Sivut

Kommentit (163)

Itse olen ollut häissä, joita järjestelin kuukausitolkulla parin kaason kanssa (itse en siis ollut edes kaaso) ja juhlapaikalle koristelujeni jälkeen saavuttuani saimme huomata, että istumapaikkamme on siirretty hiljaisimpaan nurkkaan mistä ei kuule tai näe yhtään mitään. Ruokakin oli niin erikoista että nirsoimmat ja varmasti myös lapset jättivät syömättä... Kaunis kiitos vaan morsiamelle kaikesta vaivannäöstäni! Enää en ryhdy moiseen...

joita oli suunniteltu pitkään ja hartaasti, eikä missään valmisteluissa oltu säästelty. Se varmaan kostautuikin siinä, että hääpari oli aamusta saakka tosi kireänä. Morsian on suoraan sanottuna aika nipo tyyppi ja oli ihan paniikissa jos joku menee pieleen.



No, sitten menikin. Hääpari tappeli keskenään. Bestman ja kaaso pistivät välit poikki hääparin kanssa. Tuore anoppi pisti välit poikki morsiamen isän kanssa. Bändi ryyppäsi ja oksenteli, me nuori porukka hilluttiin aamuun saakka. Aamulla oli kaikilla vähän hölmö olo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kun oli laitettu istumajärjestys ja häätilassa oli pikku pöytiä, jouduttiin erillemme kaikista tutuista, kun oli tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin



pöydässäni istui yksi, joka halusi lukea ääneen raamattua kesken ruokailun ja toinen joka selvitti avioliitto-ongelmiansa



aivan idiootteja ihmisiä



istuin neljä tuntia hiljaa pöydässäni, kun en halunut todellakaan tutustua näihin himmeisiin

ruokana lihakeittoa kertakäyttölautasilta, lahjaksi toivottiin rahaa, ja morsiamen ryöstön aikankin kerättiin juhlavierailta kolehi morsiamen takaisin saamiseksi. Bändi oli kännissä ja soittivat niin väärin kuin vain voi. Boolissa tarkka säännöstely. Ai niin ja lapset eivät olleet tervtulleita.

ja morsiamen ystävät olivat suureksi osaksi opiskelijoita, joilla tunnetusti on millä mällätä. :)



Vierailija:

Lainaus:


Olin silloisen poikaystävän kanssa hänen sukulaistyttönsä häissä, upseerihäät Tampereella, toistakymmentä vuotta sitten. Muuten häät olivat oikein perinteiset ja ihan kivat, jossain juhlasalissa järjestetyt. Oli ruokaa, bändi, leikkejä ym. Morsiankin tuli ryöstetyksi mutta sitten tuli tämä törkeyden huippu.



Jotta morsian saataisiin takaisin, sulhasen upseerikaverit univormuissaan kiersivät jokaisen häävieraan luona ja MIEKALLA UHATEN VAATIVAT RAHAA, joka piti laittaa siihen miekkaan!!



Kolikot eivät siis kelvanneet ja jokaista häävierasta kohden keräsivät 10 mk, paitsi niiltä joilla ei pieniä seteleitä ollut.



Siis niin hävytöntä ja noloa, että en tiennyt miten päin olisin, hävetti hääparin puolesta, mutta hehän olivat tämän takana... Kyllä osoitti hääparin " tason" !

Mutta hääpari ei välttämättä ole rahankeruun takana. Me nimenomaan kielsimme bm:ä ja kaasoa järjestämästä mitään rahankeruuta, mutta siltikin piti järjestää morsiamen ryöstö ja kerjäys. Kaaso vain perusteli, että " eihän siinä rahaa tartte antaa" . No, just joo. Meni kieltämättä välit pilalle tämän takia.

Periaatteessa pidän häistä, mutta vuosien varrelle on mahtunut useampiakin jälkikäteen huvittavia häämokia. Onneksi yksikään ei ole pilannut koko häitä, kaikissa häissä on ollut jotain hyvää (joissain tosin vain se, kun ne loppuivat).



Heikoimman arvosanan saavat kuitenkin eräät häät, joissa vieraat oli todella jaetrtu a-ja b-luokkaan. A-luokan vieraat oli plaseerattu hyville tuoleille kunnon pöytiin. b-luokan vieraat taas istuivat tukeista tehdyissä pirttipöydissä - tilaa ei vain ollut kaikille, joten vieraat söivät käytännnössä kahdessa vuorossa. Juomana oli vettä, kotikaljaa tai kotiviiniä - morsiusparin ihan ekasta kotiviinierästä, joka tunnetusti maistuu karmealle. A-luokan vieraille oli sitten ihan oikeat viinit, morsian muisti mainita mulle etukäteen mitä ja minkä hintaista. Ennen juhlatilaan siirtymistä odotimme morsiusparia pihalla, sisälle sai mennä vain viemään häälahjat, mutta ei edes vessassa käymään. Oli kuuma ja aurinkoinen kesäpäivä, pihalla ei ollut varjoa kuin yhden puun verran eikä tuoleja, penkkejä, saati juotavaa. Seisoskelimme siellä lähes kaksi tuntia ennen kuin morsiuspari saapui kuvauksesta. Paikalla oli vanhuksia, lapsia ja raskaana olevia naisia, osa vieraista lähti kyllä ajelemaan ilmastoiduilla autoillaan saadakseen edes vähän varjoa. Osa haki läheisestä kaupungista vesipulloja muille, se oli kyllä kivasti tehty. Lahjalistaa ei ollut, lahjaksi pyydettiin vain Pentikin tiettyä sarjaa. Lopputulos oli, että lahjapöydältä löytyi seitsemän (!!!) samanlaista salaattikulho-kannusettiä, kun olivat olleet lahjatarjouksena. Juhlapaikassa ei ollut baaria, illalla tarjottiin juomaksi laimeaa kotiviinipohjaista boolia, paljon tiukkaa viinaa, mutta ei ollenkaan blandiksia ja kotikaljaa. Vettä sai vessan hanasta.



Muita häämokia:

- ruoka loppuu. Vieraita 140, ruoka loppuu kun noin 80 henkeä on saanut ruokaa. Onneksi pitopalvelu kehitti pikaisesti lisää ruokaa noin puolentoista tunnin odotusajalla. Tosin sekin loppui. Toinen onni oli se, että häät olivat Hgin keskustassa, osa porukasta käväisi muualla syömässä.

- pappi ei ole vaivautunut muistamaan hääparin nimeä, puhui koko ajan väärillä nimillä. Sinnepäin, mutta ei se pelasta mitään.

- kirkon vahtimestari ei onnistu pitämään turisteja pois vihkitilaisuudesta. Alttarilla parveilevat japanilaisturistit tuovat kyllä oman eksoottisen sävynsä tilaisuuteen, mutta se meteli...

- hääparin ystävät oli plaseerattu hääjuhlapaikalla toiseen karrokseen, josta ei kuullut tai nähnyt mitään. Käynti tuonne oli myös eri kautta kuin varsinaiseen juhlatilaan. Häissä näin morsiamen kerran, sulhasen kaksi kertaa. Toisaalta meillä oli oikein kivaa keskenämme, mutta häiksi niitä ei tunnistanut.



Vierailija:

Lainaus:


pöytiin sulhasen ja morsiammen sukulaisia. Mullakin oli ympärillä pelkkiä ventovieraita ihmisiä, joitten kanssa sai vääntää tuskaisesti juttua tuntikausia. Ei todellakaan kiinnosta jutella ihmisten kanssa joita ei näe koskaan enää! Sen sijaan että vois jutella sukulaisten kanssa, joita ei ole ehkä nähnyt vuosiin ja joitten kuulumiset oikeasti kiinnostaa. Eihän sellaisen ventovieraan kanssa voi edes puhua juuri muusta kuin jostain yleisistä jutuista.

Mutta ikävin hääkokemus on opiskeluajoilta, kun eräs opiskelukaverini pyysi minua ja muutamaa muuta kurssikamua häihinsä auttamaan. Mikäs siinä, hääpaikka oli nimittäin lähellä, eli pääsin pyörällä sinne ja ajattelin, että mukavahan on päästä vähän häätunnelmaa haistelemaan kivassa seurassa. Eli siis meidät palkattiin keittiöön parin kaverin kanssa. Päälle pyydettiin laittamaan mustaa ja valkoista, mutta kumminkin juhlavaa, koska oli määrä päästä kirkkoon mukaan " vieraana" . Hääjuhla oli sulhasen kotona (todella iso omakotitalo).



Olin ollut kovassa flunssassa ja kaksi päivää ennen häitä soitin morsiamelle, että tulen kyllä, kun olen luvannut, mutta olen vielä vähän heikkona sairauden jälkeen. Morsian sanoi, että " tosi kiva kun tulet, ei täällä ole paljon mitään hommaa, eli ei käy raskaaksi. tuu pitämään hauskaa!" .



Hääpäivänä minä sitten poljen mustassa juhlahameessa ja valkoisessa kauluspaidassa häätaloon hyvissä ajoin. Ekaksi mulle kerrotaan, että joo " Mirja" ei sitten tulekaan, koska hänellä on krapula, hehhehhee. Sitten odotellaan toista keittiöapulaista " Marjaa" , mutta hän ei koskaan ilmaannu paikalle, eikä häntä myöskään koiteta tavoitella. No ei kun hihat ylös ja hommiin. Pääkokkina hääräsi sulhasen äiti, ja hän koko ajan sätti mua kun en osannut lukea hänen ajatuksiaan siitä, mihin mikäkin salaattikulho pöydässä laitetaan, ja en osannut leikata koristekurkkuja ja tomaatteja ilman ohjeita (leikkauksen kyllä piti olla ihan tietynlainen) enkä kuorinut perunoita tarpeeksi nopeasti. Kirkkoon lähtiessä totesimme, että niin paljon on hommaa kesken, että on parasta mun jäädä hommiin. No se oli itsestäänselvää, mutta silti harmitti, kun hääfanina olisin kyllä halunnut vihkimisen nähdä.



Sitten alkoi juhla: mä juoksin hiki hatussa ruokia pöytiin koko ajan ja tarjoilin juomia, ja vieraat katsoivat tosi pahasti, kun en osannut viineistä kertoa esim. merkkiä ja vuosikertaa. Koko ajan joku oli naama norsunv:llä siinä kyselemässä, että missä on gluteeniton ruoka ja onko lapsille nakkeja ja vihreä salaatti on loppu jne. Sulhasen äiti kävi välillä auttamassa, mutta muuten kaikki noutopöydän täydennys yms. oli mun vastuulla, eikä mulle oltu kerrottu mitään niistä ruuista, en edes tiennyt mikä on gluteeniton (silloin). Flunssan jäljiltä olo oli tosi kehno, mutta ei puhettakaan, että olisi ehtinyt pysähtymään yhtään moneen tuntiin, puhumattakaan vessakäynneistä tai itse syömisestä. Astiatkin loppuivat kesken, eli äkkiä sen kaiken keskellä piti opetella vieraan tiskikoneen käyttö ja täyttää se ja tiskata sitten suuri osa astioista käsin.



Jossain välissä saimme sulhon äipän kanssa kakun ja kahvit pöytään ja jatkoin ruokien hakemista pöydästä ja tiskivuoren setvimistä. Sitten tullaan huutamaan, että nyt santsikannu kädessä kiertelemään vieraiden joukkoon, ja se olikin kiva koettelemus. Kaikki vaativat mitä kukin (haudutettua teetä, lapselle sokeritonta mehua, missä vessa, kuule onko maitoa, kun en käytä kermaa...) Ja tietty kahvi loppui kesken, vaikka oli ihan jonkun työpaikalta monta mokkamasteria käytössä. Kahvinkeittotaitokin mulla oli mitä oli, kun en itse juo kahvia.



Ohjelmanumeroiden (minä tietysti raadoin keittiössä jalat jo tunnottomana ja pää pöpperöisenä) jälkeen hääpari ja osa vieraista lähtivät jatkoille ravintolaan. Morsian kävi nopsaan laimen kiitoksen sanomassa, sulhasta en tavannut koko päivänä. Söin vihdoin ja vähän aikaa vielä tiskailtuani sulhasen mami tulee ja sanoo, että voithan sä varmaan lähteä jo kotiin päin, ehkä me tämä kaaos saadaan huomenna siivottua, huhhuh, onpa urakkaa... Kysyi vielä, että tulisinko seuraavana päivänä auttamaan siivouksissa, mutta olin jo lähes taju kankaalla ja sanoin (uudestaan) että päivä on ollut kyllä aika rankka tälleen heti flunssan ja kuumeen jälkeen, eli en taida jaksaa. Vähän aikaa tämä vielä jaaritteli, kun on niin raskasta, ja sitten kysyi, että oonhan syönyt hyvin pitkin päivää ikäänkuin palkaksi. Sanoin, että kyllähän mä jotain otin, ja sitten hän oikeen riemusaatossa antoi mun mukaan " kiitokseksi" pienen laatikon sellaisia lässähtäneitä pikkuleipiä, jotka maistuivat sahajauholle (avokkini tuomio, kun kotona annoin tuliaiseni hänelle).



Jälkeenpäin morsian koulussa kehui ja ylisti häänsä maasta taivaisiin, ja etenkin anopin ruuat, jotka musta olivat kyllä jokseenkin outoja. Ja noi gluteenittomat yms. puuttuivat kyllä täysin. Mirja naureskeli vuosisadan krapulaansa, että tulipa hyvään aikaan, ettei tarvinnut tulla raatamaan ilmaiseksi häihin, ja Marja ei edelleenkään ole antanut selitystä siihen, miksei saapunut paikalle. Toki koitin vähän juhlan jälkeen puhua, että aika rankkaa oli ja pari päivää meni ihan selvitessä mulla sen jälkeen, palkkana kourallinen pikkuleipiä, mutta muut ei näe tässä mitään vääryyttä, eli en jaksa valittaa. Kiitos kun sain tähän avautua! :-D



Edelleenkin olen sitä mieltä, että etenkin kun 2/3 keittiötytöistä puuttui, olisi sulhasen äiti voinut vaikkapa muutaman kympin (markka-aikaa) heittää kiitokseksi klo 11-23 raadannasta.

mutta tanssiosuus puuttuu.



Opin itse n.10 vuotiaana tanssimaan serkkuni häissä, tätini mies opetti.

Rauha hänen sielulleen. Hän oli loistava, koko kylän paras tanssittaja. Osaispa tämä oma mieskin tanssia yhtä hyvin.


Toiset olivat sitten peilikuva. Meidät oli kutsuttu kavereiden mökille porukalla maalaustalkoisiin helteisenä kesäpäivänä, osa myös tuli pyörällä, rullaluistimilla tai veneellä. Asut olivat sitten sen mukaisia. Pieniä shortseja, toppeja, bikinien yläosia, miehiä ilman paitaa tai reikäisissä ja maalisissa vaatteissa jne. Kyse olikin sitten yllätyshäistä. Kirkossa. Jostain sitten kaivettiin morsiusparin mökkivaatekokoelmista paidat kaikille häävieraille päälle ja päästiin kirkolle. Tieto salahäistä oli vuotanut sukulaisille ja morsiammen ystäville, he olivat juhlavaatteissa, me sulhasen ystävät siis maalaustalkoovaatteissa. Morsian suuttui sulhaselle, koska oli selittänyt jotain maalaustalkoista, hänen oli kuulemma ollut tarkoitus kutsua meidät grillaamaan tai vastaavaa, jolloin vaatteet olisivat varmaan olleet asteen siistimmät, mutta vielä kaukana muiden vieraiden ja morsiusparin juhlavaatteista. Palasimme mökille juhlimaan ja morsiammen äiti ja muu suku teki hyvin selväksi, mitä meikläisistä ryysyläisistä ajatteli. Ruokakin oli pahaa. Lähdimme karkuun aika aikaisessa vaiheessa koko ryysyläissakilla, kun joka toiselta alkoi pokka pettää ja joka toinen tunsi palavaa halua kaivaa itselleen poteron ja jäädä sinne loppuelämäkseen. häivyimme sitten keskenämme toisen kaverin mökille omille jatkoille, siellä oli hauskaa.

[/quote]




Meillä muksut syöneet aina samaa kuin aikuisetkin (juu sovellettuna toki, suolaisuus ym). Aina ja jokapaikassa on syötävää löytynyt samasta pöydästä tai samalta ruokalistalta. Eipähän pelkää makuja.









Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


Yksissä häissä oli paljon pikkulapsiperheitä vieraana (valtaosa 1-3-vuotiaita). Ruokatarjoilu oli hyvä alku- ja pääruokineen, mutta alkuruoat oli kaikki suunniteltu aikuiseen makuun (sienisalaattia, graavilohta, silliä, riimisuolattua härkää jne.), joten lapsille oli tarjolla oikeastaan pelkkää perunaa ja patonkia. Siinä vaiheessa kun pääruokaan päästiin, olivat lapset lievästi sanottuna levottomia ja vähän väliä kuului jostain pöydästä kirkas ääni " Äiti, koska lapset saavat ruokaa?" . Iso kulhollinen lihapullia tai prinssinakkeja jossain nurkassa olisi auttanut kovasti :)



Ei siinä mitään..Jokaisella on omanlaiset häät. Nämä häät olivat kuitenkin sellaiset, että jäivät mieleen. Sääliksi kävi kaasoraukkaa (ja monia muita kavereita) jotka olivat valmistelleet viikon häitä juhlapaikalla. Morsian oli kyllä suunnitellut häitä yli vuoden, mutta mikään ei ollut valmiiksi tehtyä. Vieraita oli yli 70. Hääpäivänä morsian käskytti vähän kaikkia. Ruoka loppui kesken, tilaa oli liian vähän, morsiusparia odoteltiin toista tuntia kirkon jälkeen (olivat kuvattavana), kaverit oli laitettu toiseen huoneeseen jonka läpi ihmiset sitten jonottivat syötävää. Keittiöön oli värvätty pari kaveria, jotka eivät edes kerinneet syödä mitään vaan. Eivät saaneet palkkaa, eikä heitä muistettu mitenkään muutenkaan edes pienellä lahjalla. Sulhanen laimensi entisestään laimeaa boolia, etteivät ihmiset menisi humalaan. Kaikille piti olla siideriä tai olutta, mutta suurin osa ei edes nähnyt mitään oluita.



Haluaisin muistuttaa että ei ole kiva jos pienen budjetin häät tarkoittaa sitä, että töissä on puolet vieraista!

Vierailija:

Lainaus:


Vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa ja juhlapaikka noin 300 km päässä. Kiva istua monta tuntia bussissa pelkkien kaurakeksien voimalla. Morsiuspari tietenkin matkasi paikalle limusiinilla. Ja sitten morsian äyskii kuin lapset ei jaksa poseerata kuvissa kauniisti ja hiljaa. Aivan järkyt häät!




Ja 35, mäkin olin yksissä häissä, joissa yli puolet vieraista sai pahan ruokamyrkytyksen ja viettivät pari seuraavaa päivää vessassa, osa vieraista joutuivat jopa tiputukseen (vanhukset ja lapset).


Eräissä häissä viime vuonna kaaso urputti koko ajan, kuinka kalliiksi häät tulivat hänelle. Kun olemme parhaita kavereita since lapsuus, jouduin tuota urputusta kuunteleen. Minustakin oli kyllä huonotapaista maksattaa vähävaraisella opiskelijalla omat majoitukset hotellissa ja monta muuta juttua... Ja sitten kun tuli morsiamenryöstö, niin ei kelvanneet kuin setelit morsiamen lunastukseen, kun sotilashäissä on miekka, johon sitä rahaa kerätään. Miettikääpä vain, miten iso raha jo viisi euroakin on. 30 vanhaa markkaa. Ainakin näin työttömälle pitkänmatkalaiselle. Ja sitä miekkaa pidettiin pitkään aina kunkin kohdalla, oli vaikea kehdata olla maksamatta.



Yksissä häissä jouduimme mekin odottamaan pihalla tositosi pitkään, että hääpari saatiin kuvattua hääpaikalla. Lasten kanssa vähän hankalaa, kun vielä oli satanut sille päivää. Muutoin häät olivat kivat ja rennot.



Takavuosina yksissä häissä sulhanen innostui laulamaan niin paljon, ettei meinannut morsiantaan huomata. Tuli vähän nolo fiilis siitä.



Ei tän pahenpaa.

jotka olivat pappilassa, jossa oli porukkaa 2 kerroksessa eri huoneissa. Tylsäää olisi ollut, ellei olisi ollut tuttuja pöytä täynnä.



Häissä, joissa ruoka loppui kesken. Kun menin pöytään, oli kalanruodot vaan jäljellä.

ommella oman pukunsa, vaikka hän oli ostanut ompelukoneensa vasta puolta vuotta aikaisemmin. Ainoa kokemus ompelusta oli yhdet shortsita ja sitten vaan hääpukua ompelemaan...



NO, puku oli kesken kun menin pari päivää ennen häitä paikalle. Arvatkaa kuka kursi puvut loput osat kasaan? Ei tullut jokaisesta saumasta priimaa, mutta ei näyttänyt haittaavan! Liukas satiini ei ole ensikertalaiselle ompelijalle ihan helppoa työstää.

oli aika kaameaa herätä häitä seuraavana aamuna viiden aikaan vatsanväänteisiin...juoksin vessaan tuhatta ja sataa. Karmea ripuli. Mieheni sattui olemaan toisessa vessassa samalla asialla.



Kävi ilmi, että koko hääväki noin. 100 henkeä muutamaa lukuunottamatta oli saanut karmean ripaskan siellä. Johtui ilmeisesti kuumuudessa pilaantuneesta kermasta. Hääparin hääyö ei huhujen mukaan mennyt ihan putkeen.

Vierailija:

Lainaus:


Vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa ja juhlapaikka noin 300 km päässä. Kiva istua monta tuntia bussissa pelkkien kaurakeksien voimalla. Morsiuspari tietenkin matkasi paikalle limusiinilla. Ja sitten morsian äyskii kuin lapset ei jaksa poseerata kuvissa kauniisti ja hiljaa. Aivan järkyt häät!




300 kilometrin päässä? Oikeesti?



Järkyttävää.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat