Sivut

Kommentit (80)

Heipä hei kaikille plikoille!



Kuulumisia sen verran, että meillä vihdoin alkaa hoito! Menkat alkoi tänään ja IUI tähtäimessä aloitan pistoshoidot (gonal-f) huomenna. Ihanaa, että viimein alkaa tapahtua jotain konkreettista. Viimeinen hoitokierto Clomeilla oli 11/05.



Mutta, ruuanlaitto kutsuu. Palaillaan asiaan myöhemmin.



-Auris-

[color=00EE00][b]Ki-Ra[/b]: Tuusulanjärven kauneudesta en osaa sanoa lenkin perusteella yhtään mitään, ajoin sen 24-25 kilsaa aika tarkaan tuntiin, joten maisemia ei tullu pahemmin kateltua... Mutta kuntoilumielessä se on ainakin aivan loistava, on tasasia pätkiä ja jyrkkiä nousuja. Kyllä siinä hien saa pintaan.



Samoin mie oon hoitoalalla, lasten puolelle meinaan suunnata kunhan ensin saan koulun loppuun. Siis valmistun jouluna sairaanhoitajaks... Helsingin lastenklinikalla oon ollu nyt tän kesän. Mulla oikeestaan on vauvakuume vaan kasvanu tän kesän aikana jo ihan senkin takia, että oon päivittäin lasten kanssa tekemisissä. Meidän osastolla lapset on todella vakavasti sairaita ja vierestä seuratessa näkee hyvin, miten ehdotonta se vanhempien rakkaus lastaan kohtaan on, mulla ainakin tulee niinä hetkinä hirveen voimakas halu saada itekkin kokea sama. Ei siis suinkaan sitä lapsen sairastumista vaan se ehdoton rakkaus... Vaikka mulle on useaan otteeseen sanottu, että miun syventävä harjottelu ja valmistuminen sattuu tavallaan huonoon saumaan, koska kaikki tietää, että aion hakeutua Lastenklinikalle töihin. Miuta varotellaan, että alan pelätä lasten tekemistä, koska sairaita lapsia hoitaessa helposti hämärtyy, että niitä terveitäkin lapsia on... Niin ei kuitenkaan ainakaan vielä oo käyny, päinvastoin...





[b]Mentha[]/b: Toivotavasti ne alavatsa tuntemukset oli todellakin ovis eikä vaan ruisleivän kaasuja. Epäilemättä tuut sitten kertomaan tärppäskö!



Mulla kyllä on karvankasvu aika voimakasta,en vaan tiedä, johtuuko se PCO:sta vai perimästä... Jotenkin kuitenkin tuntuu, että pillerien poisjättämisen jälkeen karvotus on vaan lisääntyny. Mulla ongelma on lähinnä tossa bikinirajassa, muualla en kato karvotuksen olevan miten kään erityisen voimakasta. Bikiniraja vaan tuntuu koko ajan siirtyvän toisaalta koko ajan ylemmäs ja toisaalta reisiä pitkin alemmas... Ja se jos mikä on oikeesti ällöttävää. Tosi kiva, kun alkkareiden lahkeesta tursottaa karvoja, yritä siinä sit olla seksikäs... Ja sit kun niitä ajelee, nivuset on ihan punapilkulliset ja äppyläiset, ei sekään oo juuri parempi. Vinkkejä, kikkoja, neuvoja? Tähän asti oon käyttäny ihan perinteistä höylää, epilaattori tosin vois olla ihan varteenotettava vaihtoehto... Mie haluisin mennä sellaseen laserhoitoon, mikä tuhoo karvatupet niin, että karvat ei kasva enää ikinä. Harmi vaan, että se on ymmärtääkseni vaan sairaalassa tehtävä juttu... Saisinkohan lähetteen, jos vetoisin psyykkisiin syihin? ;)



Onkomuuten teillä kaikille otettu verikokeet sillon prosessin alkuvaiheessa? Rupesin vaan miettimään, kun mulle lääkäri ei niistä oo mitään puhunu eikä tää uus lääkäri puhunu mitään ees miehen sperman tutkimisesta... Outoa. Ainakin mie ymmärsin, että se vaan suoraan määrää mulle klomit, jos nyt ei tärppää. Tietty se on ihan normi gynekologi eikä varmaan mikään lapsettomuusspesialisti, mutta luulis sen silti tietävän asiasta... Eikä sillä, en mie oo yhtään pahoillani jos verikokeita ei oteta, ne maksais kuitenkin yksityisellä niin kamalasti, mutta mietinpähän vaan... Kunhan ei sit vaan jäis mitään oleellista huomaamatta.



Ootteko työ muuten hoidettavan yksityisella vai julkisella puolella?



Jepsis, nyt imuri kouraan ja hommiin.



Ai, Ki-Ralle vielä tsemppiä huomiseen tutkimukseen! Samoin Merille ultraan, pidän peukkuja!



-S-

























Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ki-ra: kurja että sattui paljon. Niin minullakin...se on ollut yksi kivuliaimmista toimenpiteistä mulla. Toisilla kuulemma munatorvet kramppaa, mistä kipu :(.



Auris: peukkuja!



Kävin tänään ultrassa clomifen kierron 10. päivä, ja huonolta näytti, limis vain 3 mm ja follikkeli 11 mm. Ton limiksen takia luultavasti ei enää clomeja vaan suoraan pistoksiin seuraavassa kierrossa :(



Meri05

Eli - elämämme eka inssi takana. Ihan odotetusti ei kaikki mennyt - mutta... odottakaas kun kerron...



Eli, se yks munis oli kasvamas torstain ultrassa, ollen silloin 12mm. Jatkoin Gonal-f:ää 150iu sunnuntai-iltaan. Eilen sit Pregnyl irrotukseen. Ja tänään... AVAn lääkäri ultras, ja niitä muniksia oli enemmän ku piti. Eli vähän liikaa oli muutkin kuin se yks kasvaneet. Se suurin oli sen 20mm (noin) ja vajaat kymmenen oli sit kokoluokkaa 14mm (siis siellä vasemmalla missä on se munatorvi). Lääkäri kysyi mun mielipidettä inssin tekoon, ja varotteli monisikiöraskaudesta. Mies ei ollut toimenpiteessä mukana, joten päätin asian itse... Ja inssi tehtiin - sillä riskillä että useampi hedelmöittyy... Jotenkin ei vaan halunnut missata tätä kiertoa, kun vihdoinkin on jotain mahiksia saada se toinen nyytti. 2 pitkää vuotta on mennyt että tähän päästiin.



Mutta. Nyt siis piinaillaan 2 viikkoa. Mikäli testi olis plussaa, niin sit siitä noin parin viikon päästä pitää mennä klinikalle ultraan ja katotaan, ettei alkioita oo liikaa. Mikäli niitä olis monta, niin osa niistä yritettäis ottaa pois (sairaalaolosuhteissa).



Mutta, nyt toivotaan, että raskaus alkaa, ja että vain yks alkio hedelmöittyis ja alkais kasvaa... Mä olisin valmis kaksosiin, miestä ajatus lähinnä hirvittää...



Jännityksellä tulevaan...



-Auris-

heippa,



Vastaanpa minä tähän pinoon kun on tullut noita samoja juttuja eteen tässä pinossa aikaisemminkin (about 1-2v.sitten)eli



AURIS: Tässä pinossa pinoili aikoinaan nicillä SADEPÄIVÄ jolla oli ihan sama tilanne iui:ssa muniksia kehittyikin iui-päivään mennessä ihan liikaa ja silti iui tehtiin. No en muista miten se homma loppujen lopuksi meni oliko peräti 3-4 irronnut hedelmöittynyt ja yksi vielä jakaantunutkin eli alkioita oli sitten mahassa 4-5! Olisivat menneet osakeskeytykseen (siis sillä tuota toimenpidettä kutsutaan) mutta luonto päätti hoitaa asian. Lopputuloksena oli kaksoset. Jos SP seikkailet täällä niin voinet korjata tarinaa.



Ja omakohtaisena kokemuksena voin kertoa että mulla ei ole kertaakaan irronnut 14-15mm munasolu pregnylistä (5000iu) huolimatta.Mulla on munasolun pitänyt olla 20+jotain jotta se on irronnut. Silloin kyllä sanottiin että ei ole mahdottomuus että 14mm irtoaisi ja hedelmöittyisi mutta epätodennäköistä kumminkin.Niin ja vaikka ne irtoaisivatkin niin eivät välttämättä noin raakana hedelmöity. Eli nou hätä vaan.



ENNA:Mulla on kyllä ollut 2x ovis todistetusti siinä kp 42- 45. Ekalla kerralla bongasin sen itse (kauheet mahakrampit kp 42) ja tasan 14 pvää tosta alkoi menkat. Sama juttu ennen IVFää.Oli ovis kp 45. Se on meillä pcolaisilla niin että kun nuo hormoonit yrittää kasvattaa niitä kaikkia muniksia yhtäaikaa niin sieltä ei sitä johtotähteä sitten helpolla lähde.Sitten jos lähtee niin se ei välttämäti kasva normaaliin tahtiin (kun kroppa yrittää tasaisesti kasvattaa kaikkia) ja tän j.tähden kasvu on siis hitaampaa. Sitten kun se viimein irtoaa niin sillä ei kyllä ole kovinkaan hyvät mahikset raskautua koska pitkään kasvaneiden munisten laatu ei useinkaan ole mitään maailman parasta eli kun kasvaa kauan -laatu heikkenee.



Että semmosta.Tsemiä plikoille :) Toivottavasti saitte selvää sepostuksista...



t:Piippuli naapurista edelleen yhtenä kappaleena

no voihan nokka, olisin toivonut tädin joutaneen lomille, mutta on mokoma eukko teidät silti löytänyt..



kiva että net-talla kaikki sujuu ok.



mä itse olen ollut niin juutaksen väsynyt, että en edes ole käynyt koneella moneen päivään. paitsi tänään siis.



tiputtelua oli taas keskiviikkoilta-torstai välillä, ja kävin to aamulla ylimääräisessä ultrassa neuvolassa terkkarin pyynnöstä. sintillä oli kaikki mukavasti, sydän sykki, ja se jopa liikkui, tai siis hytkähteli.

tiputteluvuodon alkuperä on siis edelleen mysteeri, ja ei sitä taas torstain jälkeen ole näkynyt.

tiistaina olis eka lääkärineuvola, sellainen oikea, eikä mikään ylimääräinen.



housut on alkaneet kiristää, ja olenkin siirtynyt entisiin pöksyihini, joita käytin ennen laihista. syynä mahan kasvuun voi olla se, että kahden tunnin välein on syötävä, kun muuten tulee kauhea olo.. =läskiä? paino ei kyllä ole noussut, ehkä kilon max?



musta on tullut ihan tolkuttoman hajamielinen. ajelen ohi risteyksistä joista olisi pitänyt kääntyä, menin jopa tiistaina neuvolaan, kun kuvittelin että se aika oli silloin. joo, kellonaika oli oikea, viikonpäiväkin, viikko ei.. =)

pikkasen terkkaria huvitti, kun aikani odoteltua kysyin, että tuota, olikos mulla tänään aika, vai milloin se oli.. että ens tiistaina! noloa.

mieheni meinasi tikahtua kun kysyi neuvolakuukumisia, ja kerroin..



nyt mun on varmaan alettava iltapuuhiin, käyn vielä pari palstaa vilaisemassa..



-ennis- ja sintti rv9+1

Onpas täällä pinossa surullinen tunnelma... *virtuaalivoimahali*.



Halusin oikeastaan sanoa oman mielipiteeni tuosta stressi asiasta... Minä en nimittäin usko että stressi aiheuttaa lapsettomuutta, vaan lapsettomuus aiheuttaa stressiä! Jos se olisi kiinni pääkopasta tämä raskautuminen niin eiköhän me kaikki täälläkin raskauduttaisi alta aikayksikön.



Itse mä en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, minulla on jo kaksi poikaa. Ensimmäistä tehtiin kolme vuotta ja toista vuosi, clomifen auttoi molemmilla kerroilla. Vaikka lapset on jo isoja ja aikaa ensimmäisen yrityksestä on kulunut kohta kahdeksan vuotta, mutta vieläkin mä muistan hyvin selvästi miltä tuntui pettyä uudestaan ja uudestaan. Se aika jätti pysyvän arven syvälle naiseuteen, mutta toisaalta se on tehnyt minusta voimakkaamman ja viisaamman.

Koettakaa kanssasisaret jaksaa ja surkaa silloin kun surettaa!

Äidin sanoja lainatakseni " Itke vaan niin vähempi pissattaa" .



Aurinkoista Perjantaita!

[color=CD3333]Nyt on pinoa taas vähän päivitelty. Tällä kertaa tais otsikkokin mennä oikein. Kaikki uusimmat tiedot ei oo listassa, kun en jaksnu alkaa kaikkia ettimään noista monista pinoista. Ennis ainakin ilmotteli jossain sitä plussauskeinoa, mutta se ei ainakaan tullu uuteen listaan, kun en muistanu, missä se tieto on... Seuraavan kerran sitten.



HIRVEESTI ONNEA miun puolesta NETALLE, joka tuolla toisessa pinossa iloitsi plussaamistaan! Huippuhienoa! Niinkun Kirakin sano, aina ei oikein jaksa iloita toisten plussista, mutta miusta on aina älyttömän upeeta kun joku PCO:lainen saa sen kauan kaivatun plussan. Siitä saa itsekkin toivoa, että ehkä miekin sit joskus... Itse vaan kun oon niin alussa tällä taipaleella. Onneks mulla on taito unohtaa realiteetit ja uskoa täysin rinnoin siihen, että tässä kierrossa tärppää. ;)



Mut vielä kerran onnea siis kaiille plussanneille!



-S-[/color]

Tervetuloa joukkoon rouwa!



Aliukselle voimia ja jaksamista.



Tervetuloa takaisin mentha kesälomilta ja tasapuolinen tervehdys kaikille muillekin PCO-plikoille. =)



Ihanaa kun syksy tulee niin alkaa sääkin jo viilenemään. Kesä on ihanaa aikaa, mut en mä sitä ympärivuoden jaksaisi.

Töissäkin on ihan mukavaa, kun ei ota osakseen muiden sotkuja. Hoitaa omat hommansa ja auttaa jos muut tarvii, muuten ei kannata ottaa osaa riitoihin tai muutenkaan ongelmiin. Melko uutena tuolla yksikössä niin aikas matalaa profiilia saa pitää vielä.



Maanantaina on seuranta ultra noista clomeista ja sen päälle tiedossa palaveri jossa ei porukka sanojaan keskenään kaunistele. Rankkapäivä siis edessä mut nautin nyt viikonloppuna niin jaksaa ensi viikon.

=))



Hyvää viikonloppua kaikille PCO-plikoille.

[color=0000EE]Niin se täti meillekin löysi... Että voi ottaa päähän, taas kerran. Miten sitä voikin uppoutua niin täysin niihin omiin toiveisiin, että tosiasiat unohtuu... Nyt on kyllä mieli maassa.



Päätin, että suuntaan nyt ajatukset jo sinne loka-marraskuuhun ja yritän antaa tän kierron nyt vaan sujahtaa ohi. Muutan parin viikon päästä kolmeks viikoks Lappeenrantaan lukemaan viimeset teoriat, joten voisin kuvitella, että tää kierto vois vaikka mennä ihan kivuttomastikin. Pahinta aikaa on varmaan se odottelu syyskuussa, kun pitää katella tuleeko ne menkat ilman ylimääräisiä hormoneja vai ei, varsinkin kun itse sen jo tietää, että ei ne tule kuitenkaan. Päätin, että varaan lääkäriajan heti lokakuun alkuun, kun kierto menee yli 40 päivän. Ja sit otan kyllä ihan varmasti kaikki mahdolliset lääkkeet mitä lääkäri vaan suinkin ehdottaa ja jos ei ehdota pyydän itse, että saisin sekä klomifeenin että metformiinin. Kyllästyttää tämmönen tyhjänpäivänen odottelu...



Tästä aasinsillan kautta pääsen onnittelemaan [b]Auris[/b]ta hoitojen alkamisen johdosta! Voin vaan kuvitela, miten hieno fiilis sulla nyt on, kun tiedät, että homma menee joka tapauksessa eteenpäin. Ja nyt oot taas yhden askeleen lähempänä oman nyytin saamista syliin. ONNEA!



Nyt mie lähen grillaamaan itteäni ja yritän unohtaa koko jutun! Hyvää päivän jatkoa kaikille!



Kesävauvasta haaveillen,



-S-[/color]

Kiitos meri05 muistutuksesta. Täytyy laittaakin lääke valmiiksi pöydälle että muistan sen ottaa. Onnea ultraan myös =))



Sonnai: kiitos kannustuksesta. Työpuolesta, niin kyllä kun oikein miettii, niin on niitä huonoja päiviä joskus kun oikein toivoisi omaa lasta ja huomaa jonkun olevan raskaana. Vaikka työkaverin niin kyllä se aina harmittaa hetken. Mut se on vain elämää. Niiin mä siihen yritän ainakin töissä suhtautua.



Kyllä vähän jännittää se tutkimus, toivottavasti saan yöllä unta. Olen nukkunut muutenkin huonosti viime viikon. No kyllä se tästä. =)

Oon kyl ajatellut mennä sen jälkeen töihin, että toivottavasti en kovin kipee ole sitten.



Sonnaiko se kysy et missä ollaan hoidossa, niin kunnallisessa ollaan nyt. Huomenna jos ei päästä yhteisymmärrykseen lääkärin kanssa niin menen sitten yksityiselle. Meillä kun oli jo viimeksi eri mielisyyksiä siitä että olenko liian nuori saamaan apua ja olin toivonut clomifenia muttei antanut.

Olenkin ihmetellyt kun toisille määrätään heti clomifen 3-6kk ja sitten jos ei tärppää niin menee tutkimuksiin. Meillä täysin toisin päin... kesän aikana olen käynyt fysiterapiassa 2krt viikko ja ravitsemusterapeutilla sekä ravannut kaiken maailman kokeissa on tutkittu kierto ja otettu hormoonitasoja varten verikokeita sekä sokerirasitus koe (ei mitään oireita, lääkäri vain vaati sen) ja kilpirauhaskokeet ynm... Missään näissä ei ole mitään vikaa paitsi PCO. Mies on tutkittu myös.

On hyvä että tutkitaan mut olisin silti halunnut aloittaa sillä clomifenilla muutaman kierron ja sit vasta kaiken tän show:n.



No nyt ne kaikki on ohi ja huomenna nähdään kuin käy...



[color=red] mukavaa viikkoa kaikille palstalaisille [/color]








Syksy on tulossa ja lienee aika palata kesälaitumilta... snif! Olisi niin kiva vielä jatkaa kesää. Olen viettänyt reilun mittaisen loman hoidoista, pariin kuukauteen en ole asiaa ajatellut. Kyllä se on tehnyt hyvää!! :) Hoitotauko jatkuu vielä tuonne marraskuun puoleen väliin, silloin on ensimmäisen IVF:n suunnittelukäynti.



Hyviäkin uutisia tuolta pinon välistä löysin. ONNEA kaikille plussanneille!!! Harmi et enemmän kuitenkin oli niitä nega- ja täti-uutisia. Pahoittelut kaikille teille!! Nyt vaan pää pystyssä kohti uutta kiertoa ja yritystä!



Ki-ra: Mitenkäs sun laihis? Mulla ihan päin peetä, jouduin toteamaan et kesä ei todellakaan ole hyvä aika laihduttaa. Ajattelinkin nyt tulevana maanantaina ihan tosissani aloittaa uudelleen, ehtisin vielä ennen marraskuuta pudottaa painoa ihan kivasti. tai itseasiassa ennen lokakuun loppua, lähdetään silloin reissuun.



Nyt on ihan pakko palata töiden pariin, asiakkaat odottaa!! Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille plikoille!!!!

enniksen plussaus onnistui

1.IVF 1.PAS(lääk)



että silläviisiin, tarkoittaa suomenkielellä, että ekan koeputkoihedelmöityshoidon ekalla paksatealkionsiirrolla lääkkeillä tuettuun kiertoon.



perjantaina eli eilen, oli naistenpolin aika, ja lääkitystä aletaan nyt purkaa. rv 10 se loppuu kokonaan. sitten pitää sintin pärjätä itekseen..

sydän sykki, ja sintti oli 18mm pitkä.

väsyttää edelleen, ja nyt kun olen eilen ja tänään ottanut lugesteronia vähemmän, on ollut huonompi olo.. en tiedä johtuuko se siitä, vai on vaan sattumaa.



kuitenkin, soffa kutsuu mua pituusasentoon pötkölleen yhtenään =)



-ennis- ja sintti rv8+3

Jäi sitten näköjään tuo " paksuntaminen" (mikä se sana oikeesti on?) päälle... En mie sillä sitä noin paksuks jättäny, ettäkö se olis jotenkin poikkeuksellisen tärkeetä. ;)



-S-

Me ollaan vm 71 ja 72, ja lapsia (pojat) meillä on kaksi (saatu ICSI:llä ja PAS:illa). Kolmatta yritetään, ja luomuna meinaskin jo onnistua, mutta valitettavasti meni kesken rv 18 napanuorakomplikaation takana :(. Mulla on ainakin toinen munasarja pco tyyppinen, kierrot usein anovulatorisia ja pitkähköjä. Myös muita pco oireita on, vaikka ei selvää diagnoosia kuitenkaan. Nyt on tarkoitus kokeilla pelkästään clomeja seuraavasta kierrosta eteenpäin, sillä ihme ja kumma, miehen siittiötilanne on paljon parempi kuin ennen :).

Ki-ralle pahoittelut! Niin paljon kuin sitä toivookin, niin ei sille itse mitään mahda... Ja tuo toiveikkuus on kyllä katala kaveri, ei sitä saa vaiennettua vaikka kuika järki sanois muuta. Toisaalta, ilman toivoa ei ole mitään. Mut ei ole helppoa, jos edes mahdollista löytää tasapainoa tässä asiassa. SEkin pitää muistaa, et tunteiden vuoristorata kuuluu osittain jo itse sairauteen ja varsinkin niihin hormoneihin. Ja aina tulee uusi kuukausi ja uusi mahdollisuus (tiedän, ei lohduta tuossa vaiheessa). Tulin ihan surulliseksi itsekin... Yhdessä olis ollut mukava jännäillä.. Ei muuta kuin voimia! Mahtuuhan tähän elämään paljon ilon aiheita, joihin pettymystään voi hukuttaa. Ja toivo elää yhä! Sullakaan ei vielä niin kauaa ole tätä yritystä takana että olis vielä edes pientä aihetta toivoa heittää!!!



Sonnai, kuulostat ihan siltä, et on tunteet (enemmän kuin normaalisti?) herkässä? Mulla tuli päivää ennen plussauutisia ekan kerran itku tän lapsettomuuden takia.. Mut Ki-ran tapauksen jälkeen tuntuu epäoikeutetulta hehkuttaa toiselle epävarmoja vinkkejä " oikeista oireista" .. Sulla on vielä pari päivää piinailuja jäljellä, kerrohan sitten uutiset! En nyt ihan muista sun tarinaas, mutta eikös teilläkin melko tuore ollut tämä PCO-uutinen ja sen myötä muuttunut yritys? Että edelliseen kirjoitukseen vedoten - toivoa on! Ja vielä tuohon toiseen asiaasi. Toivon todella, että saatte välinne kuntoon isäsi kanssa! Melko lupaavaltahan tuo jo kuulosti, jos isälläsi kerran tuollaiset haaveet on. Monesti aika on paras lääke tälläsiin ongelmiiin. Ja tuossa teidän tapauksessa on minusta ihanaa se, että olette siskosi kanssa yrittäneet isällenne vietittää haluanne välien korjautumiseen. Vanha klisee, kyllä se siitä sutviintuu.. Tsemppiä myös sinulle ja perheellesi!



Sekä kaikille muille PCO-plikoille! Kesällä on paljon tekemistä, ehkä pystytään unohtamaan hetkeksi tämä epämiellyttävä tilanne ja yritys. Monestihan se tärppää kun ei niin kovastiu edes yritä. Henk.koht. en kyllä usko, että tuolla " epäyrittämisellä" niin paljon olisi vaikutusta, taustalla kun kuitenkin on ihan oikea sairaus..



Katsaus omaan napaan. :) Positiivisia kuulumisia vipaksi (ei masennukseksi vaan toiveikkuuden lähteeksi). Nyt on 4+2 menossa. Edelleen väsyttää ihan hirveästi. Äiti oli eilen soittanut kun olin töidn jälkeisillä päikkäreillä. Mies oli meinannut vastata uteluihin jokapäiväisistä päikkäreistä, että sitä se raskaus teettää.. Mut ehkä tällänen asia ois kuitenkin kerrottava naamatusten. Appivanhemmille varsinkin uutinen, kun eivät ihan toden teola meidän tiedä yrittäneenkään. Mun vanhemmat tietää PCO:sta eli heillkin omalla tavallaan iso juttu - ja ensimmäinen lapsenlapsi! Väsytys, janotus ja huimaus on vaivat tällä hetkellä. Nälkä ja herkkistynyt hajuaisti kerotvat myös tilanteesta.. Vielä ei ainakaan ole mitään ällötyksiä (paitsi bensan/dieselin katku vähän) tai pahoinvointeja. Mut parin viikon kuluttua ne yleensä kai vasta alkaakin... Mutta tällästä.. Tänään lähdetään Kalajoen hiekoille lojumaan muutamaksi päiväksi telttaretkelle. Ja sit kotipuoleen kertomaan uutisia vanhemmille!



Että hei vaan hetkeksi aikaa!



ILOA JA VALOA PÄIVINNE!!!

Net-ta

Kirjoittelen pikaseen kun vieraita kylässä.. Eli perjantaina testaan jos on testattavaa. Varsinaisia oireita ei ole mut olen jotenkin positiivinen tän kierron suhteen... No tiputaan sit korkealta mut ei ois eka kerta.. Kyllä siitä hengissä selviää.



palaan tänne myöhemmin...

...ja Gonal-f:ää pistän iltaisin. Nyt 6 pistospäivää takana. Tänään ultrassa vasemmalla yksi follikkeli kokoa 8mm. Tärkeää on, että nimenomaan vasemmalla, koska siellä ainokainen munatorvi.



Nyt jatkan pitoshoitoa 150IU iltaisin, ja torstaina uuteen ultraan. Saas nähdä miten munis alkaa kasvaa... Inseminaatio on siis suunitelmissa.



Pitäkää tyttäret peukkuja!



Tsemmpiä teille kaikille, siskot!





-Auris-

Moi!



Uskomatonta mutta olen raskaana! Minulla oli siis ovulaatio vasta kp 36. Vähän huolestuttaa se mitä Piippuli sanoi että munasolut ovat hunoja jos kypsyvät noin kauan.



Tuntuu uskomattomalta koska tulin raskaaksi ekalla yrittämällä, clomeilla tosin kyllä. Tuntuu siltä että tämä meni liian helposti (ekalla kertaa kesti 1,5 v) eikä kaikki voi mennä hyvin jos pääse näin helpolla raskaaksi. Mutta tottakai toivon että kaikki menee hyvin! Minulla on ollut kaksi keskenmenoa ennen ensimmäistä raskautta ja mietin sitä ja toivon todella ettei niin kävisi uudelleen.



Tsemppiä kaikille piinaviikoilla oleville!

Toivoo, Enna

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat