Seuraa 

Moi! Saimme uutisia että omituiseen perheeseemme olisi luvassa uuden elämän alku, toinen lapsi. Sehän olisi ihanaa - ja toisaalta kamalaa. Tai tunnelmat ovat ristiriitaisia. Meidän perheemme kun asuu kahdessa kodissa, eikä saman katon alle muutto meidän kohdallamme tule kysymykseenkään, vaikka asumme samalla paikkakunnalla.. Pääasiallinen Vastuu nykyisestä kaksivuotiaastamme on siis minulla ollut koko ajan ja käytännössä tunnen olevani yksinhuoltaja, ja nyt olisi tulossa toinen lapsi koplaamme. Kertokaa siis, erityisesti te muut yksinhuoltajat miten kahden lapsen kanssa pärjäätte? Millaista se elämä ja arki on?

Kommentit (3)

mekin asumme erillään vielä,kummallakin on omat asunnot mutta mieheni ei ole koskaan omassa kotonaan.Olemme puhuneet yhteen muuttamisesta,mutta ei ehkä ole vielä ajan kohtanen.Tulin raskaaksi olen nyt viikolla 6+5...olen menossa tekemään aborttia.Oltiin puhuttu lapsesta mutta mieheni ei halua ja enkä minäkään,tällä hetkellä...olen juuri aloittanut uudessa työssä pääsin juuri koulutukseeneli saan elämäni raiteilleen...niin en halua toista lasta nyt sotkemaan asioita..Tee niinku itsestäsi tuntuu,kuuntele itseäsi että mitä haluat ja haluatko toisen lapsen??Onhan se rankkaa olla kahden pienen lapsen kanssa,olen nähnyt tilanteita..mutta päätös on sinun.tsemppiä=)

Me asumme myös miehen kanssa eri osotteissa, mutta yhteisiä lapsia meillä ei ole. Ollaan seurusteltu 1½ vuotta ja tämä sopii meille. Kun miehen työpaikkakin on lähempänä hänen kotiaan. Mutta yhteen muutosta ollaan silti puhuttu ja jos yhteinen lapsi tulisi niin mies muuttaisi tänne. Ihmettelen vain että miksi yhteenmuutto ei tule kysymykseenkään? Onko miehellä jotain ongelmia? Asuu jo avoliitossa/avioliitossa jonkun kanssa vai mitä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ex mieheni, lasteni isä, jätti mut viikkoa ennen esikoisen laskettua aikaa. Tämä oli syksyllä 2003. Meillä on myös tytär 02/2005. Aborttia suunnittelin, mutta onneks jäi tekemättä.. Sen jälkeen kun ukko jätti ja lähti, ei sillä ole ollut haluja tulla kotiin takas mun ja lasten luo. Esikoisen kanssa jaksoin, sanoisinko kaiken olleen hyvin. Tyttären synnyttyä rupes kaikki menemään alamäkeen. Johtuen tyttären korvakierteestä. Nyt korvakierre takana ja lapsilla ikää kohta kolme ja puoltoista vuotta. Takanani on todella rankat puoltoista vuotta. Mutta voisinko olla onnellisempi... Kun esikoinen aamulla ryntää herättämään aamu unisen siskonsa, kummallakin onnellinen hymy kasvoilla. Kun isoveli huolehtii että siskokin saa tikkarin kaupasta vaikkei sisko ole kaupassa mukana. Kun puolustavat toinen toistaan leikki puistossa ja antavat toinen toiselleen vauhtia karusellissä. Kun yllyttävät toinen toistaan tuhmuuksiin. Kun yhdessä leikkivät legoilla ja vaativat mut rakentamaan korkean junaradan..

Vihdoinkin on ihanaa olla minä!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat