Sivut

Kommentit (163)

Me oltiin reilusti etelämmässä. Monesti vaan tuntuu, että nuo Etelä-Suomessa aattelee, että me asustellaan Pohjois-Suomessa =). BTW, mä olin muuten viimeisilläni raskaana silloin, että kivaa oli. Oikeasti häät oli kyllä tosi mukavat, mutta ne jälkimainingit ei... T: 36

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:

Ihmiset on niin vanhanaikaisia kristallimaljojen ja leivänpaahtimiensa kanssa..



Miksi ei oikeasti voi antaa sitä, mitä hääpari tarvitsee/toivoo tai sitten noudattaa toivetta olla antamatta mitään? Minä olen ainakin kerran vienyt säkkikaupalla nurmikonsiemeniä (no, ei raahattu sinne hääjuhlaan vaan annettiin myöhemmin) ja kaverini saivat joiltakin omakotitaloprojektiinsa kaikki tarvitsemansa naulat. Ovat saaneet erittäin riemastuneen vastaanoton!



OT, sori.




Vierailija:

Lainaus:


Minusta te ette voi pyytää millään tavalla tyylikkäästi vierailta rahaa suoraan. Jos olet ihan oikeasti sitä mieltä, että korvaukseksi siitä, että vieraat saapuvat juhlimaan häitäsi, heidän pitäisi antaa teille rahaa, olisi tyylikkäin tapa varmaan kertoa, että häälahjaksi toivotte ikimuistoista häämatkaa varten vähän rahaa. Ja tämäkin ehkä mieluiten niin, että kerrotte tästä vain, jos joku soittaa ja kysyy, mitä haluatte lahjaksi.



Mutta toisin kuin monet muut, olen itse sitä mieltä, että varsinkin kutsuun sijoitetut lahjalistat ovat aina aika moukkamainen juttu. Huom, kaikki eivät ole tätä mieltä, vaan me saimme risuja siitä, että ei ollut kunnon lahjalistaa vieraille ja tuotimme päänvaivaa, kun ihmiset sitten miettivät, mitä toisivat.




Kyse ei ole korvauksesta, vaan siitä, että yritetään helpottaa vieraiden lahjan hankintaa. Kuitenkin useimmat ihmiset haluavat hankkia hääparille jotain hyödyllistä ja tarpeellista. Ja tässähän ei käsittääkseni ainakaan mainittu, että kutsuun sijoitettaisiin lahjalista. Tosin en käsitä, mitä ihmeen sievistelyä sellainen peli on, että teeskennellään, ettei lahjalistaa ole olemassakaan, vaikka todellisuudessa sellainen jossakin äidin/anopin/kaason hoteissa onkin.



Morsian ja sulhanen olivat uskovaisia, joten ei ollut tanssia tai alkoholia, vain kahvia, kakkuja ja hääparin uskovaisystävien hihhulihenkisiä puheita. Uskovaisystävät olivat järjestäneet kaiken, mutta ilmeisesti tietyt käyttäytymis- ja etikettisäännöt olivat vähän hukassa kun pöytäplaseeraus oli mitä oli. Esim morsiamen vanha isoäiti oli sysätty johonkin nurkkapöytään, mikä taisi olla se pahin moka. Toisaalta meidän äöytäporukalla oli hauskaa kun muutama kaveri oli salakuljettanut taskumatin mukaan. Terästettiin kahvia ja teetä kunnon kieltolakityyliin :)

Kaikki kokoontuvat yhteen tanssimaan ja juhlimaan. Tylsimmät häät olivat sellaiset joissa oli paljon puheita. Niitä en jaksanut kuunnella. Rahankeruuhäissä en ole ollut. Lestadiolaishäissä useissa lapsena ja kivaa on ollut. Ruoka on heidän häissään aina ollut viimeisen päälle herkullista.

Olen muutenkin häähullu ja olen aivan innoissani saadessani kutsun. Harvoin kieltäydyn. Ihanimmat häät olivat kyllä veljeni häät ja sitten omat. Hyvä musiikki ja rakkaat ihmiset lähellä!

En tuntenut sulhasta enkä morsianta, olin poikaystäväni mukana (hän tunsi sulhasen). Kun tulimme juhlapaikkaan, sulhanen oli vielä pukeutumassa ja vain morsian kätteli meidät. Sitten istuttiin isoon pöytään odottamaan. Häissä oli vain kahvitarjoilu ja sitäkin sai odottaa pari tuntia, ei musiikkia, ei mitään. Morsiusparin sukulaiset juttelivat keskenään. Morsiammen lapset juoksivat ja huusivat eivätkä totelleet mitään. Ja vieraat odottivat ja odottivat mitä seuraavaksi...

Kaiken huipuksi morsiuspari lähti kesken kaiken viemään kakkua morsiammen isälle, joka oli sairaalassa. Eihän sieltä kehdannut lähteä kotiin hyvästelemättä paria. Joten odottelimme taas ilman ruokaa tai juomaa. Edes musiikkia ei ollut. Todella huonosti järjestetyt häät!

Vierailija:

Lainaus:


Jotta morsian saataisiin takaisin, sulhasen upseerikaverit univormuissaan kiersivät jokaisen häävieraan luona ja MIEKALLA UHATEN VAATIVAT RAHAA, joka piti laittaa siihen miekkaan!!




Hui! Olipas ne väkivaltaisia. Mitähän kauheaa olisi tapahtunut, jos vieraat eivät olisi suostuneet?!!!



Hehheh.

mikä häissä on olennaista ja mikä ei...karseeta sellainen jäykkä pönötys ja kuvitelma siitä, että kun on tyyristä, ois myös jotenkin mieluisaa.

Toiset olivat kovin hienot ja tyylikkäät häät. Iltapukuhäät ravintolassa, ohjelma hienostunutta. Minut ja mieheni oli plaseerattu eri pöytiin, ketään emme oikein häistä tunteneet. Muut häävieraat olivat kovin hiljaista sakkia ja meidän molempien seurustelutaidot joutuivat enemmän kuin koville omissa pöydissämme. Morsian vaati pakkohiljaisuutta ohjelman ajaksi, mikä toisaalta toki oli helpotus. Mutta se tynkäkamariorkesteri ei kuitenkaan ollut niin hyvä, että sitä olisi ilokseen kahta tuntia kuunnellut varsinkin kuin kappalevalinnat olivat melko mielenkiintoisia. Tylsyyskuolema oli lähellä.



Toiset olivat sitten peilikuva. Meidät oli kutsuttu kavereiden mökille porukalla maalaustalkoisiin helteisenä kesäpäivänä, osa myös tuli pyörällä, rullaluistimilla tai veneellä. Asut olivat sitten sen mukaisia. Pieniä shortseja, toppeja, bikinien yläosia, miehiä ilman paitaa tai reikäisissä ja maalisissa vaatteissa jne. Kyse olikin sitten yllätyshäistä. Kirkossa. Jostain sitten kaivettiin morsiusparin mökkivaatekokoelmista paidat kaikille häävieraille päälle ja päästiin kirkolle. Tieto salahäistä oli vuotanut sukulaisille ja morsiammen ystäville, he olivat juhlavaatteissa, me sulhasen ystävät siis maalaustalkoovaatteissa. Morsian suuttui sulhaselle, koska oli selittänyt jotain maalaustalkoista, hänen oli kuulemma ollut tarkoitus kutsua meidät grillaamaan tai vastaavaa, jolloin vaatteet olisivat varmaan olleet asteen siistimmät, mutta vielä kaukana muiden vieraiden ja morsiusparin juhlavaatteista. Palasimme mökille juhlimaan ja morsiammen äiti ja muu suku teki hyvin selväksi, mitä meikläisistä ryysyläisistä ajatteli. Ruokakin oli pahaa. Lähdimme karkuun aika aikaisessa vaiheessa koko ryysyläissakilla, kun joka toiselta alkoi pokka pettää ja joka toinen tunsi palavaa halua kaivaa itselleen poteron ja jäädä sinne loppuelämäkseen. häivyimme sitten keskenämme toisen kaverin mökille omille jatkoille, siellä oli hauskaa.

Mutta eroja tietty on. Tuttavapiirissä on ihan selvä korrelaatio viinan määrä=ruuan määrä=hauskuuden määrä. Eli hauskimpia ovat ihan selvästi olleet häät, joissa on paljon ruokaa ja paljon viinaa. :) Eikä kyse ole siitä, että ihmiset rypis kuin siat kännissä, vaan kaikki ovat olleet oikein sivistyneitä, mutta kyllä se pikku huikka alkomahoolia tekee juhlille hyvää. Ja siihen kun lisätään notkuva herkkupöytä niin avot!

Matkustettiin sinne ensin monta tuntia autolla (emme siis asu Suomessa) ja oli jo kova nälkä. Vihkimisen jälkeen tuotiin vieraille valmiiksi leikattu kakunpala (marsipaanikuorrutus, sisältä kuiva, yöks) ja pikkuriikkinen kuppi kahvia pöytiin. Nämä syötyämme odottelimme parempia tarjoiluja, mutta eipä niitä tullutkaan. Linnan vieressä oli meri, ja yhtäkkiä siihen saapui suuri purjelaiva. Tässä vaiheessa selvisi että laivaan olivat tervetulleita vain morsiusparin lähimmät sukulaiset ja parhaat ystävät. Heitä odottivat laivassa kuulemma mahtavat ruokatarjoilut ja bändi. Me muut jäimme siis rannalle ruikuttamaan (Laivaan meni ehkä 30 ihmistä ja rannalle jäi varmaan 100 ihmistä) ja heiluttelimme sitten merelle päin lipuvalle laivalle hyvästit vatsat kurnien. Kyllä kiukutti ja vitutti tässä vaiheessa aika rankasti. Olimme matkustaneet näihin mieheni serkun häihin autossa monta tuntia, eikä meitä oltu informoitu tällaisista vieraiden A- ja B-luokkiin jakamisesta etukäteen ollenkaan. Matkalla takaisin kotiiin söimme sitten jossain huoltsikalla rasvaiset pihvit...



Voi ärsytys, vieläkin kiukuttaa, hyvä että sai tänne vähän purettua mieltään... :)

mielestäni siitä sitten olla maininta jo kutsussa.

Osaavat ihmiset syödä kotona että jaksavat koko päivän

pelkän kahvin ja kakun voimalla juhlia häitä...

erityisesti siksi, että minut ja siskoni oli sijoitettu lapsenvahdiksi pöytään, jossa muut vieraat olivat iältään 4-10 -vuotiaita kiljuvia kakaroita. Kaikki muut omanikäiset eli 18-22 vuotiaat olivat toisessa pöydässä aivan toisessa päässä salia. Ilmeisesti morsiamen äiti kosti meille sen, että äitini ei erinäisten erimielisyyksien takia halunnut lähteä häihin ollenkaan, vaan me siskoni kanssa " edustimme" meidän perhettä ilman äitiä.

Juuri sitä tunnetta että häitämme tarvii maksaa, emme halua. Kokemuksesta vaan tiedämme että tutut haluavat ostaa lahjoja ja laittavat oikeasti aika isoja summia kristallimaljoihin ja leipägrilleihin. Harmittaa kerätä näitä sitten kaappeihinsa edellisten seuraksi pölyttymään kun niitä ei kehtaa laittaa myyntiinkään.

Minun mielestäni olisi parempi kun tulisivat vaikka aidantaimien kanssa, mutta " oikea" lahja kuulemma pitää olla.

huohh..



t.Se raha-asiasta kysellyt morsian

Vierailija:

Lainaus:


RAHALAHJAA EI VOI PYYTÄÄ ILMAN ETTÄ SE VAIKUTTAA TÖKERÖLLE, AHNEELLE JA MOUKKAMAISELLE.

Koska juuri sitä se on, vaikka sen miten muotoilisi.



Tajutkaa jo viimein, ahneet akat!




Monissa suvuissa on tapana, että lahja annetaan rahana. Jos tämän huomioi, niin minusta se on huomaavaista. Ja esimerkki elävästä elämästä: meillä on häämatkatili, jonne sai halutessaan laittaa rahaa. Eräs tuttavaperhe oikein erikseen kiitti tästä vaihtoehdosta, sillä perheen äiti oli juuri synnyttänyt lapsen ja isällä meni aika parivuotiaan hoitamiseen. Lahjan antaminen sujui kätevästi verkkopankin kautta eikä tarvinnut lähteä tavarataloja koluamaan. Myös mummoni oli kiitollinen, että pystyi hoitamaan lahja-asian samalla, kun hoiti pankkiasiat.



ja sitten viiniä tarjottiin yksi lasillinen - mutta kun buffettiin pääsi reilun tunnin päästä siitä kun viini oli kaadettu, ei siitä ruokaviinistä ollut enää mitään jäljellä. Rahallakaan ei saanut ostaa lisää.

Baari aukesi vasta sitten selkeästi illemalla, omalla rahalla sai ostaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat