Seuraa 

Kauhean kiva kun lapset 1,5v ja 4,5v, olleet isillä koko viikon ja mulla ihana lomaviikko takana.



Kauhean kiva kun ei voi olla kotona yksin, kun syyllisyys vaivaa vaikka en ollutkaan erossa se joka otti ja lähti.



Kauhean kiva kun äitikaverit on kateellisia kun mulla on omaa aikaa ja saan nukkua aamulla pitkään.



Kauhean kiva kun illat menee itkeskellessä kun on niin ikävä entistä pskapää-aviomiestä, joka jätti toisen naisen takia ja nyt siellä leikkivät perhettä minun lasteni kanssa...



On se niin kauhean kivvaa!!

Kommentit (8)

itse vietin esim. viime sunnuntain sohvalla aamutakissa katsellen telkkaa ja leffoja koko päivän, ei tehnyt mieli nauttia " vapaudesta" ja tehdä kaikkea kivaa, vaan teki mieli olla käpertyneenä sohvalle ja katsella huonoja leffoja ja syödä hyvää ruokaa ja pitää verhot ikkunoiden eteen vedettynä. Silloin kun tuntuu pahalta, niin silloin pitää itkeskellä, vaikka koko viikko. àläkä välitä mitä muut sanoo, sä voit vaan kertoa niille miltä susta tuntuu, ja jos ne sitä kadehtii, niin täytyy oman elämän olla tosi huonoa.



Mutta rajansa myös suremisella, joskus sen täytyy loppua tai ainakin antaa laimentua, turha siitä on ammentaa vihaa ja katkeruutta ja ylläpitää sita kuukausitolkulla. Vaikka itsesääli on välillä se tunteita laukaiseva voima, siitä pitää sitten osata luopua kun tuntuu oikeasti paremmalta. Kyllä se siitä, se vaatii totuttelua ja luopumisen opettelua. Sitä itsekukin täällä harjoittelee....

Mun mies oli juuri samassa tilanteessa kun sinä nyt, tosin hän oli tapaava osapuoli, ollaan paljon puhuttu asiasta ja tiedän miltä susta tuntuu, älyttömän pahalta. Exvaimo paukkasi naimisiin heti kun ero oli selvä, oli päättänyt asiasta jo ennekun kertoi miehelle haluavansa erota :/.

Jokaisen on yritettävä löytää itselleen sopiva keino selvitä ja päästä kunnolla jaloilleen.

Tsemppiä ja jaksamista!! Kyllä se elämä voittaa vaikka se ei nyt siltä tunnu, usko pois!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaan kaipa se aikansa vie. Onko erosta vasta vähän aikaa? Jos on, huomaat että tuo tilanne helpottaa ajan myötä.



Näitä tilanteita nähneenä voin kyllä vakuuttaa, ettei yksikään tuntemani " etä-äitipuoli" " leiki perhettä" miehen lasten kanssa, vaan ihan varmasti ottaisi sen miehen ilman lapsia, jos voisi vielä valita. Niin kivoja ja ihania kuin lapset omien vanhempien mielestä ovat, aika harva varmaan nainen haluaa omia toisen naisen lapsia. Ole iloinen, jos lapsillasi on turvallinen olla isänkin luona. Ainakaan sinun ei tarvitse jännittää, onko lapsilla ruokaa, turvaa ja muuten asiat hyvin.



Tsemppiä!

Vaikkei se sinua juuri nyt lohdutakkaan, niin sanonpa kuitenkin, että nuo tuntemukset menevät kyllä joskus ohi. Silloin voit nauttia elämästäsi ja myös hetkistä ilman lapsia, ja ajatella, että hyvä kun olet päässyt siitä paskapäästä eroon, nyt se on pilaamassa jonkun muun elämää :D

Näin 3 lapsen, 24-vuotiaana äitipuolena, voin sanoa että ei sitä niin kauheasti perhettä yritetä leikkiä. Tämä on oikeasti aika rankkaa, kun 3 ns vierasta lasta pelmahtaa aina viikoksi huollettavaksi. Kuten yllä jo mainittiin, olisin varmasti ottanut mieheni lapsettomana jos olisin saanut valita. Sitä kun ei vaan voi valita. ja elämäni rakkautta en sen takia jätä, että hänellä on ennestään lapsia.



Jotkut ehkä miettivät ja tuhisevat, että mitä ihmeen rankkaa siinä on, kyllähän viikko silloin tällöin menee vaikka päällään seisten, ja niinhän se meneekin... Mutta kuvitelkaapa tilanne niin päin, että sinulla ei ole kauheasti lapsista kokemusta. 2, 4 ja 7 vuotiaat lapset ovat 9-10 tuntia päivässä sinun vastuulla. Et tiedä mitä sääntöjä heillä on kotona, et tiedä minkälaiset rutiinit heillä on. Lapset, varsinkin 4-vuotias, " testailee" sinua auktoriteettinä. Viikossa he suunnilleen oppivat talon tavoille, kunnes taas on sen verran pitkä väli seuraavaan kertaan, että ehtivät unohtaa. Ja sama rumba alkaa seuraavalla kerralla. Lapset ovat mustasukkaisia isistä, joka osoittaa huomiota myös sinulle. He änkevät väliin, ilkkuvat, mököttävät, eivät anna hetken rauhaa...



Mutta. Meillä onneksi asiat toimii suht hyvin. Stressaan etukäteen lasten tuloa, mutta kun he ovat täällä, asiat sujuvat kuitenkin hyvin ja meillä on pääosin hauskaa. Vaikka ovatkin mustiksia ja mielettömiä energiapommeja, he ovat kaikki kummiskin hyväsydämisiä. Meillä on koti kunnossa, ja lapset voi täällä hyvin. Tietysti kinastellaan, ja siinä se varsinainen vaikeus tuleekin vastaan. Mitä oikeuksia on äitipuolella, kuinka paljon voi komentaa ja puuttua asioihin?



Aloittajalle...Nauti ihmeessä niistä hetkistä kun saat olla yksin, varsinkin jos tiedät ettei lapsillasi ole hätää. Ota kaikki irti hengähdystauosta. Tuskin exäsi uusi nainen niin kauheasti siellä yrittää lapsiasi omia, vaan yrittää vain pärjätä hetki hetkeltä uusien haasteiden edessä. Ja mitä paremmin exäsi puoliso tulee toimeen lastesi kanssa, sen helpompaa teillä kaikilla tulee olemaan tulevaisuudessa. Kaikilla näin ei ole.



Toki varmasti jokainen äiti ikävöi lapsiaan, kun on viikon tai yli heistä erossa. Mutta että uusperheessä leikittäisiin " toisen" naisen puolelta kotia...ei ei ei ja ei!

moi,kun erosin mun lapset olivat jo koululaisia,joten tilanne oli hieman eri kun sulla,mutta kerrompa kuitenkin miten mä koin tilanteen.

Olin naimisissa yrittäjä- minähäiriöisen miehen kanssa," jouduin" siis sain hoitaa lapset,kodin ym. kaikki aivan itse. Jouduin pyytämään rahaa ja tappelemaan kaikesta esim. koulureppujen ja vaatteiden ostosta lomalle lähdöstä ym. Hänellä ei ollut aikaa perheelleen,mutta minä tarvitsin joskus henkireiän ja otin hoitajan kotiin ja läksin tyttöjen kanssa ulos. No riitaahan siitäkin tuli kun sillai yksin mennään.

Sitten sain tarpeekseni ja keräsin kimpsuni ja lapseni ja läksin.

Tuli ekä isän viikonloppu...elätustuki oli napsahtanut tilille ( ei tarvinnut kerjätä), olin vapaakuin taivaan lintu sain olla ihan yksin ja tehdä mitä lystäsin. Ei tarvinnut kokata lapsille, setviä riitoja tai kuskata mihinkään, sain olla vain itseni kanssa.ihanaa! Enkä usko, että siellä toisessa päässä niin mukavaa on,sillä exmiehelläni on menossa ehkä tyttöystävä numero 6, ei ole helppoa kestää kolmea toisen naisen lasta, uskon sen.

Miehellä 3 lasta exän kanssa.

Mimskeli, samat fiilikset meillä oli alkuun. Tosin nyt lapset asuvat meillä ihan virallisesti kun tämä exän uusi ihana kumppani osoittautui väkivaltaiseksi alkoholistiksi. Nyt exä kateellinen meille tästä meidän elämästä vaikka itse on valintansa tehnyt.

Helppoa ei uusperheen elämä todellakaan ole.Nyt on tulossa tähän pitkään odotettu meidän yhteinen " projekti" ;)



Hemuli ja mönkymaakari 29+6

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat