Sivut

Kommentit (38)

Ikävä tilanne. Entäs jos käykin niin ettet kuole vaan vammaudut (pahemmin?). Olet sitten heidän "ristinään" etkä pahimmassa tapauksessa enää voi edes itse päättää asioistasi (sitäkään mitä voit ja kykenet nyt). 

Kyllähän pahoja fiiliksiä ja huonoja asioita elämässä sattuu monille, kenties jossain määrin kaikille, ja kyllä, toisille vaan jostain syystä enemmän kuin toisille. 

Omien surujeni (mm. yksi lapseni kuoli syntyessään ja toisen menetin hänen jälkeensä myöhäisessä keskenmenossa. uskonnollinen vakaumukseni "kuoli" samoin, asia, josta olin kuvitellut olevan iloa ja lohtua elämässä) jälkeen olen aina yrittänyt nähdä kuitenkin sen hyvän, mitä vielä on -ja onhan sitä. En toki tiedä tilannettasi, mutta kannustan ajattelemaan sitä, mistä voit iloita ja mahdollisuuksien mukaan myös tehdä ja jakaa muille ja muiden kanssa iloisia ja hyviä hetkiä. On paljon ihmisiä, joilla on asiat vielä paljon huonommin kuin sinulla tai minulla. Elämä on nyt, siitä kannattaa ottaa se ilo irti minkä saa. Kun olet kuollut, et enää iloitse etkä sure, koska sinua ei silloin enää ole. Miksi kiirehtisit sellaista, mikä joka tapauksessa tulee osaksesi, meidän jokaisen osaksi, enemmin tai myöhemmin?

No ite ainaki aattelin lääkkeillä tehä itsarin koska aika helppo keino lähtee. asetta vähä hankala hankkii ja miks vitus aiheuttaa muille traumat hyppäämäl junan alle. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
utu

Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tuttavaa tehnyt itsemurhan lääkkeillä.
Sinulla on päättely mennyt vähän mönkään sanoessasi, että jos ihminen todella haluaa kuolla, hän luultavasti valitsee aseen tai junan.

Minun tuttavini kohdalla kyse on ollut ihmisistä, jotka ovat kai halunneet lähteä siististi. Ei esim siten, että vaimo, isä tai äiti olisi löytänyt aivonkappaleita seiniltä töistä tullessaan.

Muutenkaan tuossa kunnossa olevat ihmiset, eli vakavasti masentuneet tai muuten suuressa kriisissä olevat eivät yleensä jaksa edes suunnitella jotain huomionhakemista, toki poikkeuksiakin on.

Veikkaisin, että usealla vaan senhetkinen tuska kasvaa liian suureksi, ettei sitä vaan enää kestä. Usein se on sellaisten ihmisten" vaiva" jotka ajattelevat liikaa ja joilla sitä aivokapasiteettiakin on. Eli sinulla tuskin on vaaraa=)

Vierailija

Ei sitä ihminen välttämättä halua kuitenkaan kauhealla tuskalla lähteä. Mieluummin kauniisti nukkumalla pois.
Ja itsemurha, niinkuin jo sanottua, se on keino päästä irti liian vaikeasta ahdistuksesta ja tuskasta.
Kun vaan keksisinkin keinon miten lopettaa tämä.
Kävin pari kuukautta sutten TYKSissä ensiavussa, ajattelin että jospa saisin apua ja ei tarvitsisi lopettaaelämää. Kun kuitenkin tämä on ainutkertaista, eli jospa saisin apua kestää tämän vaikean ajan ja itsellenikin vielä tulisi oikea elämä.
TYKSin hoitaja, joka sisäänkirjaa, suuressa viisaudessaan käski minut pois. Olen pelkkä rasite, ei lähtöni ole yhteiskunnalle häviö. Jos kerran haluan elää, ei pidä tappaa itseäni, oli hoitajan ohje kun avasi oven ja heitti pihalle.
No mitäpä tästä seurasi: menin kotiin ja yritin sitä itemurhaa. Vajaa purkillinen, eli 60-70kpl Opamoxia, Sirdaludia reilut 100kpl ja vielä 100kpl Triptyliä. Kun kerran viina ja lääkkeet ei sovi keskenään niin toki ensin join reippaasti ja huuhtelin kaiken viinalla alas.
Ajattelin että taju menisi ensin ja sitten saan rauhassa kuolla pois.
Valitettavasti heräsin parin päivän päästä, eli ei lääkkeisiin ole luottaminen tappomielessä yhtään sen enempää kuin TYKSiin apumielessä. Uutta keinoa siis etsiskelen.

dead

Itse kun luultavasti vuoden sisällä aion vihdoinkin lopettaa elämäni, aion tehdä sen hyvin vahvoilla lääkkeillä ja alkoholilla. Ensin menen järveen niin syvälle ku jalat kantaa, sitten otan lääkkeet ja alkoholin ja sitten toivottavasti taju lähtee joten kun taju on lähtenyt, ei tunne hukkumista.

Vierailija

Riippuu ihmisestä! Et voi alkaa yleistämään että kaikki lääkkeillä yritetyt itsemurhat ovat huomionhakuisuutta, sillä itselläni ei ainakaan ollut. 13-vuotiaana otin reippaaati yli 100 lääkettä taroituksena kuolla, mutta jouduinkin keskellä yötä ambulanssilla sairaalaan ja olin teholla monta vuorokautta hengenvaarassa. Se tuli tapana ensimmäisenä mieleen, kun ei ollut lähellä korkeita taloja eikä 13-vuotiaalla mitään aseita ole. Itseäni nolotti yli kaiken ja nolottaa vieläkin että yritin jotain semmoista ja en kuollut! Ärsyttääpähän vaan, kun tuosta vaan mennään sanomaan että haetaan pelkästään huomiota! Sanoin vielä ennen äidin kotiin tuloa itselleni että jos en kuolekkaan en koskaan kerro tästä kellekkään, joten itselläni ei ainakaan ollut tarkoitus hakea mitään huomiota saatana!!!

masentunut

Itse vaikeasti masentunut, itsemurhaa yrittäneenä ja sitä yrittäessä epäonnistuttuani uudelleen voin sanoa, ettei se ole tuntemattomista sivullisistakaan mukavaa katseltavaa vierestä, jos heillä todella on tunteet. Itse en vain kestä elämääni, kaikki minulle tärkeät, jotka pitivät minut vuosi sitten elämässä kiinni ovat kuolleet, elämä potkii päähän ja en yksinkertaisesti jaksa itseäni. Tällaisia ihmisiä on, jokainen tekee omat päätöksensä, eikä sitä voi kukaan kutsua miksikään huomionhauksi. Se on hätähuuto, ennen kuin on liian myöhäistä.. Jos jollakulla on pokkaa väittää sellaista huomionhauksi, miten olisi peiliin katsominen muiden painamisella maanrakoon ja tarkistaa, että onko se oma muna kasvanut yhtään, jotta uskaltaa pysyä sanojensa takana.

alaikäinen

Toivottavasti tajuat, että tuo mitä kirjoitit vain pahentaa itsemurhaa ajattelevien oloa. Se saa heidät tuntemaan olonsa vielä enemmän turhiksi, ihmisiksi jotka vain ansaitsevat kuolla. Kenenkään, joka yrittää tappaa itsensä, ei kuuluisi tuntea syyllisyyttä sillä kukaan, ei kukaan yritä tappaa itseään hakeakseen huomiota.
Olen 16 vuotias tyttö, ja yritin tappaa itseni kaksi kertaa lääkkeillä. Otin kaikki kolmiolääkkeet jotka vain löysin, kymmeniä kappaleita, liikaa edes laskeakseni. Alaikäisenä en omista autoa, jolla mennä kalliota päin, en omista asetta, jolla tappaa itseni. En omista rohkeutta tappaa itseäni veitsellä, enkä voi tappaa itseäni rekan alle hyppäämällä sillä tiedän millaiset traumat rekkakuskille tulisi.
Älä ikinä sano, että itsemurhan yrittäminen on vain huomionhakua. Kaltaisesi ihmiset ovat juuri suuri syy, miksi ihmiset ajautuvat siihen tilaan, että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
Ehkä olen sitten itsekäs ja vain huomiota hakeva, kun yritin tappaa itseni lääkkeillä. Mutta tiedä se, että kun aamulla heräsin ja tajusin olevani elossa, voin luvata että en koskaa ole niin vihainen ollut tajutessani että olen liian suuri virhe kun en pysty edes vittu itseäni tappamaan.

elämä sittenkin ihanmukavaa

Itse olen ottanut kahdesti tappavan annoksen särkyläkettä. Ekalla kerralla nukuin 20 tuntia ja maailma pyöri silmissä. Ambulanssissa n. 0.5 litraa vettä jossa hiiltä ja viel muutama muukin annos "kuravettä". Lääke oli vanhaa siksi ei tehonnut. Toisella kerralla isä arvasi js tass ambulanssi ja "kuravettä" naamaan. Tiedän kyllä paljonko on tappava annos mutta jääköön minun tietoon.

Vierailija

Luulisi että itsarin *** yrittäminen *** muillakin tavoilla voi olla huomiohakuisuutta.
Ja siinä onnistuminen - lääkkeilläkin - on, no, se itsemurha.

Kai niissä kaikissa jotain hätää huudetaan.

Huomiohuomio

Itsemurhan väittäminen huomiohakuisuudeksi on yhtä älytöntä kuin väittää flunssapotilaan yskimistä huomiohakuisuudeksi. Itsemurhaa yrittävä todennäköisesti paskat välittää enää mistään huomiota, ainoa ajatus elämässä on elämän lopettaminen, koska olo on niin sietämätön. Huomiohakuisuudesta puhuvat eivät tiedä mitään masennuksesta eivätkä masentuneen ajatuksista. Kuvittelevat vain, että heidän huomionsa kiinnostaisi jotakuta niin paljon, että joku alkaisi kerjätä huomiota yrittämällä tappaa itsensä. Harvinaisen itsekeskeinen ajatus!

Itse itsemurhaa yrittäessäni ainoa läheisiin kohdistunut ajatus oli se, miten saisin kevennettyä heidän tuskaansa, joka itsemurhasta seuraisi. 

Vierailija

Kiitos ei. En pysty saaamaan aseita enkä myöskään halua ottaa 10% riskiä ja selvitä junan alle hyppäämisestä ja mahollisesti menettää raajoja.

Vierailija

Idiootit. Jos vaikka nuori (esim 13v) ottaa yliannostuksen lääkkeitä ja vaikka niitä olisi sen verran vähän, että tietää ettei niihin kuole se ei ole huomionhakua. Se on vain äärimmäinen tapa pyytää apua, ei huomionhakua. Eri asia pidellä lääkkeitä kourassa ja julkaista someihin #kuolemavaielämä #ainaeioohelppoo bart simpson edittien kera ja sitten kaataa lääkkeet takaisin purkkeihin. Se on naurettavaa ja huomionhakua. Sensijaan nuori, joka ei uskalla puhua ja joka haluaisi apua mutta mieli haluaisi vain kuolla voi yrittää saada vanhempiensa huomion pienellä yliannostuksella jotta joku ottaisi hänet tosissaan. Mikä tahansa itsemurhayritys on aina vakava ja se on syytä ottaa tosissaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat