Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Onko muita, jotka odottavat lasta yksin. Itse en ole missään tekemisissä tulevan lapsen isän kanssa. Toki hän tietää asiasta ja yhteisen keskustelun tuloksena sovimme, että minä yksin kannan vastuun, hänestä ei ole isäksi. Miten muilla yksinodottajilla on sujunut odotus ja vauva-arki? Jännittää muiden suhtautuminen tähän raskauteen. Vielä en ole kertonut, koska on niin alussa :) Olisi kiva kuulla muiden kommentteja, eli onko muita " kohtalotovereita?



Kommentit (11)

Mä odotan nyt toista lasta yksin. Lapsen isä pisti välit kokonaan poikki, kun asiasta kuuli. Mutta, kyllä siitä/tästä selviän, uskon ja luotan siihen. Itse puolestani olen kertonut asiasta kaikille, en tiiä miksi, mut jotenki vaan on tullu lörpöteltyy kaikille, ehkä siksi, että olen asiasta niin onnellinen :) Mutta jos haluat, niin mut tavoittaa mesestä piracaia15@hotmail.com



Oon ite 25 vuotias ja mulla on ennestään 6-vuotias poika, nyt on rv 11+1



Heidu

Ihana oli lukea muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien tarinoita :) Varsinkin vispilän sanat lämmittivät kovasti mieltä. Kiitos! Kyllä tiedossa on, että varmastikkaan helppoa ei tule olemaan yksin lapsen kanssa, mutta että sitten on vielä ne kaikki tietävät arvostelijat neuvomassa, ei kiitos. Minun tilanteessa lapsen isä tietää lapsesta ja asumme samalla paikkakunnalla. Perintöasiaa en todellakaan miettinyt tässä tilanteessa. Mutta, jos tulisi esimerkiksi jokin vakava sairaus, jossa vain biologinen vanhempi voisi auttaa tmv. ottaisin tietenkin yhteyttä lapsen isään.. Ja sitten, kun lapsi alkaa kyselemään isästään mietin asian hetki kerrallaan. Turha sitä on murehtia, mitä tulee tapahtumaan kahden, kolmen vuoden päästä. Kun ei sitä tiedä parisuhteessakaan elvät mitä eteen tulee. Mukavaa loppukesää kaikille!!

Pikkumyy 6+4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä odotan myös lasta yksin.Ex-Miesystäväni häipyi heti kun kerroin raskaudesta, eikä hänestä ole sen jälkeen kuulunut mitään. Asumme samassa kaupungissa ja olen pari kertaa törmannyt häneen mutta ei hän kysele mitään (ei vain halua olla mitenkään tekemisisssä) Sopii minulle. Mulla rv 31+4 ja kaikki on mennyt todella hyvin. Positiivista on ollut se ettei ole tarvinnut tapella negatiivisesti suhtautuvan miehen kanssa, eli olen saannut nauttia täysillä raskaudestani.

Onnea sinulle Pikku Myy ja nauti täysin siemauksin raskaudestasi.

Haluasin heti ensin kysyä sinulta onko lapsen isä nähnyt lastaan vaikka sattumalta kaupassa ym. ja miten on suhtaunut?



Minä odotan myös yksin. Lapsen isän kanssa emme varsinaisesti seurustelleet tapailimme vaan. Minulle oli heti selvää vauvan kanssa tulen olemaan yksin. Kerroin lapsen isälle, joka ilmeisesti pakosta olisi ottanut vastuunsa, mutta oli helpottunut kun sanoin selviäväni yksinkin. Ilmoitti sitten että ei halua olla lapseen missään tekemisissä, eikä halua lapsen aikuisenakaan ottavan häneen yhteyttä. Meillä tilanne on kuitenkin se että asumme samassa kaupungissa ja odotettavissa on tilanteita joissa hän lapsen näkee. Ja mm. osa hänen työkavereistaan ovat minun ystäviä, joten töissäkin hän tulee kuulemaan lapsestaan kommentteja ym., ja mahdollisesti jotku voivat arvatakin lapsen isän ulkonäön perusteella. Hänellä tuskin tulee siinä vaihessa olemaan helpoa.



Neuvolassa suhtauduttiin asiaan todella hyvin. Jännitin kovasti ekaa kertaa, mutta todella ihana neuvola täti. Eikä ole kysellyt mitään isästä. Kaikki ohjeet antaa niin kuin muillekin eli saan myös isälle tarkoitetut ohjekirjat, mutta niitäkin on ihan kiva lukea.

Minua ei haittaa vaikka lapsen isää näekin. En vihaa häntä tai mitään muuta sellaista. En vaan halua hänen kanssaan yhdessä elää, kuten ei hänkään. Kuitenkin toivoisin että hän muuttaisi mielensä ja kävis lastaan katsomassa ainakin välillä.



Kun hän sanoin että ei halua lapsen aikusena tulevan ovensa taakse. Vastasin hänelle että en minä sille mitään mahda jos lapsi aikuisena isäänsä yhteyttä ottaa. Hetkeä aikaisemmin hän oli sanonut että nähdään sitten isommissa tapahtumissa. Ja näin varmasti tuleekin käymään. Ajatteli kuitenkin varmaan vain näkevänsä minua, ei lasta.

miksi isän pitäisi päästä kuin koira veräjästä vaikka kyseessä olisikin vain yhden illan juttu tai lyhyt suhde? eikö isää pitäisi laittaa myös taloudelliseen vastuuseen, eli elatusapua maksamaan? tuntevatko naiset syyllisyyttä raskaudesta, vai mistä johtuu, että olette valmiita yksin kantamaan koko taakan? Kyllä siihen lapsentekoon on tarvittu alunperinkin kaksi ihmistä!! Vaikka isä ei varmasti innostukaan ajatuksesta joutua maksumieheksi, mutta ajatteleepahan seuraavan kerran seurauksia, kantaa vastuunsa ja pitkässä juoksussa voi olla onnellinenkin siitä, että hänellä on jälkikasvua!?

[/quote]




Kerronpa käytännön esimerkin ja toivoisin kommenttia muilta...

Eli ystäväni seurusteli erään naisen kanssa ja he tapailivat viikonloppuisin töiden ja eri paikkakunnilla asumisen vuoksi. Mies ei halunnut vielä lapsia ja nainen sanoi ettei hänkään ja hän syö pillereitä. Ottikin niitä pari kpl miehen näkösillä, mutta olivat jotain muita pillereitä, mm. diapameja.

Nainen tuli raskaaksi ja miehen mielipide oli ettei edelleenkään halua isäksi ja oli abortin kannalla. Nainen siis huijasi mieheltä lapsen! Mies yritti puhua abortin puolesta ja välillä nainen suostui, sitten kielsi. Naisella oli muutenkin kummia vinkeitä eli sai raivareita, riehui, nakkeli tavaroilla... Joten mies jätti naisen, ei ollut onnellinen ja suorastaan inhosi tätä tekemänsä tempun vuoksi. Nainen yritti kiristää lapsella miestä jatkamaan suhdetta. Mies teki selväksi ettei halua ikinä kuulla naisesta eikä lapsesta mitään, mikäli nainen sen tekee aborttitoiveista huolimatta.

Nainen teki lapsen ja ilmoitti siitä miehelle ja vaati tunnustamaan isyyden. Mies dna-testien kautta vahvistettiin isäksi ja elatusvelvolliseksi. Miehellä on uusi perhe ja lapsia, mutta pienellä palkalla elämää hankaloittaa elatusmaksut, joita ei olisi halunnut ja jotka nainen on miehen ristiksi pakottanut!

Yhteenveto: nainen teki väärin ja mies ja miehen uusi perhe kärsii naisen itsekkyydestä. naiselle on annettu liian suuri valta tuossa lapsiasiassa, nainen saa huijata mieheltä lapsen ja tulevaisuuden. mies ei vielä tänäkään päivänä halua kuulla heistä mitään, sillä hän on loukkaantunut kun häntä on käytetty hyväksi ja huijattu ja pakotettu vastuuseen jota hän ei halunnut! voitte uskoa kuinka huonoksi hän itsensä tuntee, sillä hänen toivettaan olla tulematta isäksi ei kunnioitettu ja valehdeltiin törkeästi päin naamaa.



Että näin.. en halua ketään loukata mutta olen seurannut miehen elämää pitkään joka olisi onnellisempi ja parempi ilman tuota surkeaa tapahtumaa. Todella halpamaista naiselta, mielestäni. En yleistä, mutta kerroin vain yhden tarinan, jolla halusin tuoda ilmi miten tuleva isä voi asiaan reagoida ja miten asia häneen voi vaikuttaa. Toivon vain ettei kenellekään kävisi näin, joten ainoa vihjeeni on, että puhukaa näistä miehen kanssa ja kunnioittakaa hänenkin mielipiteitään! Jos mies ei halua isäksi niin ei häntä saisi pakottaa, ei naistakaan pakoteta äidiksi vaan hän saa valita!

Tasa-arvoa!

-Number4-

Edellisiin muutama komentti.

Nämä perintöasiatkin jouduin tosiaan miettimään moneen kertaan. En osaa oikeastaan sanoa mitään yksittäistä syytä,miksi en vaatinut lapseni isän " päätä vadille" . Toisaalta tiedän, ettei siellä rahassa ryvetä (ellei lottovoittoa saa), enkä halunnut ruveta muutamista tuhansista riitelemään. En osaa sanoa olisinko toiminut toisin, jos miehellä olisi omaisuutta.

Sitten näistä perinnöllisyyksistä/sairauksista. Tiedänhän toki miehen nimen, eli jos olisi tiukka paikka, ottaisin toki häneen yhteyttä ja selvittäisin asiat. Luulen jokaisen ihmisen olevan valmis auttamaan, jos on tosi kyseessä. Siinä olisi silloin omat tai toisen tunteet ihan sivuseikka.

Tavallaan olen myös samaa mieltä miehen velvollisuudesta kantaa vastuu lapsesta. Olisin toki voinut tehdä abortin, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Päätin yksin, että pidän lapsen ja kannan myös vastuun yksin. Itse koin vaan omaksi ja lapsen parhaaksi sen, että emme ole tekemisissä lapsen biologisen isän kanssa. Olen aina ajatellut niin, että lapsi ottaa yhteyttä isäänsä, kun itse on siihen valmis. Olemme myös puhuneet siitä vaihtoehdosta, että tämä ei ole kiinnostunut yhteydenotosta.

Vaikeita ja monimutkaisia asioita ja vielä vaikeampaa selittää omia ratkaisuja. Toivon kuitenkin, ettei kukaan tuomitsisi näitä nuoria äitejä kovin raskaalla kädellä. Elämä lapsen kanssa kahden ei ole helppoa ja vaikeita ratkaisuja on monia. Täytyy vaan luottaa itseensä, että tekee oikeat ratkaisut.

Minä olin samassa tilanteessa nuorena parikymppisenä toistakymmentä vuotta sitten. Olin lapsen isän kanssa muutaman kuukauden yhdessä ja tulin raskaaksi. En kuitenkaan halunnut jatkaa suhdetta, mutta olisin kyllä ollut valmis siihen, että isä olisi tavannut lastaan. Hän ei kuitenkaan halunnut, emmekä ole olleet tekemisissä sen jälkeen. Hän ei myöskään ole tunnustettu isä lapselle.

Raskausaika sujui hyvin, toki ihmiset kuiskailivat ja arvailivat selän takana kaikenlaista (asuin pienellä paikkakunnalla). Neuvolassa suhtauduttiin ihan hyvin jo tuolloin. Olen ymmärtänyt, että tänä päivänä yksinäiset odottajat ovat jo aika " yleinen" asia.

Synnytyksessä mukanani oli hyvä ystäväni, josta onkin tullut lapselleni läheinen aikuinen. Vauva oli helppo, söi ja nukkui, eikä sairastellut.



Tapasin nykyisen mieheni lapsen ollessa lähes kolme, joten sen jälkeen en voi sanoa olleeni lapsen kanssa yksin. Toki siihen saakka sain myös paljon tukea suvulta ja ystäviltä. Rahallisesti oli välillä aika tiukkaa, oli tingittävä omista menoista kaikki ylimääräinen. Ts. vaikka olisi ollut kiva juhlia muiden ikäisten kanssa oli juhlat yleensä jätettävä väliin.

Tänä päivänä asiassa alkaa olla uusia haasteita. Lapsi tulee murrosikään ja on kovasti kiinnostunut biologisesta isästään. Hänellähän on oikeus tietää taustastaan ja tämä on tärkeää jo ihan minäkuvan kannalta. Olemme sopineet, että kirjoitamme biologiselle isälle kirjeen, sitten kun hän haluaa. Nimen jne. pientä hän kyllä tietää.



Tällä pitkällä sepustuksella halusin tuoda esiin kaikenlaisia asioita, mitä en ainakaan itse osannut ajatella etukäteen. Olisin ollut fiksu, jos olisin etukäteen esim. jutellut näistä asioista lapsen biologisen isän kanssa. Nyt vähän jännittää, että miten hän mahtaa yhteydenottoon suhtautua.



Kaiken kaikkiaan en ole koskaan katunut päätöstäni saada lasta yksin. Vaikeuksiakin on ollut, mutta niin on ollut vaikka on mieskin seissyt vierellä. Luonteenlujuutta vaan ja paljon vauvaonnea ja onnea tulevaisuuteen!

Me asuimme myös aika lähellä lapsen isää, useamman vuoden. Joskus näimme kaupassa, mutta vain kaukaa. Mies ei halunnut tulla juttelemaan. Hän oli (en tiedä onko vielä) myös sitä mieltä, ettei halua lasta koskaan tavata, mutta lapsipa haluaa ottaa asioista selvää! Kyllä meilläkin on yhteisiä tuttuja, mutta en usko että mies on alun jälkeen joutunut paljoakaan asiasta kavereiltaan kuulemaan. Asia on ikäänkuin unohtunut vuosien saatossa.

Vaikka mies ei halua lastaan tavata ja vaikka et itse haluaisi tavata häntä, kannattaa tehdä asia heti alussa selväksi, että lapsi varmasti haluaa ottaa isäänsä yhteyttä jossain elämänsä vaiheessa. Kaikkihan riippuu sitten miehestä, miten jatko sujuu.

Onnea sinulle raskauteen ja vauvaelämään!

mutta serkkuni sai vähän aikaa sitten aivan ihanan vauvan, jonka isän kanssa hän ei ollut tekemisissä enää raskausaikana. Samoin hekin olivat asiasta keskustelleet, ja tulleet tulokseen, että miehestä ei ole isäksi. Hänkin on vm-84, ja hyvin on tosiaan vauvan kanssa pärjännyt yksin. Halusin vaan kertoa, että on muitakin kanssasi samassa tilanteessa olevia. =) Hyvin sinäkin varmasti pärjäät!

Miten suhtaudutte odotuksessanne ja lapsen varttumisen aikana seuraaviin asioihin:

- lapsella ei ole myöskään perintöoikeutta isäänsä mikäli tätä ei ole tunnustettu/tutkittu?

esimerkki: ystäväni kasvoi äitinsä kanssa kaksin koko ikänsä, mutta tiesi ja tunsi isänsä ja myös tämän suvun. koska lasta ei oltu koskaan tunnustettu hän ei olisi saanut perintöä, elleivät isän puolen sisarukset olisi olleet ystävällisiä ja rehellisiä ja hoitaneet asiaa siten, että ystäväni sai perinnön. raha voi tuntua ' viimeiseltä asialta' tässä vaiheessa, mutta kukaan ei voi sanoa vastaan, etteikö se elämässä olisi tärkeää..??

- mahdolliset sairaudet myöhemmin elämässä jossa vain verisukulainen voisi olla avuksi?

- miksi isän pitäisi päästä kuin koira veräjästä vaikka kyseessä olisikin vain yhden illan juttu tai lyhyt suhde? eikö isää pitäisi laittaa myös taloudelliseen vastuuseen, eli elatusapua maksamaan? tuntevatko naiset syyllisyyttä raskaudesta, vai mistä johtuu, että olette valmiita yksin kantamaan koko taakan? Kyllä siihen lapsentekoon on tarvittu alunperinkin kaksi ihmistä!! Vaikka isä ei varmasti innostukaan ajatuksesta joutua maksumieheksi, mutta ajatteleepahan seuraavan kerran seurauksia, kantaa vastuunsa ja pitkässä juoksussa voi olla onnellinenkin siitä, että hänellä on jälkikasvua!?

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat