Seuraa 

Meillä siis reilun kuukauden ikäiset pojat ja lisäksi yhteinen taaperoikäinen lapsi. Oltiin kaupasssa yks päivä ja mies seisoskeli kassojen läheisyydessä tuplavaunujen kanssa minun ollessa muualla kaupassa. Joku mummeli oli tullut katsomaan vaunuista sisään ja kommentoinut vaan, että " otan osaa" . Mies oli ollut hämillään ja sanonut jotain, ettei noin pidä sanoa. Mummo oli oikeen vihaisena tiuskinut, että " en toivois kaksosia pahimmille vihamiehillekään" . Jaaha, mitäs siihen voi sanoa.



Millä oikeudella ihmiset menee tommosta sanomaan? Toki yleensä saa kuulla jotain " tuplaonnittelut" tai " voi kun ne on söpöjä, kato kaksoset tms" , mutta yllättävän paljon on tullut negatiivisia kommenttejakin. Siis voivotellaan ja kauhistellaan, " ei käy kateeksi" yms. Tulee vähän paha mieli, kun on pitkään noita topivonut ja sitten saa kuulla ventovierailta tollasia kommentteja. Jos menis ventovieraalle yksösvaunujen työntäjälle sanomaan jotain tollasta, ni sais varmaan hullun leiman otsaansa, mutta nyt näköjään ihmiset voi sanoa mitä vaan...

Kommentit (10)

mutta mun mielestä paras mitä meille on sanottu, oli miehelleni erään vanhemman sukuun kuuluvan daamin suusta kun kuuli että meille on tulossa tuplat. Sillonhan meillä oli kolme lasta jotka olivat 5,3 ja 1v. Daami sanoi kolmeen eri kertaan isolla äänellä että " HERRA VARJELE!" ja löi samalla käsiään reisiinsä. Jolloin miehen sisko taputti ko. daamia olkapäähän ja sanoi että: " sen nimi on ONNEKSI OLKOON!"



Naurattaa vieläkin :oD



Jätä bambi71 moiset kommentit ihan omaan arvoonsa, anna mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Eivät kommentoijat tosiaankaan tiedä mistä puhuvat.



Meillä mies naureskelee että kun hän käy kolmen vanhimman(6,4,2v) kanssa ruokakaupassa ja nyt jo kytätään niin hän oikein odottaa mimmoisia ilmeitä sitten on kun hän menee kaikkien viiden kanssa. Mä olen aika tavalla katseita ja kommentteja jo kerännyt tämän katraan kanssa liikkuessani. Yritän suhtautua huumorilla, vaikkei se kyllä tosiaankaan aina ihan helppoa ole. Sitä mä esim. olen monesti ihmetelly että mikä oikeus ventovierailla ihmisillä on kysellä meidän kaksosten alusta että ovatko luomut vai hoidoilla alkunsa saaneet??? Eihän yhtäkään odottavilta mun tietääkseni kovin usein kysellä kaupan kassajonossa että onkos tuo tehty kotona vai klinikalla. Murrrr :o/

Odotusaikana eräs tuttu yhden lapsen äiti töksäytti, että " mitähän pahaa te oikein ootte tehneet kun noin rangaistaan" . No, kukin tyylillään.



Oikeastaan enemmän minua on loukannut kaksosuudesta aiheutuvan työn vähättely eli yksilapsiset tai kahden isolla ikäerolla olevan lapsen äitien suuriääniset puheet siitä, kuinka HE tietävät millaista se on kun on pieniä lapsia. Mutta se onkin taas oma juttunsa... ;D



Hilla ja termiitit 2v2kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

-kommenttiin voi vastata esim.: En minäkään, kyllä nämä ovat niin ihania.



Luin tämän muistaakseni jostain monikkolehdestä. Voi näpäyttää sanojaa olematta itse kuitenkaan töykeä.



Minuakin suuresti kummastuttaa, miten usein on kysytty, ovatko lapseni luomut vai hoitojen tulosta. Kysymys on intiimiydessään törkeä, mutta voisi kuvitella, että joku lapsettomuudesta kärsivä voi hakea näin vertaistukea, siksi ymmärrystä peliin! Tietty joku voi kysyä vain uteliaisuudesta. Sitten on tullut kommenttia kuten " meilläkin on ihan kuin kaksoset, niin on elämä kuin kaksosten äidillä" tämä äidiltä, joiden lasten ikäero 2 v...

Ihanin kommentti on ollut " kyllä Jumala tietää mihin perheeseen kaksoset antaa" . Kaksoset on jotain mitä kaikki ei saa!

muuten on kyllä sellainen olo, että ollaan kuin vapaata riistaa. Ihmiset tuijottavat/ tulevat katsomaan ja juttelemaan ja puhumaan kumminkaimanveljen kaksosista Kälviällä vuonna 1956. Meitä on jopa seurattu kaupassa... Aina ei jaksaisi itse olla ystävällinen ;). Kyllähän sitten näitä voivottelijoita löytyy " kyllä on varmaan rankkaa ja kamalaa" . Niiden kanssa pärjää parhaiten (ja pääsee nopeimmin eroon), kun myötäilee vaan (vaikkei edes olisi rankkaa). Lasten isomummo vauvauutiset kuultuaan jaksoi sitten voivotella, että " miksi niitä nyt kaksi pitää tulla kerralla..." , nyt jaksaa sitten jauhaa, että " voivoi, on se niin mukavaa, kun niitä on kaksi" :D. Ilkeilijät jääköön omaan arvoonsa, kaksosia ei tosiaan suoda kaikille ;)!

Aluksi sanottakoon, että en totisesti ymmärrä sellaisia, jotka tulevat ihan ääneen sanomaan, että ottavat osaa, kun jollain on kaksoset ja ehkä vielä muitakin lapsia. Se on törkeää ja ajattelematonta käytöstä. Mielestäni sitä voi verrata ehkä sellaisiin kommentteihin, joita tahattomasti lapsettomat saavat. Tiettyyn rajaan asti olen kyllä itse oppinut näissä lisääntymiseen liittyvissä asioissa ymmärtämään etenkin noita vanhemman polven naisia.



Kun itse aikanaan aloin odottaa kaksosia, muistelen, että sanoin reippaasti asiasta kiinnostuneille, että he olivat luomuna alkunsa saaneet. Ajattelin tukkia suun sillä valmiiksi, sillä asia kuitenkin kiinnosti ihmisiä. Tosin JOS olisin alkanut odottaa kaksosia lapsettomuushoitojen tuloksena, tuskin olisin sitä kailottanut kovaan ääneen.



Meillä kävi niin, että toinen vauvoista menehtyi kohtuun lähellä puoliväliä raskautta. Tapahtuneesta on jo kolmisen vuotta aikaa, mutta edelleen identtisten kaksosten näkeminen kirpaisee. Meidän poikamme nimittäin olisivat olleet identtisiä. Kirpaisua kestää onneksi vain hetkisen, mutta ehkä se näkyy kasvoiltani, vaikka yrittäisinkin olla näyttämättä sitä. Toivon kyllä, että en ole aiheuttanut kellekään kaksosten äidille tai isälle mitään hämminkiä.



Jos joskus kuulen, että joku odottaa kaksosia, en omien kokemusten takia voi onnitella ihan vilpittömästi. Järki sanoo toista, mutta omien kokemusten takia miellän, että kaikki on mahdollista ja pelkään, että esimerkiksi meidän kokemuksemme voi toistua jonkun muunkin kohdalla. Sitä en tietenkään missään nimessä toivo! Sitä toivon kyllä, että voin peittää nämä ajatukset eikä onnitteluiden kohde niitä arvaa tai tiedä.

mutta niitä yksösäitejä, jotka yrittävät rinnastaa itsensä kaksosäiteihin, niitä ole tavannut jos jonkunmoisen. Kaksosäitejen työtaakkaa väheksytään, sillä että kyllähän meilläkin noita lapsia on (on ihan kuin kaksoset) ja kaksi menee siinä missä yksikin... - näitä kommentteja löytyy.

on tosi usein kuultu kommentti. Vastaan aina, että ei ollenkaan, meillä on tosi ihanaa ja helppoa. Raskausaikana sai enemmänkin kuulla kaikenlaista, tyyliin: otan osaa, onneksi en ole sun housuissa tai en kyllä vaihtais osia sun kanssa mistään hinnasta. (siihen vastasin, että en minäkään sun).



nyt kun vauvat ovat syntyneet, ihmiset kyselevät ihan estoitta vaikka mitä. Ovatko luomuja? synnytitkö alakautta? Imetätkö? Siis ihan tuiki tuntemattomat ja jossain stockan hississä. Vastaan silloin aina joko: " aika henkilökohtainen kysymys" tai " me ei tunneta toisiamme noin hyvin" .

Ja useammin kuin kerran tai kaksi on kysytty, että " ootko sä todella noiden äiti?" . Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan..

sillä häneltä ekat sanat, kuultuaan meidän tuplauutisen, olivat juurikin, ettei toivoisi kaksosia pahimmalle vihamiehelleenkään.-) Noh, tuollaisia kommentteja ei ole alkujärkytyksen jälkeen kuulunut ja nyt (lapsukaiset yli vuoden) kaksosuus tuntuu olevan mummille (eli siis lasten isomummolle) lähinnä ylpeilyn aihe.



Ihmiset sanovat tyhmiä juttuja ja niin vaikeaa kuin se onkin, kannattaa ne jättää omaan arvoonsa. Helppo tietysti neuvoa näin, muistan itsekin pahoittaneeni muutamista kommenteista mieleni, mutta eihän toisten typeryys oikeasti ole teidän ongelma. Olkaa vain ylpeitä lapsistanne ja idioottimaisuuksia kuullessaan voi pieni näpäytys olla ihan paikoillaan.



*Dummy ja uinuvat pikku riiviöt*

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat