Seuraa 

Onko jonkun vauva syntynyt pienikokoisena viikkoihin nähden? Huomattiinko asia jo neuvolassa? Miten asiassa edettiin ja selvisikö pienikasvuisuuden syy?



Omalla kohdalla on nyt epäily 33 viikkoisen vauvan pienikokoisuudesta. Neuvolatäti arvioi alle kaksi kiloiseksi. Mitenhän tästä edetään? Viikon päästä menen neuvolalääkärin ultraan.

Kommentit (11)

Syntyi yhden päivän laskettua päivää ennen. Ei mitään ongelmia ollut koko odotusaikana. Pieni koko todettiin vasta synnytyksessä. Pituutta oli 49 cm. Kätilö totesi vain, että tämä vauva ei ole saanut kohdussa ruokaa. Istukka oli normaalikokoinen samoin jälkeiset. Sokereita seurattiin ensimmäinen vuorokausi kahden tunnin välein verikokeilla ja jotain tulehdusarvoja mitattiin. Kaikki kuitenkin koko ajan kunnossa. Vauva heti vierihoidossa ja alkoi syödä todella hyvin. Edelleen laiha, mutta pieni 2,5 v. poika. Reipas kuin mikä. Pieneen painoon ei löydetty mitään syytä. Itse olen ajatellut syyn olevan suvussa. Äitini ja mummoni kaikki vauvat olleet alle 3 kg.

Kirjoittelin joskus aikaisemmin pieneen sf-mittaan liittyvään keskusteluun meidän tapauksemme:





" Sf-mitta keskikäyrällä, mutta...

...silti pieni vauva, jonka kasvu lopussa pysähtyi.



Eli pienten ultramittojen takia otettiin ä-polille seurantaan ja 2 viimeistä viikkoa mittailtiin 2 krt/viikko ja koska kasvua ei mittaustarkkuuden rajoissa saatu näkymään, päädyttiin käynnistykseen raskausviikolla 39.



Mitään hätää vauvalla ei ollut, mutta ymmärtääkseni ei jäädä odottamaankaan, josko jotain ilmaantuisi. Eli jollein kasva masussa ja on täysiaikainen on parempi tulla maailmaan. Painoarviot oli väliltä 2,4-2,7 kg ja tyttö painoi 2650 g.



Sf-mitta oli koko ajan keskikäyrän tuntumassa (eka mittaus tosin yläkäyrällä) ja erittäin kokenut neuvolan terveydenhoitaja itse sanoi, ettei olisi osannut vatsan päältä mitattuna ja tunnusteltuna epäillä vauvaa pieneksi!"





Eli todellakin kaikki meni hyvin, mitään syytä pieneen kokoon ei pystytty kertomaa, sydänäänet pysyivät hyvinä koko ajan (myös pitkähkön käynnistyksen ja synnytyksen) ja tyttö osasi ja jaksoi imeä synnytyssalista lähtien.



Ainoina extratoimina pienestä koosta johtuen verensokerin seuranta (seurataan kuulema kaikilta alle 2.8 kiloisina syntyviltä, meillä kaikki mittaukset olivat ok) ja sairaalassa ollessa 3 ekaa pvä heräteltiin syömään 3h välein, mutta emme enää kotona jatkaneet sitä, koska tyttö osasi kyllä itse ilmaista nälkänsä 3-4h välein.



Tsempiä sinulle ja turha huoli pois! Jos vauva todella vaikuttaa kovin pieneltä, pääset varmaankin äitiyspolille seurantaan ja siellä olet ammattilaisten hyvissä käsissä. Tietysti asia mietityttää, mutta itse olin tosi helpottunut kun pääsin sännölliseen seurantaan ja tiesin sen perusteella vauvan voivan hyvin pienestä koostaan huolimatta.



Jonsku



P.S. Nyt tyttö on 7kk ja pituus keskiarvokäyrällä (syntyessä 47 cm), paino hiukan alle eli ikätoverit on otettu alun hurjalla kasvupyrähdyksellä kiinni! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vauva tuntuu vatsassa virkeältä ja kovin touhukkaalta ja sykkeet neuvolassa hyvät. Ei varmaankaan mitään hälyttävää ainakaan vielä. Jään odottelemaan maanantain ultraa ja tarkempaa painoarviota.

Syntyi rv 38 ja oli 2290g ja 43cm. Asiaa ei huomattu neuvolassa, sf-mitta kasvoi, vaikka menikin ihan alakäyrillä. Mulla alko tulla raskausmyrkytyksen oireita, joiden vuoksi lähete äitipolille rv 37+6. Siellä ultrassa huomattiin asia, saman tien osastolle odottaan aamua ja käynnistystä. Osastolla otettiin iltakäyrät kaikilta, multa 2h ja ne oli jotenkin niin huonot että jouduin synnytyssaliin yöksi " nukkumaa" että saadaan joka hetki seurata vauvan sydänääniä. Aamulla klo 6 leikkaussaliin ja pikkuruinen tyttö syntyi.



Ensin kaiken piti olla ok, luvattiin että kun pääsen heräämöstä saan tytön osastolle. Tytöllä ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia syömishaluja, ja lämmöt alhaalla, joten hänet oli viety salista suoraan kuitenkin vastasyntyneiden teholle lämpökaappiin. Lämpökaapissa oli 2 päivää, teholla 2 viikkoa syömistä opettelemassa. Sama ongelma siis kuin keskosilla että ei jaksa syödä. Mun lypsämä maito laitettiin nenämahaletkusta, ja tietysti ennen sitä aina kokeiltiin jaksaako tuttipullosta. Pikkuhiljaa tuttipullosta alkoi mennä aina enemmän ja enemmän. Sitten kun tyttö oppi itse vaatimaan ruokaa (hänet siis herätettiin 3h välein ympäri vuorokauden syömään, ei olisi itse tajunnut...) ja syömään kunnolla pullosta niin pääsi kotiin.



Toisessa raskaudessa tietysti pelotti, että sama edessä taas, kun syytä pieneen kokoon ei löytynyt. Istukka toimi, napavirtaukset oli ok jne. Raskautta seurattiinkin sitten tarkemmin, ultrassa kävin usein tarkistamassa että vauva kasvaa. Iso vauva ei ollut tälläkään kertaa (48cm 3280G) mutta ihan normaalikokoinen ja onneksi osasi syödä, kun vähän harjoiteltiin! Pelkäsin niin, että taas joudutaan teholle ja hermoilin sen imetyksen kanssa kovasti...



Niin, sulla luultavasti nyt tarkkaillaan usein sitä kasvua ja sydänkäyrää ja sen mukaan sitten edetään. Jos kaikki on ok, eikä muuta häikkää näytä olevan kuin vauvan pieni koko, ehkä odotellaan että vauva syntyy tai sitten käynnistellään kun se viikkojen puolesta on ok. Tai sitten voi tietysti käydä kuten minulle, että sykekäyrissä häikkää tms. ja kiireellinen sektio edessä. Tarinoita on yhtä monia kuin on tapauksiakin, sen olen oppinut kun täällä oon pyörinyt! Jotkut sga-vauvat ovat päässeet suoraan vierihoitoon ja sitten äidin kanssa kotiin ilman mitään ongelmia, toisille on tullut vaikeuksia. Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin! Uskon, että hermostuttaa! Onnea loppuun kuitenkin ja erityisen paljon siihen vauva-arkeen!



Kölli



P.S. Meidän tyttö oli sitten 2-vuotiaana jo ikäistensä kokoinen, siihen mennessä sai kasvussa toiset kiinni. Nyt on hauska verrata lasten kasvuja, ja todella tajuaa miten pieni tyttö oli, kun kuopus on nyt puolivuotiaana sen kokoinen kuin sisko 1-vuotiaana.

Pienikokoisuutta ei huomattu raskauden aikana. Sf-mitta kulki keskikäyrillä koko ajan (lapsivettä olikin kahden edestä=)), napavirtaukset ok, kuin myös kaikki muut. Synnytys käynnistyi itsellän ja maailmaan tuli tuo 9 pisteen pieni-suuri-ihme.



Imukyky löytyi heti synnytyssalissa ja se ei kyllä ole mihinkään kadonnut. Sokereita meilläkin seurattiin pari ekaa päivää, mutta koska kaikki oli hyvin niin saatiin lupa kotiutukseen. Paino laski alkuunsa vähän liikaa ja kotiin päästessä painoa oli 2.5kg.



Rinnalla ollaan menty pääsääntöisesti, välillä tuttelia apuna. Syömään olisi pitänyt herätellä, mutta Siiri hoiti aikataulunsa niin hyvin ettei ollut tarvetta herätellä.Neuvolassa kävimme alkuun useammin painonseurannassa. Muuten meille ei tullut mitään kummempia (kiitos siitä!).



Nyt neiti painaa reilu 5 kg ja 56 cm. Ikää on nyt 2.5 kk. Eli kovasti kirii kiinni pienikokoisuuttaan. Ja kovin jäntevä on ollut alusta asti, päätään nosteli heti ja 7 vkoisena hoiti senkin jo ihan itse. Kaikessa haluaa olla mukana, eli tämä pienikokoinen ei jäänyt jalkoihin!



Tsempit loppuodotukseen!

Poikani syntyi spontaanisti viikolla 38+0. Hän painoi 2,3 kg ja oli 44 cm pitkä. Lähinnä syömistä ja lämmönsäätelyä harjoiteltiin 2 viikkoa sairaalassa, tästä eka viikko meni valvontaosastolla. Sitten päästiin kotiin.



Raskaudesta seuraavaa; Sain lähetteen neuvolasta äitiyspolille noin viikolla 26, koska sf-mitta kasvoi alle minimikäyrien. Se kuitenkin kasvoi tasaisen varmasti ns. omalla käyrällään. Polilla kävin 2 viikon välein ultrassa. Vk 34 eteenpäin viikon välein ja lopulta vk 36 joka toinen päivä, jolloin myös lapsiveden määrä joutui seurantaan. Viikon 35 lopussa painoksi arvioitiin 2kg. Sikiö oli pikkuinen, mutta niin kauan kun kehitys on tasaista ja sikiön on hyvä olla tilannetta vain seurataan. Oli toki rasittavaa ravata jatkuvasti sairaalassa, eteenkin loppuvaiheessa. Ainainen tietoisuus mahdollisesta käynnistyksestä väsytti, sillä se olisi tehty jos kehitys olisi pysähtynyt. Mutta loppujen lopuksi tunsin olevani todella hyvissä käsissä jatkuvan seurannan ansiosta.



Varsinaista syytä vauvan pienelle koolle ei saatu. Enkä sitä ole osannut miettiäkään enää syntymän jälkeen. Olen itse pienikokoinen (158 cm ja 48 kg), joten masukaan ei voi olla iso. Mutta se ei toki selitä ihan näin pientä kaveria ;-)



Poika huutaa... pakko mennä ...

Jasmine ja Noel 7kk.

Minulla todettiin raskausmyrkytys viikolla 35 ja jouduin viikoksi sairaalaan tarkkailuun. Joka päiväminulta otettiin verikokeita parikin kertaa,kun alkoi munuais arvot laskea ja vauvan sydänkäyrää otettiin 3 kertaa päivässä. Ja vuorokausivirtsaa mitattiin koko viikon ajan,eli pissin purkkiin koko vuorokauden ajan ja siitä tutkittiin kaikkea mahdollista. Lopulta pääsin kotiin sillä ehdolla,että käyn viikottain neuvolassa ja sairaalassa tarkkailtavana ja ultrassa. Itselläni oli verenpaine mittari,jolla seurasin paineitani muutaman kerran päivässä. Ultrassa huomattiin ettei vauvan paino noussut enään ja painoarvio oli 2,7kg. Synnytys käynnistettiin viikolla 39 ja seuraavana yönä syntyi pieni tyttö,kokoa oli vain 2310g ja 47cm. Tyttö ei jaksanut itse imeä minulta tai pullostakaan ja hän joutui lasten teholle muutamaksi päiväksi lämpöpatjan päälle ja nenä mahaletkun avulla osittain ruokittiin. Verensokerit oli alhaalla ja pari päivää hän oli sokeri tipassakin.

Syynä pieneen painoon oli raskausmyrkytyksen aiheuttama istukan kalkkeutuminen ja vajaa toiminta,joka riitti ylläpitämään elintoiminnot,mutta paino ei noussut enään parilla viimeisellä viikolla.

Tyttöni on kuitenki erittäin sitkeä (niinkuin kuulemma pienipainoiset yleensä,sekä raskausmyrkytys voi yleensä aiheuttaa sen että lapsi on tavallista " ärhäkämpi" vastasyntynyt =)). Viidentenä päivänä pääsimme kotiin ja muutemen viikon ajan käytiin neuvolassa joka viikko. Tällä hetkellä tyttö 2,5kk painaa jo 4700g ja on 57cm pitkä! Hyvin saavuttaa muita ikäisiään.

Moi,

Meidän tyttö (nyt 3,5kk) painoi syntyessään 2590g ja oli 47 cm pitkä. Pieni koko huomattiin viimeisessä lääkärin tarkastusessa ultrassa viikolla 35. Viikolla 35+5 jouduin itse sairaalaan raskausmyrkytyksen takia ja olin siellä synnytykseen asti. Tyttö syntyi käynnistyksellä viikolla 38+3. Meillekään ei mitään varsinaista syytä pienikokoisuuteen löytynyt, lääkäri arveli asian olevan osittain geneettinen ja hoitajat osastolla mainitsivat että verenpainepotilaiden vauvat ovat usein pienempikokoisia (mulla oli verenpainelääkkeet sairaalassaolon aikana raskausmyrkytyksen takia).

Tyttö oli tipassa alhaisen verensokerin takia vuorokauden ja keskoskaapissa alilämmön vuoksi myös vuorokauden. Ensimmäisten kahden viikon aikana tyttö ei jaksanut kunnolla imeä ja piti herätellä 3 tunnin välein syömään, ei herännyt itse. Sitten vahvistuessaan oppi imemään tosi hyvin ja nyt 3 kk neuvolassa painoi jo 5775g ja oli 60cm pitkä, eli hyvin on ottanut kiinni ikäisiään.



tsemppiä sinulle odotukseen!

Raskaus sujui normaalisti, supistuksia lukuunottamatta (olin sairaalahoidossa viikoilla 27-28)... silloin ultrattiin paljon ja vauva kasvoi niin ultran kuin sf-mitankin suhteen keskikäyrillä virtaukset hyvät. Raskaus jatkui viikolla 38 niin että Sf-mitta kasvoi yhtä poikkeamaa lukuun ottamatta normaalisti. Painoarvio käsin tehtynä oli neuvolassa ja synnärillä n. 3kg. Synnytyskäynnistyi 38+1 itsestään ja suijui sujuvasti... sydänäänet olivat priimat ja 9 pisteen poika syntyi vaikka napanuora oli 3 kertaa kaulanympäri. Painoa olikin vain 2300g ja 47 cm!



Painosta huolimatta alkoi heti syödä reippaasti ja söi kiltisti kolmen tunnin välein hyvin rintaa vierihoidossa. Verensokerit olivat normaalit ja kotiin päästiin 3.5 vrk ikäisenä kun paino oli 2250g. Pidin paljon poikaa ihokontaktissa, sillä se auttoi vauvaa pysymään lämpimänä ja söi paljon paremmin niin. Kun oli omassa sängyssään kapaloin huolella. Yhtään ei olla tähän päivään asti tarvittu lisämaitoa (ei lypsyjä ei mitään).



Pieni paino siis vaikutti vaan siihen, että osastolla otettiin verikokeita, kotiin saatiin keskostipat ja rautakuuri (joka on vuoden ikäiseksi saakka) ja kolmi kuisena on tarkastus lastenpolilla. 2.5 kg:sena sain alkaa syöttää yöllä 4:n tunnin välein ja kun oli 3 kg siirryttiin vauvan tahtisuuteen... mutta suunnilleen 2-4 tuntia nuo imetysvälit vieläkin on muutamaa 5-6:n tunnin väliä lukuun ottamatta (nyt poitsu on 1.5 kk)

Keskosuus-palstalla on ketju liittyen SGA-vauvoihin. Kirjoitin sinne näin:



" Meille syntyi rv 39 tyttö, jonka mitat olivat 2100g ja pituus 46cm. Istukka oli pieni ja epäiltiin, että sen toiminnassa on ollut vikaa. Sitä ei kuitenkaan tutkittu eikä mitään selkeää syytä pienipainoisuudelle löytynyt. Tyttö lähentelee nyt vuoden ikää ja on edelleen hyvin hento. Pituuden puolesta hän lähentelee jo keskikäyrää. Raskauden puolivälistä lähtien kävimme ktg:ssä ja ultrassa sekä lapsivesipunktiossa. Tyttö kehittyy hyvin ja on vilkas ja iloinen. Mitään sairautta hänellä ei ole todettu."



Minulla sf-mitta alkoi laskea viikolla 26 ja sain neuvolasta lähetteen äitiyspolille. Vauva todettiin pieneksi, mutta kasvoi alkuun omilla käyrillään. Loppuraskauden aikana kasvu taittui ja synnytys käynnistettiin. Vauva oli yön yli valvontayksikössä. Seuraavana päivänä sain viereeni ja kotiin pääsimme vajaan viikon kuluttua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat