Vierailija

Tyttöni, juuri 3 v. täyttänyt on todella avoin ja juttelevainen tyttö. Kun olemme puistossa, uimahallissa, kylässä, missä vain, hän menee juttelemaan aikuisille, myös täysin tuntemattomille. Kohde voi olla mies tai nainen. Olen alkanut miettiä, että häiritseeköhän se muita, lähinnä näitä ihmisiä, kenelle tyttömme menee jutustelemaan? Päälle päin en osaa useinkaan arvioida, mitä ihmiset ovat mieltä tästä neidin tavasta. Toiset juttelevat kovin takaisin, ja näkee, että mielelläänkin jutustelevat tytön kanssa. Toisinaan johdattelen tytön pois paikalta muihin puuhiin, jos näyttää, että juttua vain riittää... Ei haluttaisi kuitenkaan kieltää jutustelua ja onko mielestänne syytäkään?

Kommentit (12)

Mutta meidän tyttö ei ainakaan vielä ole tuota tenttaushommaa alkanut ja kyllä tähän puutunkin jos siihen menisi. Tyttö yleensä selittää omia asioitaan, kertoo olevansa sisko (saanut vasta pikkusiskon) ja kertoo siskostaan juttuja tai muuten omista asioistaan. Ei kysele toisten asioita, kuten edellisessä kommentissa oli. Itsenikin kauhea tenttaaminen vieraiden muksujen osalta toisinaan saa ärsyyntymään. Mutta minun kohdalle on vähän sattunut näitä juttelevia vieraita lapsia. Enemmän ehkä on sellaista, että ei vastata vaikka kysyn itse jotain :) Kiva, kun tuli kommentteja ja lisääkin mielellään kuulen.



t. ap

Mun mielestä ihan hyvä kun juttelee. meillä 4,5-vuotias poika joka aina on jutellut paljon kaikille. Olen huomannut, että lapset kuitenkin aika hyvin huomaavat/aistivat, jos aikuinen ei halua että jutellaan. Olen myös huomannut, että lapset aistivat jos aikuisessa jotain outoa (kuten joku umpihumalainen), eivätkä silloin mene juttelemaan ihan noinvaan, vaikka muuten juttelisivat lähes kaikille.

Kuitenkin joskus vähän hillitsen lapsen "tuppautumista" muiden seuraan. Esim. silloin kun näen ettei lapsi ole ihan tervetullut tai jos näyttää siltä, että lapsi tunkeilee liikaa eli on rasitteeksi. Lähinnä tarkoitan juuri tuota mitä edellinen kirjoittaja, että jos lapseni on liikaa vaivaksi muille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minusta on ihan mukava vastailla pikkuihmisen kyselyihin - kerron nimeni ja lapsenikin nimen, voin kuunnella jutustelua isosiskoudesta jne. Mutta minua ärsyttää se, jos lapset esim. leikkipuistossa jäävät minun kanssani leikkimään. Siis vaikka lapsia ja omat vanhemmat ovat lähettyvillä, niin haluaa leikkiä minun kanssani, vaatii minua esittämään hevosta tai auttamaan, kun hän leikkii vauvaa tms. Minulla on ihan tarpeeksi työtä omankin lapsen viihdyttämisessä ja ohjaamisessa, etten jaksaisi toisten lapsia leikittää... Aika tiukkapipoista tekstiä minulta, mutta en tarkoita tätä pahalla! Lapset ovat lapsia ja avoimuus ja uteliaisuus kuuluu kuvioon, mutta en ole leikkitäti... :)

Mutta on kyllä toisaalta tullut vastaan niitäkin pikkuihmisiä (en nyt tarkota sinun omaasi!), jotka ovat tottuneet saamaan puheenvuoronsa heti tässä ja nyt ja niin sanotusti ottavat "ilmaista puheaikaa" ihan tauotta vain, koska ovat omasta mielestään sen poikkeuksetta ansainneet... Eli jutsutelu on asia erikseen ja itsekin ihan mielelläni rupattelen näiden sosiaalisempien pikkuihmisten kanssa. Mutta puheenvuoro pitää sitten muistaa antaa vuorollaan kaikille... B-) Ja joskus kieltämättä itseäni saattaa hiukan ärsyttää ihan tuikituntemattoman lapsen tolkuton kyselytulva. Siis vaikkapa kaupassa kassajonossa tms., jos joku puhelias pikkuihminen kiinnittää huomiotani ostoksiin ja alkaa tivata, MIKSI olen ostanut juuri tuota ja tuota ja MITÄ ruokaa aion laittaa ja MIKSI oma poikani katsoo vierestä eikä sano mitään ja MIKÄ sen nimi on ja KUINKA vanha se on ja MISSÄ te asutte ja ja ja niin edelleen... Tiedän toki aikuisena ihmisenä ja kolmen lapsen äitinä, ettei kyselyä ole tarkoitettu pahansuovaksi, mutta taidan muutenkin varjella yksityisyyttäni aika tarkkaan ja moinen loputon kyseleminen kyllä alkaa ahdistaa... Minusta silloin ko. lapsen vanhempi voisi puuttua peliin suitsimalla utelua enemmän tai vähemmän hienovaraisesti. Kolmannen asteen kuulustelu ja mukava rupattelu ovat kaksi eri asiaa! ;) Ja tosiaan, suunvuoro kaikille!

ei mua haittaa kontaktia ottavat lapset - no ehkä joskus IHAN tuiki tuntemattomat lapset kaupassa tms. mutta mielestäni se kuuluu lapsen luontaiseen uteliaisuuteen ja vuorovaikutustaitojen opetteluun. Joskus on lapsen sit myös hyvä oppia sitä, milloin ei kannata mennä juttelemaan aikuisille...eli tästäkin saa oman lapsen kanssa hyvää jutunjuurta ja opettelemisen aihetta. Itseäni puolestaan ihmetyttävät aikuiset, jotka ei NOTEERAA lapsia mitenkään, katsovat vain yli kun nämä yrittävät esim. päiväkodin eteisessä jutella aikuisille asioitaan.

Lainaus:

Mutta minua ärsyttää se, jos lapset esim. leikkipuistossa jäävät minun kanssani leikkimään. Siis vaikka lapsia ja omat vanhemmat ovat lähettyvillä, niin haluaa leikkiä minun kanssani, vaatii minua esittämään hevosta tai auttamaan, kun hän leikkii vauvaa tms. Minulla on ihan tarpeeksi työtä omankin lapsen viihdyttämisessä ja ohjaamisessa, etten jaksaisi toisten lapsia leikittää... Aika tiukkapipoista tekstiä minulta, mutta en tarkoita tätä pahalla! Lapset ovat lapsia ja avoimuus ja uteliaisuus kuuluu kuvioon, mutta en ole leikkitäti... :)




Olen samaa mieltä! Tietysti katson muitten lasten perään sen verran etteivät joudu vaaraan, päästän mukaan samoihin leikkilaitteisiin jne. Joskus kuitenkin harmittaa kun työssäkäyvänä äitinä on liian vähän aikaa olla omienkin lasten kanssa ja sitten joutuukin leikittämään ja vahtimaan ventovieraitten lapsia... Heidän omat vanhempansa rupattelevat ystäviensä kanssa tai istuskelevat välittämättä.



Anteeksi, meni vähän aiheen vierestä. Kyllä voin muutaman lauseen hyvinkin vaihtaa lapsen kanssa, mutta kahden pienen äitinä suhtaudun ehkä myönteisemmin asiaan kuin moni muu. Kunhan ei käy kuten yllä mainitsin, eli joudun leikittäjäksi ja lastenvahdiksi. Enkä myöskään jaksaisi selittää koko elämäntarinaamme ja sukulaissuhteitamme pikkunassikoille. :-)



Olen myös ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lapselle on tärkeä opettaa ettei KAIKKIEN kanssa voi jutella. Kaikki aikuiset eivät ole kivoja aikuisia!

Ehkäpä tämäkin tuppisuu kansa uusien sukupolvien myötä oppii avoimemmaksi ja helpommin lähestyttävämmäksi :-))))



ps. ehkä sivusilmällä seuraa vähän minkälaisia tyyppejä hän valikoi juttuseurakseen, tuo maailmanpahuus kun on vielä niin hämäränpeitossa lapsukaisilla

Lainaus:

Mutta minua ärsyttää se, jos lapset esim. leikkipuistossa jäävät minun kanssani leikkimään. Siis vaikka lapsia ja omat vanhemmat ovat lähettyvillä, niin haluaa leikkiä minun kanssani, vaatii minua esittämään hevosta tai auttamaan, kun hän leikkii vauvaa tms.




Kuulun myös yo. ryhmään. Oma lapseni 4-v. kuitenkin joskus tuppautuu toisen äidin ja lapsen seuraan ja pyytää esim. antamaan vauhtia keinussa (vaikka osaa itsekin ottaa vauhtia!) jos toinen äiti keinuttaa omaa lastaan. Jos en itse ole ihan vieressä, en mene väliin. Mielestäni vieras äiti, aikuinen, voi hyvin sanoa _ystävällisesti_ lapselle, että voisitko pyytää omaa vanhempaasi keinuttamaan (tai leikkimään). Itse en tosin mielelläni leiki edes oman lapseni kanssa vaan ohjaan häntä leikkimään MUIDEN LASTEN kanssa.



Lapset myös aistivat minun nihkeän suhtautumiseni leikkipyyntöihin helposti - jutustelu minua ei haittaa. Huvittaa lähinnä :-)



(Taisi mennä jo vähän ohi aiheesta.)

Meillä on reilu kolmevuotias tyttö ja todella sosiaalinen. Tykkää jutella muiden aikuisten ja lasten kanssa, mutta ei kuitenkaan mielestäni rasittavaksi asti. Eli kysyy, mikä toisen nimi on, kertoo omansa ja esim., että on ollut tänään päiväkodissa. Nyt meille on tullut ongelmaksi se, että miten lohduttaa lasta, kun jotkut aikuiset tai lapset eivät reagoi mitenkään. Ymmärrän lapsia, koska lapset eivät aina jaksa kiinnostua pikkutirpoista tai eivät keksi mitään sanottavaa siinä tilanteessa. Mutta aikuiset voisivat edes jotenkin huomioida, että heille puhutaan. En minäkään jätä huomioimatta, jos joku aikuinen puhuu mulle jotain. Nyt meillä on "koulutusohjelmassa" se, että aikuisten puheita ei keskeytetä, ellei ole joku hätä. Jokainen saa puhua vuorollaan. Siinä meillä on vielä paaaljon työtä...

Ei kai nyt sentään tarvitse kieltää lasta juttelemasta muille ihmisille. Minusta on ainakin ihan hyvä ja hieno asia, että lapsi uskaltaa jutella muille ihmisille, se osoittaa vain sosiaaloisuutta ja kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan. Tosin jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, että jutteleminen ventovieraille no ehdottomasti kielletty mutta kun kerran itse on paikalla niin ei kait siitä mitään haittaakaan ole. Oma kolmivuotiaanikin saattaa jutella ihan vieraillekin, ei nyt ihan kenelle tahansa mutta kylläpähän ihmiset ovat vastaamatta jos ei jutustelu pikkuisen kanssa kiinnosta. Itse en lasta kieltäisi...Nykyään on jo niin paljon lapsia jotka osaavat kommunikoida pelkästään kännykällä tai tietokoneella joten kyllä tähän maailmaan avoimmuutta ja sosiaalisuutta mahtuu ja sitä kaivataankin : )

mutta yleensä leikkipuistossa on sitä vahtimista omienkin lasten perään, joten en ehdi kyllä hirveästi kuuntelemaan vieraiden lasten kertomuksia. Jo senkään takia en pysty katsomaan koko ajan kohti, koska omia pitää myös seurata, varsinkin vieraammissa puistoissa. Tarkoitan siis, että jos lapsi juttelee aikuisen kanssa ja hän katsoo pois, hän todennäköisesti katsoo omien lasten perään, ei välttämättä sen takia, että lapsi lähtisi.



Ylenpalttinen höpöttely ja omien asioiden kertoilu tai toisilta kysely ei minusta ole kohteliasta, ja se olisi minusta hyvä jokaisen kertoa omalle lapselle. Että niitä näitä voi jutella jos tekee mieli, muttei kysellä liikoja tai jäädä toisten seuraan. Ainahan lapsi voisi kysyä, että "voinko tulla leikkimään teidän lasten kanssa", jolloin lapsen huomio kiinnittyy muihin lapsiin ja aikuiset voivat rauhassa vahtia lapsiaan tai jutella toisten aikuisten kanssa -tai vain olla rauhassa :) Sitä minä ainakin kaipaan kun menen puistoon, että saan olla myös hetken ihan rauhassa. Vaikka istua hetken paikoillani kun lapset leikkii :)





Ja minä kyllä pelkään näitä nykyajan pedofiilejakin sen verran, etten kyllä antaisi missä vain lasteni puhua vieraille. Useinhan he ovat ihan normaaleita "naapurinsetiä", joille lapsi voi tahtomattaan antaa liikaa tietoa itsestään, kuten oman nimen, missä asuu, onko välillä yksin omassa pihassa jne. Musta KOSKAAN ei voi olla liian varovainen. Mutta sitten on myös se asia, että toisaalta lapsen täytyy tietää, että jos tulee hätä, aikuiset auttaa. Mutta mitäs kun jokaiseen aikuiseen ei voikaan luottaa, miten sen sitten kertoo ja koska? Vaikeita asioita, ja nyt menin jo sivuraiteille itse aiheestakin.

Tuli mieleen tuosta että aikuiset voisivat edes huomioida että heille puhutaan. Ei kaikki aikuiset huomioi toisen ventovieraan aikuisenkaan puhetta:) Tietenkin jos neuvoa kysytään tai apua tarvitaan, niin yleensä luulisi että autetaan. Mutta jos toinen juttelee "lämpimikseen" ei kaikki aikuiset siihen aikuisen jutteluunkaan vastaa. Mikäköhän olisi hyvä tapa vastata, mutta kertoa samalla että haluaa olla rauhassa? Olisiko jollain hyvää vinkkiä? Jos vastaa, niin toinen helposti jatkaa, jossei sitten vaan "töksäytä" epäsosiaalisesti.



Valitettavasti kuulun itse siihen aikuisryhmään, joka ei pahemmin jaksa vieraiden lasten kanssa jutella. Saatan vastata kysyvälle lapselle, mutten juttele ylimääräisiä enkä kysele mitään. Samoin tuntuu että joku 3-4v ei kovin hyvin osaa tulkita vastapuolen toimintaa, tosin jos toinen on hiljaa voi lapsi mennä hämilleen ja lopettaa. Suoraan sanottuna saan jutella ihan riittävästi omien lasteni kanssa (joista yksi hermojaraastavan puhelias, mutta ei kyllä vieraille ihmisille), sekä lasteni kavereiden kanssa. Lisäksi olen huomannut että toisten lasten kanssa juttelen mielelläni ja toisten kanssa en, riippuen ihan lapsen tyylistä- aika samoin kuin aikuisen kanssa. Eli kaikkien lasten kanssa jutustelu ei iske ja kovin useinkaan ei jaksa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat