Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kommentit (9)

Aina ollut näin. Olin 3- tai 4-vuotias, asuimme kerrostalossa Kouvolassa ja parhaat ystäväni olivat kerrosta alempana asuvat jo koulua käyvät veljekset. Ukkini on aina ollut parhaita ystävieni myös.

Mutta kokemusta kun on, niin luulenpa osaavani olla myös lapsettomien kanssa ;o)



Enemmän juttua riittää ehkä " lapsellisten " kanssa juuri nyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jotenkin olen koko ajan viihtynyt enemmän lapsettomien seurassa. En jaksa ainakaan sitä äitihössötystä, jonka pitäisi nyt olla sitä kuuminta hottia meikäläisen elämässä. Tunnen vain yhden äidin, jonka kanssa voi jutella muustakin kuin lapsen hyvinvoinnista tai keskiluokkaisen elämän vivahteista. Jotenkin ärsyttää kaikki mammat! Töissäkin aina hakeudun sinkkuihmisten tai 6-kymppisten miesten seuraan: eipähän tartte kuunnella sitä vouhotusta lapsista. Omaa lastani rakastan tietysti yli kaiken, mutten siitä koko ajan vaahtoa muille.

lapsista, mutta kyllä mulla on lapsettomiakin kavereita. Toisaalta lapsettomien kanssa eletään niin eri elämää, että se välillä hankaloittaa ystävyyttä.

esim. työkavereissa en näe eroa siinä, ovatko he " lapsellisia" , lapsettomia vai jo itse isovanhempia. Mutta kieltämättä kavereista ne lapsettomat ovat etääntyneet tuntuvasti sen jälkeen, kun minusta tuli äiti. Tiedä sitten, missä perimmäinen syy...

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat