Vierailija

Kun tutustuin mieheeni, hän oli 24-vuotias opiskelija. Nyt hän on 27, eikä opinnot ole juurikaan edenneet. Mieheni " opiskelee" DI:ksi, mutta ilmeisesti kunnianhimo ei kuitenkaan riitä. Mies sai muutama vuosi sitten kesätyön varastohommista, ja on nyt jumittunut sinne.



Luulin saavani jotain muuta, ja sainkin ikuisen opiskelijan eli VARASTOMIEHEN.



En oikeasti tiedä, jaksanko olla tuollaisen kanssa. Kuulostan varmaan tosi pinnalliselta, mutta musta tuntuu, että mut on petetty.

Sivut

Kommentit (27)

eika varmaan kyse ole pinnallisuudesta eika siita etta haluat olla ' insinoorska' . Sun taytyy miettia haluatko viettaa elamasi miehen kanssa jolla ei ole tarmoa eika aloitekykya. Varastomiehen hommissa ei ole sinansa mitaan vikaa, ja jos miehella on aloitekykya han varmaan etenisi niista hommista parempiin. Siis jos....



Olin itse hamassa nuoruudessani 5 vuotta samanlaisen miehen kanssa. Minun piti suurinpiirtein hommata hanelle kesatyotkin opiskeluaikana (ottaa selvaa hommista ja potkia perseelle etta soita nyt soita nyt ). Onneksi sitten tajusin erota. Samainen mies on nyt viela 20 vuoden jalkeen hanttihommissa, ollut valilla tyottomana jotain vuosia. Ei minkaanlaista kunnianhimoa. En suosittele, jos itse olet erilainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mies ei tosin ollut koulussa mutta suunnitelmia oli ja älliä ei puuttuisi. Sai sitten töitä duunarina ja sille tielle jäi. Pienellä palkalla kituttaessa joskus vituttaa kun minulle ikäänkuin " luvattiin" toisenlaista elämää.

Mullakin DI-mies, joka ollut jonkin aikaa tutkijana yliopistolla. Nyt työtön, ei löydy alan töitä oikein mistään. Minäkin toivoisin, että menisi vaikka siivoushommiin, jotta pysyisi pää kunnossa ja joku selvyys ja rytmi elämässä. Ihan sama mulle, mitä työtä tekee. En ole häntä koulutuksen takia nainut. Minua vaan harmittaa, kun into työnhakuunkin on jo epäonnistumisten myötä alkanut lopahtaa.

asioita voi toinen päättää! Ja kaikille kun se korkea koulutus ei välttämättä tuo sitä mieluista työpaikkaa. Vai onko nykyään niin että väliäkö sillä, viihtyykö mies työssään, kunhan tienaa riittävästi, ettei vaimon tarvi köyhäillä?

Opiskelualaakaan ei voi vaihtaa, koska ei halua opiskella muuta kuin tekniikkaa. Tosi rasittava tilanne.



Pitää potkia mies varmaan jonnekin psykologille tai jonnekin puhumaan asioistaan. Laitokselta otettiin jo yhteyttä ja pyydettiin tulla keskustelemaan opinnoista. Voi kunpa mun mies menisi edes sinne...



ap

että vaimo on luuseri, jos korkeakoulututkinnosta huolimatta on vuosia kotona tai tekee halpoja naisten hommia...



Vai onko luuserius vain miehen mitta, naiset saavat " kääntyä kotiin päin" ja olla silti hyviä naisia?

No teekkareiden opinnot eivät ole edenneet.. Mieheni saa käteen 5000e/kk, teekkareiden perheissä kituutellaan hanttihommien tuotoilla. Se koulutus ei kaikille onnea tuo. Oma mieheni on pätevä ja yritteliäs tyyppi, siksi on edennyt urallaan todella hyvin, vaikkei tutkinto kaksinen olekaan.

mutta koska yleensä teekkareiden / dippainssien tekemät hommat ei vaadi ns. muodollista pätevyyttä, se viivästyminen saattaa johtua ihan siitä, että on jo alan töissä ja saa samaa palkkaa ainakin uransa alkuvaiheen oli sitten tekn. yo (dippatyötä vaille valmis) tai di.





Vierailija:

Lainaus:


No teekkareiden opinnot eivät ole edenneet.. Mieheni saa käteen 5000e/kk, teekkareiden perheissä kituutellaan hanttihommien tuotoilla. Se koulutus ei kaikille onnea tuo. Oma mieheni on pätevä ja yritteliäs tyyppi, siksi on edennyt urallaan todella hyvin, vaikkei tutkinto kaksinen olekaan.

eli heh, meillä myös tilanne, että mä olen DI ja mun miehestä PITI tulla insinööri, mutta sai varastomiehen paikan ja jäi sille tielleen ja kuulemma tekee niitä hommia niin pitkään kuin töitä riittää. Mä en tunne oloani yhtään petetyksi, päinvastoin musta on ihanaa, että mun mies tekee hommaa mistä tykkää. Ja onnekseen on saanut tosi hyväpalkkaisen työn, tienaa suunnilleen saman verran kuin mä ja joskus ylitöiden kanssa saattaa jäädä käteen jopa 2500 euroa.



Se on kyllä kurjaa, jos ap:n mies ei tykkää hommastaan, varmaan jotenkin tuo pattitilanne pitäisi saada ratkaistua.

Meillä oli niin,että tavatessa mies opiskeli ja teki töitä samaan aikaan,tienasikin oikein kivasti.



Minä olin sillä hetkellä työtön ja hain koulutustani vastaavaa työtä.

Sain työn ja samoihin aikoihin mies huomasi liian raskaaksi opiskella ja tehdä töitä yhtäaikaa. Meni vain töihin,pisti opiskelut jäihin " hetkeksi" ,nyt tuota hetkeä on kestänyt jo vähän aikaa ja mies jumii samassa varastossa.

Itse olen edennyt työssäni ja haen juuri parempaa paikkaa,varmistuu elokuun alussa.



Kyllä kai oman osansa miehen " alenemisessa" on ehkä tehnyt sekin,että minä pärjään niin hyvin? Tiedän miehen kokevan turhautumista juuri sen vuoksi,että minä jaksan yrittää kokoajan parempaa... En tiedä osaanko selittää tarpeeksi hyvin...?



Mies on mitä ihanin mies,mutta millä saisin annettua potkun persuuksille???

En valittaisi minäkään,jos mies edes viihtyisi työssään,mutta oikeasti se on kaukana siitä mistä mies haaveilee edelleen!!!



t . se toisen luuserin vaimo

pikkuhiljaa on taloudellinen tilanne auennut paremmin ja paremmin. Alussa sain kuvan, että pärjää hyvin yksinkin isossa kämpässä. No, nyt on tilanne se, että mun palkka on pakollinen, jotta saadaan lainat ja laskut maksettua. Ts. mun reilu 2000 Euron nettopalkka menee ihan pakollisiin ja miehen antama panos jää reiluun 1000 Euroon. Hassua, kun tavatessa maksoi pelkästään vuokraa miltei tuon verran...



Hän on ammatinharjoittaja ja ei kai osaa laskuttaa oikein, kun töitä on, muttei käteen jää tarpeeksi!

Mutta ei, valmistui DI:ksi eikä unelmatyöpaikkaa ole löytynyt - ei sen puoleen sillä alalla paljon muutakaan. Hommia kuitenkin on, mutta kokee että sitä " luvattua tulevaisuutta" = unelmatyöpaikkaa hyvällä liksalla ei olekaan elämä antanut... Ja katkera on. Asiaa ei auta yhtään se, että olen itsekin DI ja omassa unelmapaikassani kieltämättä, ihan eri alalla.



Olisit onnellinen, että miehesi on löytänyt työn, josta pitää. Mitä ihmettä sillä on väliä mitä tekee työkseen kunhan on onnellinen? Minä niin usein toivon itsekseni, että mieheni kävisi vaikka AMK:ssa tai amiksessa ja hankkisi ammatin, josta tykkää ja jossa töitä riittäisi. Palkka on sivuseikka minulle.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat