanhemmilta tuoda 1000 euron seteli kirjekuoren välissä, kun asia hoitui turvallisemmin ja kätevämmin verkkopankin kautta.

Epämieluisimmat häät ovat olleet omat. Aamulla

tuleva siippani huusi kylttien laittamisista: väärin meni! Kova kiire tuli valmisteluissa, koska kaikki piti itse huolehtia. Juoksin kuvaan mekon takavetskari auki, kun mies ei halunnut laittaa kiinni :( Koko hääjuhlan jännitin, meneekö kaikki hyvin. Joku huomasi marista ainakin siitä, että munavoi loppui kesken... Hääyö sujui omassa vuokrakämpässä tuttujen kuvioiden mukaan. Ei ollut varaa lähteä hotelliin yöksi saati sitten myöhemmin häämatkalle. Ennen häitä oli tietysti polttarit. Yöllä kun tulin niistä kotiin, mies potki kylkeni mustaksi, koska " haisin vieraalle miehelle!" No joo, arvaatte varmaan, ettemme eläneet yhdessä onnellisina elämämme loppuun saakka :))

Vierailija:

Lainaus:


siinä mielessä on tosiaan vain ahnasta rahankeruuta monet häät tänäpäivänä : ( Ja tätä keruuta piilotellaan näillä lässytyksillä" että meillä on jo kaikkea emme tervitse mitään "

Jos tosiaan kaikkea jo on ja tärkeinä on saapua paikalle, niin miksi ei voi tosiaan laittaa et et lahja rahat " palastakaa puolisokeat katit " järjestölle.

Taidan itse jatkossa viedä lahjana kortin, jossa on jollekin järjestölle kirjaamani summa.




Monet haluavat antaa nimenomaan hääparille muiston päivästä ja vaikka miten sanoisi, ettei tarvitse lahjoja, niin aina sieltä vain jotakin tulee.



Kutsu oli täynnä pieniä lippuja ja lappua, oli ohjetta jos jonkinmoista. Vihkiminen Turun tuomiokirkossa, morsiammella huntu vaikka lapsia. Sitten vieraat saivat itse ajaa tai hommata kyydin huonosti opastetulle juhlapaikalle, jonne kesti mennä melkein tunnin, osa vieraista eksyi matkalla. Hääparia odoteltiin kuvasta melkoisen kauan. Hääpaikka oli joku maatalon pihahalli, ulkona oli yli 100 hengelle siirrettävä festarivessa. Morsian seurasi kontrollifriikkinä koko ajan juhlien etenemistä omasta paperistaan tai tietokoneelta. Puheita oli ja paljon, jopa morsiuspari pitivät puheet toisilleen, koska oli " etiketi" mukaista. Vieraiden piti into piukeana seurata vesisateessas hääpuun istutusta (eikö olisi voinut jättää väliin?), ohjelmiin oli valittu " sastunaisesti" osallistuja laittamalla plaseerattujen juhlien tuolien alle merkkejä, kilpailuihin valittu rahakkaat vieraat ja tehtävät oli osta sitä, tee tätä. Tunnelma oli tekohauska, todella kireä. Kiitoskortteja saikin odotella iät ajat, tuli yhdistetty joulukortti ja kiitoskortti + taas kasa monistettuja lippuja ja lappuja...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat