Vierailija

mutta kotihoidonkaan mahdollisuutta ei ole???

Sivut

Kommentit (101)

Huhhuijaa! Minä käyn töissä, jotta lapsellani on vaatteita, koti jossa asua ja ruokaa jota syödä. Ollaan jo luovuttu kaikesta turhasta, silti molempien vanhempien on pakko käydä töissä, jotta perustarpeet saadaan tyydytettyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Mitä luulet lasten oikeasti arvostavan eniten? Materiaa ja matkoja vai äidin läsnäoloa päivisin, sopivasti järjestettyjä virikkeitä ja aitoa välittämistä? Mikäli vastauksesi on ensimmäinen vaihtoehto, on kasvatuksessanne mennyt jokin pahasti vikaan:-(




Sehän nähdään sitten, kun ovat aikuisia. Toistaiseksi ovat ainakin onnellisia ja vanhin jo murrosikäinen. Ja mikäs sinä olet sanomaan minun aidosta välittämisestäni?

Eli

a) otanko eron miehestä? Etsin vaikka sellaisen, joka haluaa jäädä kotiin ja joka on rikas.



b) menenkö terapeutille koittamaan muuttaa luonnettani? Samalla joudun menemään iltatöihin, koska raha tiukilla. --> ei perheen yhteistä aikaa --> ero --> uuden miehen etsintä



c) muutammeko yksiöön (nyt halpa kolmio kun maksamme vain korkoja), ai niin, yksiö tulisi kalliimmaksi. tilanahtaus --> hermo kireällä.



d) muutammeko jonnekin pohjoisen vanhaan hylättyyn taloon? kyllähän siellä työttömyyskorvauksillakin elelisi, jätämme työpaikat --> mahd. sos. ongelmia.



Te ootte yksinkertaisia. Jokainen elää oman elämäsnä. Kukaan toinen ei ole asiantuntija toisen elämssä. Tokihan on totta, että vauvaa olisi hyvä äidin hoitaa, mutta eipä tämäkään niin aukoton asia ole. Muistelkaa vaikka tragedioita.

Ei lapsen tarvitse päästä Linnanmäelle joka vuosi. Voidaan ottaa asuntolainaan lyhennysvapaita vuosia. Ei joka vuosi tarvitse ostaa itselle uusia vaatteita. Ei tarvitse käydä ulkomailla. Voidaan ajaa vanhalla autolla, vaikka on olemassa uusia, turvallisempia autoja. Asutaan ahtaasti, kun ei ole varaa ostaa isompaa asuntoa.

Vierailija:

Lainaus:




Luulen, että monilla kotiäideillä ei edes ole mielekästä työtä mihin palata. Helppo esittää uhrautuvaista äitiä, kun oikeasti ei ole edes vaihtoehtoja.




Se myös ihmetyttää, kun heti syytetään siitä, ettei välitä aidosti lapsestaan, jos käy heidän kanssaan matkoilla tai ostelee heille jotain. Eihän se rakkauden määrä siitä mihinkään vähene, vaikka mahdollisuuksia johonkin muuhunkin kuin kotona istumiseen on. Minä ainakin annan mieluusti kaiken rakkauden/rahallisen tuen mitä voin antaa (joskin tämä ei tarkoita sitä, että lapset saavat kaiken, mitä kaupasta keksivät pyytää).



T: 65

luopuneet turhasta, mutta lapsiltamme ei silti puutu mitään. On harrastuksia, ihania vaatteita ja kerran vuodessa matkustamme kohteeseen, minkä olemme päättäneet lasten kanssa yhdessä ja mitä varten jokainen säästää rahaa.

Opetamme lapsillemme rahan arvon ja, että kaikkea ei voi saada tuosta vain ja automaattisesti. Uskallan väittää, että vuosittaista ulkomaanmatkaa, johon lapset itse säästävät rahaa, lapset arvostavat aivan eri lailla, kun se on jotain erityistä kuin niin, että matkoista tehtäisiin lähes arkipäivää ja vanhemmat maksavat kaiken hyvittääkseen lapselle arjen harmauden ja ajan puutteen.

eivät samalla tavalla voi jättäytyä yhden elättäjän talouksiksi?



Vierailija:

Lainaus:


250¿ menee joka kuukausi säästötilille ja loput rahat kuluvat elämiseen. Hyvin pärjäämme, enkä kyllä itse pidä 2900¿ nettotuloja kovin suurina. Mikäli olisin työelämässä, tulomme olisivat lähes kaksinkertaiset.

sellaista, josta he saavat itselleen aina välillä rahaa. Nämäkin rahat saavat omille tileilleen. Eivätkä lapset ole myöskään vain säästämiensä käyttörahojen varassa matkoilla=)

kun luulevat maailmassa olevan vain yksi tapa tehdä oikein ja hyvin, oli sitten kyse lastenhoidosta tai mistä tahansa. Mutta yhä tästäkin aiheesta jaksetaan vääntää. Tästäkin keskustelusta paistaa taas se, että luottamus omiin ratkaisuihin ei ole kovin suuri, kun pitää kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut tuomita. Kertomatta omaa ratkaisuani tässä asiassa totean vain, että se on hyvä, mutta yhtä hyvä voi olla se päinvastainenkin. Minun ei tarvitse haukkua toisten tekemisiä voidakseni uskoa tehneeni itse meidän perheelle sopivan päätöksen.

jos itse sattuu miehen palkalla pärjäämään, niin kuvitellaan, että kaikki mujutkin pärjäävät lasten lukumäärästä, elämäntilanteesta ja miehen palkan suuruudesta riippumatta. Kun juuri MINÄ pärjään, niin kyllähän kaikilla muillakin on sama tilanne.

Ja ette kai te ihan tosissanne ehdota, että henkilö, joka on aikoinaan hankkinut akateemisen koulutuksen ja maksanut 15 vuotta opintolainojaan takaisin, lasten hankkimisen jälkeen hylkäisi tämän koulutuksen ja työpaikan ja alkaisi pyörittämään jotain nettikauppaa kotonaan vain siksi, että lasten ei tarvitse olla ikäistensä seurassa päiväkodissa?

Itse menin töihin, koska ajattelin lasteni parasta. Olisin halunnut olla itse kotona lasten kanssa, mutta se ei vain meidän tilanteessamme onnistunut, kun rahat eivät riittäneet kotona ollessa edes välttämättömimpiin asioihin, kuten ruokaan. Mutta sitähän täällä on monen vaikea ymmärtää, kun " mistään ei ole tarvinnut luopua" kotona ollessa.

Voi jestas sua! Paljostako olet itse luopunut sillä, että olet siellä kotona marttyyrinä säästämässä? Jäikö peräti lähi-Siwan kassan osapäivätyö sivuun vai eikö työpaikkaa olekaan? Oletko koskaan elänyt niin, että rahaa on mukavasti ja elämästä pystyy nauttimaan?



Vierailija:

Lainaus:


Ei lapsen tarvitse päästä Linnanmäelle joka vuosi. Voidaan ottaa asuntolainaan lyhennysvapaita vuosia. Ei joka vuosi tarvitse ostaa itselle uusia vaatteita. Ei tarvitse käydä ulkomailla. Voidaan ajaa vanhalla autolla, vaikka on olemassa uusia, turvallisempia autoja. Asutaan ahtaasti, kun ei ole varaa ostaa isompaa asuntoa.

ja infektiokierteitä. Tällöin on totta kai parempi hoitaa kotona. Nykytietämyksen mukaan alle 3-vuotiaan huonoa vastustuskykyä ei tarvitse lähteä karaisemaan, se tulee itsekseen iän myötä.

kaikki alle 3-vuotiaiden äidit (niin miksi juuri äidit?) jäisivät kotiin. Lähtisivät ne vähätkin tuet. Mistä ihmeestä kuvittelette kotihoidon tuen, hoitolisän ja kuntalisän tippuvan? Taivaasta? Pohjattomasta kirstusta nimeltään yhteiskunta? :-D



Tässä maassa riittä tilausta ihan molemmille vaihtoehdoille. Vielä enemmän riittäisi osa-aikaiselle työlle, joka tällä hetkellä useimmille kannattamattomin vaihtoehto.

Vierailija:

Lainaus:


luopuneet turhasta, mutta lapsiltamme ei silti puutu mitään. On harrastuksia, ihania vaatteita ja kerran vuodessa matkustamme kohteeseen, minkä olemme päättäneet lasten kanssa yhdessä ja mitä varten jokainen säästää rahaa.

Opetamme lapsillemme rahan arvon ja, että kaikkea ei voi saada tuosta vain ja automaattisesti. Uskallan väittää, että vuosittaista ulkomaanmatkaa, johon lapset itse säästävät rahaa, lapset arvostavat aivan eri lailla, kun se on jotain erityistä kuin niin, että matkoista tehtäisiin lähes arkipäivää ja vanhemmat maksavat kaiken hyvittääkseen lapselle arjen harmauden ja ajan puutteen.

Jos olisin jäänyt kotiin hoitamaan lapsia kolmevuotiaaksi asti olisi nyt varsin karut hetket: Sain ensimmäisen lapsen vuonna 2000 ja toisen vuonna 2003 eli olisin nyt ollut 6 vuotta putkeen kotimammana. Eipä olisi paikkaa, mihin palata töihin, opinnot kesken, ei yhtään oman alan työkokemusta ja ikääkin jo 33 vuotta. Todennaköisesti töihin ei tarvitsisi edes palata, sillä olisin tullut hulluksi kotona, jossa olisi ihan liian vähän tilaa.

Mutta, koska olen paska äiti, olen tässä lapsien saannin jälkeen valmistunut mieleiseeni ammattiin, saanut vakituisen ja mukavan työpaikan ja muuttanut ihanan isoon taloon. Niin, ja olen myös koko aja opiskellut työn ohella lisää.

Vanhempi lapsi meni tarhaan reilut 1,5-vuotiaana ja kun nuorempi oli 9 kk, tuli meille hoitaja kotiin ja sittemmin nuorempi on ollut pph:lla ja vanhempi tarhassa.

Mulle on IHAN SAMA, jos joku pitää minua huonona ihmisenä. Itse olen onnellinen ja lapsenikin vaikuttavat varsin onnillisilta ja hyvin kehittyneiltä.

lapsia hoitamassa. Yhteiskunta on kustantanut minulle kalliin, monivuotisen koulutuksen (HLL), ja sitten pitäisi heittäytyä kotiin vuosiksi. Taloudellisesti pärjäisimme joten kuten, mutta kyllä minua tarvitaan työelämässäkin. Hammaslääkäreitä ja monia muita ammattilaisia tarvitaan työelämään. Eihän tämän yhtesikunnan persus kestä sitä, jos kaikki ammatti-ihmiset jäävät vuosiksi kotiin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat