Seuraa 

Tervehdys kaikille LoMaKuisille. Elokuun myötä tulikin sitten oikea syksykeli ja sai heti kaivella lämpimiä vaatteita esiin. Ja monella varmaan taas lomien jälkeen hoito- ja työrupeamat alkamassa, niin ainakin meillä. Tavallaan ihan ok, kesä ja pitkä yhdessäolo on ollut ihanaa mutta kyllä nyt tuntuu ihan siltä että on valmis taas ryhtymään töihin ja tekemään muutakin kuin leikkimään neidin kanssa!



Ja neitikin tuntui tänään solahtavan ihan hyvin entiseen hoitopaikkaansa. Kiva! :-) Vähän siellä esiintyi tönimistä, hiukan vanhempi poika yritti ilmeisesti ottaa neidiltä luulot pois alkuunsa mutta hoitotäti kyllä pisti hälle rajat nopeasti.



Anyara kertoi että häävalmistelut ovat kuumina, hauskaa ja samalla raskasta. Harmi ettei äitisi osaa olla hienotunteisempi teidän suunnitelmianne kohtaan. Ne ovat kuitenkin TEIDÄN häänne eikä hänen. Meillä eivät vanhemmat haukkuneet vaikka emme mekään pitäneet ihan perinteisiä häitä, mutta huomasin ettei vanhemmilta kannattanut muutenkaan kauheasti pyytää apua, vaikka he sitä auliisti tarjosivat. Yksinkertaisista asioista tulikin yhtäkkiä hirveän hankalia ja ylivoimaisia kun he rupesivat niitä tekemään. Kaduin sitten että olin yhtään mitään tehtävää heille ehdottanut. Mutta selvittiin sitten niistäkin. Joka tapauksessa toivotan kärsivällisyyttä ja sitkeyttä omien toiveiden toteuttamisessa.



Oletko muuten itse polttarien kohteena? Minä onnistuin luistamaan polttareista, pyysin vain muutamia kavereita mukaan hemmotteluiltaan jossa sitten vasta kerroin meneväni pian naimisiin. He vähän kyllä napisivat etteivät olleet saaneet suunnitella polttareita mutta näin 'vanhalla' iällä en olisi halunnut mitään riepotusta pitkin kaupunkia. Ja oli siinä sekin että olin jo raskaana enkä halunnut kertoa sitäkään vielä niin aikaisessa vaiheissa, ja kyllähän se olisi ollut vähän vaikea olla kertomatta..



Kertoilkaa taas miten suuntautuminen syksyn juttuihin on lähtenyt käyntiin..



t. Sirita ja neiti

Kommentit (17)

Tulipa syksy kerralla! No, työt alkoi joten itseäni ei haittaa vaikka helteitä ei olekaan.



Kiitos Sirita kommenteista. Onneksi tilanne rauhoittui ja äitini lupasi jatkossa pysyä sivussa... Polttareita minulla ei vielä ollut, pahoin pelkään että sellaiset on tulossa. Tai ihan kivaa, mutta vähän jännittää. Luulen, ettei mitään julkista nolausta kaupungilla tms. ole onneksi tulossa, sillä meidän kaveripiirissä ei niitä ole harrastettu. Varmasti rankkaa juhlimista kuitenkin.



Sellaista vähän ehkä hölmöä kysyttävää olisi.. Missä iässä yleensä pahin uhma iskee? Tai onhan niitä uhmakausia useampia, mutta onko näillä LoMa-taaperoillanne ollut vielä? Miten ilmenee ja kauanko kestää? Jos voi näin "yksinkertaistaa"...



Joelilla oli kesällä ekat kiukkukohtaukset kaupassa ja muualla, mutta niitä ei ollut kuin muutaman, viime viikot on taas ollut kuin enkeli. Olin ihan varma että uhmaikä pukkasi päälle ja entiset helpot ajat on takana, mutta onneksi olin väärässä. Viimeisin viikko on ollut taas niin helppo, että tuntuu että meidän perheen hyvätapaisin tyyppi on kyllä tämä pieni mies. Mutta oliko se niin, että uhma pukkaa yleensä vasta parin vuoden iässä vaiko miten....?



Kirjoitelkaahan kuulumisia ja aurinkoisia elokuun päiviä,

Anyara

Juu hiljaista on...

Siritalle onnea yritykseen, toivottavasti tärppää ja vauvahaaveet toteutuu :-)



Tuntuu että meillä on elämä niin hektistä (no, kelläpä oikeasti ei ;-), ettei toinen vauva ole ollut edes mielessä. Täytyy tietty muistaa realiteetit, etten tässä itsekään enää nuorru ja parin vuoden sisään olisi hyvä aloittaa yrittäminen jos koskaan. Toistaiseksi tämä yksi on ollut meille sopiva lapsiluku...



Viikko ja päivä häihin. Miehen kanssa ei olla juuri nähty kolmeen viikkoon töiden takia. Meinaa pieni paniikki iskeä, että onko kaikki valmista, ja mitä on unohtunut. Yllättävän monta pientä asiaa tässä sitten onkin, vaikka ajateltiin keskittyä "suuriin linjoihin" ja jättää esim. askartelut ym. kokonaan väliin. Mutta ei kai ilman pientä paniikkia yksikään morsian ole vihille asti päässyt...?!



Olisi kiva kuulla muidenkin kuulumisia! Kauniita syyspäiviä kaikille,

Anyara & co

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onhan noista päiväkodeista ja hoitajista ollut paljon juttua milloin missäkin saitilla. Mikään ei liene mustavalkoista, asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Mielestäni toki pienten lasten (ja yleensäkin lasten, nuorten ja kaikkien ihmisten)kanssa työskentelevien olisi hyvä olla todella kutsumusammatissaan. Silloin voisi olettaa jaksamisen ja kiinostuksen työhön olevan riittävän... No, meillä on tosiaan kohtuullisen pieni tarha (erityisarha), josta olen tyytyväinen. Työntekijät ovat mielestäni kaikki mukavia. Tottahan heillä välillä on (kun laki, tai sen puutuminen on mitä on) k'ädet liian täynnä työtä. Mutta kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen ja lapset ovat iloisia ja menevät tarhaan mielellään.



Nyt maanantaina esitin ystävällisen toiveen, etteivät Pupulle enää vaippaa laittaisi. Neidillä on lokerossaan aina harkkahousuja, jotka voivat laittaa unille tai ulos. He totesivat, että Pupu ei käy siellä itse vessassa. Johon minä ystävällisesti, että koska neiti on kotona täysin kuiva (myös öisin) ja käy aivan omatoimisesti niin pissalla kuin kakalla, niin heille sen pitäisi olla tieto, että lapsi kykenee olemaan kuiva myös hoidossa ja heidän olisi nyt vain oltava hiukan auttavampia sen suhteen. Positiivista, että päivän jälkeen minulle kerrottiin, että Pupu on ollut ilman vaippaa ja kaikki mennyt hyvin :-) Kotona tosiaan Pupu ei vaippaa halua eikä niitä meillä enää olekaan.



No, nyt sitten ollaan kotona, kun Pupunen tuli kovaan kuumeeseen :-( Vielä ei ole mennyt korviin ja toivon, ettei menekään. Tosin aina on tähän mennessä mennyt. Mutta jos nyt olisi poikkeus! Putkitusjonossa ollaan.



Sängystä. Pupu on nukkunut jatkettavassa sängyssä nyt jo useamman kuukauden. Tarkkaa aikaa en enää muista, milloin vaihdettiin. Pojat olivat aikanaan alle vuoden ikäisiä siirtyessään samaiseen pikkusänkyyn. Hyvin nukkuu. Sänky on omani vieressä niin, että Pupu tarvittaessa pääsee itse viereen ja pois. En ole siirtäny vielä poikien huoneeseen, kun tämä asuntoasia on ollut epäselvä.



Tekisi mieli muuttaa... tai tehdä radikaalia remonttia... mutta taitavat rahat riittää vasta ensi kuussa ainoastaan muutamaan parvekekukkaan. Edes sen verran muutosta ja väriä ;-P



Nyt suuntaan välipalan laittoon! Ja kaffelle...





TalviSalama kera toipuvan Pupun

Anyara: Tsemppiä häästressiin! Itsekin olen häissä ensi viikolla - en tosin omissani.



Omanapaisesti kuulumisia. Lapsille järkkäytyi hoitopaikat samassa tarhassa. Oli oikein hyvä juttu. Tämä viikko oltiin tutustumassa ja meidän lomakuinen tuntui oikein hyvin sopeutuvan joukkoon. On tosi sosiaalinen, puhuu hyvin, osaa pitää puolensa, syö itse, pottailee, osaa riisua ja yrittää pukea ja huutaa, että "minä ekana". Eli siis aikalailla tarhakelpoinen. :) Kyllä tietysti hieman jännittää maanantai. Itsellä uusi työpaikka, lasten tarhaan rahtaamiset ja sitten se, miten päivä heillä kuitenkin sitten sujuu. Eri ryhmissä ovat, mutta ulkoillessa näkevät toisiaan.



Mutta eipä ihmeemmin muuta.

Mukavaa syyskuun alkua!

Näin se näyttää siltä, että kesän helteen eivät oikein tavoittaneet, mutta yritän kyllä uskoa, että vielä kesäisiä päivä on tulossa :-)



Anyaran kysymykseen uhmasta... Kyllä meillä on kaikilla ollut jo reippaasti ennen vuoden ikää. Eikä mielestäni kellään mitään lievää tyytymättömyyttä tai mielenilmaisua vaan ihan reilua karjumista, vastaanpanemista... kerta kaikkiaan varsin hermoja koetteliva nämä välillä ovat. Tai sitten vain olen onnistunut kasvattamaan heidät täysin vinoon kultaisesta keskitiestä... Osa kaikista mielenilmaisuista on toki ihan omaa syytäni. Siis kun tilanteet ovat olleet mitä ovat, niin oma mieliala on heijastellut. Sikäli varmaankin Anyaralla on tasapainoinen perhe-elämä, sillä se kyllä (monesti) tukee tyytyväistä lasta.



NIIN! Meillä on keskimmäinen ollut aina kaikista temperamenttisin, fyysisin ja jääräpäisin. Hänen kanssaan edelleen on välillä vaikeuksia, vaikka on jo kolme täyttänyt. Pupu on uhmassaan jotenkin hauskan naisellinen :-D Varsinainen neiti toisinaan. Mutta ääntä ja tahota löytyy. Toisaalta on vielä monesti johdateltavissa, kuten esikoinenkin, eli saa ajatukset (joskus) kääntymään kiukusta mukavempaan. Pupu heittäytyy, karjuu, pistää kädet kainaloon ja näyttää äärimmäisen loukatulta, tekee vielä kaiken veljiensä perässä ja tiuskii (!), jos äippä tekee neidin toiveita vastaan... Kokeilee hiekkalaatikkonokkimisjärjestystä, eli toisinaan tuuppii pienempiään (tai isompia). Kokeilee hyvin määrätietoisesti omia rajojaan ja haluaa pärjätä. Tällä viikolla kävimme neuvolassa kasvukontrollissa ja siellä terveydenhoitaja totesi iloisesti, että olisi voinut samantien pitää kaksivuotisneuvolan, sillä kuulemma ne taidot jo Pupu saavuttanut :-)



Siritalle sanoisin, että omasta kokemuksesta voin vain puhua, mutta kyllä kaikki uhmaiät ovat melko yksilöllisiä voimakkuuksiltaan. Totta toki on, että tiettyyn ikäkauteen kuuluu aina tietynlainen kehitys ja uhma (tai miksi sitten sitä haluaakaan nimittää, sillä rajoja, taitojaan ja kykyjään lapsi kokeilee) saa siten niiden mukaisia piirteitä. Mutta tosiaan oman kokemuksen mukaan noin 1½-2½ on melko rajua kokeilua (fyysistä) ja sitten käsittämättömiltä kiukkukohtauksilta leikkautuu särmä noin 3-4 vuotiaana. Kun toisinaan näiden rakkaiden pikku tuholaisten temperamentin kanssa tuskailen, niin olen saanut kommenttia, että "on sitten murrosikä helpompi, kun pienenä näkyy ja kuuluu". Tiedä sitten, mutta sen toivossa :-) Toisaalta taas, "pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet".



Lempisanoja tai -sanontoja. Pupu viljelee hyvin usein "No-niiin!" (äärimmäisen topakasti), "kato mua" ja muutenkin puhuu koko ajan. Ei kaikki niin selvää ole, sellaista tyypillistä pienen ihmisen puhetta, ja sanoja tulee noin kaksi-kolme peräkkäin. Kyseleekin jo jonkn verran, kuten "kuka" ja mikä tavara on kenenkin jne.



Tarhassa lapset viihtyvät ihan kiitettävästi. Toki on välillä huonompia päivä, mutta yleensä nämä tuholaiset ovat perusiloisia tapauksia. Onneksi ei äipän pessimismi ja huono itsetunto ole vielä tehnyt kovin pahaa jälkeä... :-( Yksi asia vain vaivaa! Pupu on oikeastaan kuiva. Käy siis ainakin kotona ihan itse potalla. Joskus saattaa tulla jokunen vahinko, mutta voin ihan hyvin joka paikkaan lähteä ilman vaippaa, pysyy kuivana ja ilmoittaa hädästä. MUTTA TARHA!!! Ovat siellä sitä mieltä, ettei tuon ikäisellä ole vielä mitään herkkyyskausia ja etteivät he voi siellä seurata lasta kuten minä kotona?!? Ja laittavat vaipan. Tai sitten on kakkapyykkiä, kun "Sillä vaan oli kakat housussa eikä mitään kertonut!". Välillä alkaa kiehuttaa. Sillä tosiaan, kotona voisin jo varmaan ottaa yövaipatkin pois. Ja KAIKKI, joiden kanssa olen asiasta keskustellut (myös sellaisia, jotka ovat itse töissä tarhassa), ovat sitä mieltä, että Pupu on kuiva ja meidän tarhan on asiaa tuettava. Omasta tarhasta kun saan vain palautetta, että "kyllä kolmen vanhallakin on vielä hyvin usein vaipat". No on totta kai, jos ei tarjota mahdollisuutta tehdä muualle! Tiedän kyllä, että kuivaksioppimisessa on valtavan laaja haitari, mutta lähinnä ottaa päähän se, kuinka periaatteessa kuiva lapsi tarhassa laitetaan tekemään tarpeensa vaippaan... Huh!



Nyt kohti viikonloppua :-)



TalviSalama kera tarhassa peuhaavan vauhtitrion

Olen taas ollut hävinneenä täältä hetken aikaa... kaikkea aina tulee ja ei ehdi kirjoitella. Mekin olemme lomalta palanneet ja Suomessa taas sekä töissä ja päiväkodissa. TÄllä hetkellä anoppi on kylälöimässä viikon päivät ja sitten taas arki koittaa kovaa tahtia.



Meillä on kyllä uhmaa näkynyt jo pitemmän aikaa, useimmiten yleisillä paikoilla, kuten kaupassa, jos jokin asia ei mene niinkuin Jade tahtoisi. Kotona harvemmin tunlee kohtauksia, mutta sen tietää , että kiireellä ei kannata mihinkään lähteä kun heti on sota pystyssä. Joka päivä saa aika lailla miettiä miten olisi luova ja saisi taas tytön tekemään asiat kuten päällepukemisen ilman suurempaa huutoa ja mekkalaa!! sanoja tulee jonkin verran , mutta ymmärrys tietenkin on parempaa kuin itse tuottaminen.



Tälläista meille, nyt just muistin että erään yst'v'än poika täytti juuri tänään 2 joten täytyypä äkkiä lähettää viestiä!!

ONNIMANNILLE heti alkuun onnittelut työstä! Hienosti kaikki menee, rutiinit löytyvät melko nopeasti. Meillähän kävi niin, että minä työllistyin viiden kotivuoden jälkeen keväällä. Erona sinuun se, ettei ole "unelmahommaani" saati minua ei pyytämällä pyydetty, kun kerran työtön oli. Sekä me tutustuimme tarhaan muutaman kerran aamupäiväulkoilun muodossa. SILTI kaikki on mennyt ihan hyvin. Työmatkat kestävät minulla suuntaansa helposti tunnin, joten lapset vien aamusta ensimmäisinä ja haen viimeisinä :-( Välillä on kyllä mennen tullen jakomielitautinen olo, kun yrittää muistaa kolmen asiat ja tavarat... Keskimmäiselle (toukokuussa täytti kolme) tarhan aloitus on ollut vaikeinta. Tosin hän on luonteeltaan sellainen, että se olisi ollut vaikeata ihan missä vaiheessa vaan :-/ Ei sillä, etteikö hän tykkäisi tarhassa olla, sillä siellä on kavereita, mutta ero minusta ottaa koville ja hänen on vaikea sanoittaa tunteitaan.



ANYARALLE onnittelut avioitumisesta!



Lukemassa käyn pinoa, mutta aina en ehdi kirjoittamaan. Pupu oli viikko sitten kovassa kuumeessa ja melkoinen ihme kävi, sillä ei mennyt korviin! Jokin virus "vain". Nyt menneellä viikolla esikoinen oli kuumeessa, flunssaa. Pupulla on eilisestä valunut räkää, joten hiukan olen varpaillani, miten kehittyy.



Pitäisi tästä lähteä tutkimaan tarjontaa, kun esikoisella pian teemasynttärit ja jotain olisi pieneen budjettiin sopivaa löydettävä. Kun vielä jaksaisi miettiä tarjottavat... En ole mikään kotitalousihme, mutta haluan kuitenkin itse tehdä mahdollisimman paljon.



Tarhasta vein pois Pupun vaipat. Edelleen kuitenkin antavat ymmärtää, ettei neiti olisi heistä kuiva. Monesti kun kakat tulevat housuun (tai harkkahousuihin). Kotona kuitenkin on jo pitkään tehnyt kaiken omatoimisesti pottaan ja yötkin menee ihan pikkareilla. Eikä mitään ongelmia ole, vaikka käytäisiin mihin aikaan kaupassa, kylässä tms. joiden voisi kuvitella olevan sen verran "erilaista", että vahinkoja tulisi... Ja mikä hiukan huvittaa, niin nuo kakkavahingot odottavat aina täydellisenä pakettina pussissa kotona siivoamista :-O Siis että laittavatko muka vaipallisille roskapussin kotiin... ;-P



Kukahan se vauvakuumeili... Minulla se on kroonista laatua. Nyt tosin, kun kerran tilanne on mikä on, niin ne haaveet on pakko haudata :-( Olisin toki vielä ainakin yhden vauvan halunnut. Esikoinenkin aina tasaisin väliajoin suunnittelee, kuinka olisi kiva, jos olisi vielä toinenkin tyttö perheessä, niin sitten olisi molempia kaksi, poikia ja tyttöjä. Suloista :-)



Iloista syyskuun alkua kaikille :-)





TalviSalma kera vauhtitrion

Anyara kyseli minkäikäisillä uhmakausia on. Meillä ei mielestäni mitään kamalan pahoja uhmajaksoja ei ole ollut, tai sitten en tunnista niitä. Jotain kapinaa toki on ilmassa, leikkipuistossa ruvetaan tahallaan heittelemään hiekkaa päälle ja kiviä suuhun ja silmiin jne. vaikka moneen kertaan kielletään. Ja nyt äskenkin nukuttaessa olisi halunnut nukkumaan vaikka minne muttei omaan sänkyynsä. Melkein aina nukutus on melkoista itkemistä; vähän vähemmän äidin kuin isän kanssa mutta toisaalta äidin kanssa homma meinaa venyä välillä ihan liikaa. Huoh.



Mitään täydellisiä yhteistyöstä kieltäytymisiä ei ole neidin kanssa vielä tullut eteen, jotenkin hänet on aina saatu vaatteisiin, syömään ja turvaistuimeen yms. Mutta välillä on pitänyt kyllä pistää hänet moneen kertaan valjaisiin rattaissa kun yrittää tulla pois, tai muuta tällaista pienimuotoista. Joku sanoi että 2,5 vuotiailla on aika paha kausi, mutta kaipa sekin on ihan yksilöllistä.?



Onko teidän taaperoilla jotain lempi-sanoja tai sanontoja? Meillä on tällä hetkellä pinnalla 'APUVA' vielä tuolla tavalla lausuttuna. Se on aika hauska! Sitä toistellaan erilaisissa tilanteissa. Se opittiin yhdestä muumikirjasta. Samaisesta kirjasta tuli sana 'häntä' ja se on myös yksi suursuosikeista. Meillähän ei neiti vielä mitään pidempiä lauseita sano, on vain yksittäisiä sanoja jotka nekään eivät ihan aina muistu mieleen. Mutta kyllä niitä koko ajan tulee nyt lisää. Matkiminen on neidistä hauskaa ja joka päivä hän maistelee jotain uusia sanoja.



Kirjoittelemisiin!!

t. Sirita

Mukavaa syksyn alkua kaikille, käsillä on minun ehdoton suosikki vuodenaikani. Kesä niin ihana kun onkin, ei sitä jatkuvasti jaksaisi, on kivaa kun kaikki arkitohellus alkaa ja syksystä nautin muutenkin aina paljon.

Meillä on tänä vuonna jo kokeneita koulun aloittajia, esikoinen aloitti 4. luokan ja keskimmäinen 2. luokan. Itse jatkan vielä hoitovapaata ja nautin siis koko (huiman suuren) rahan edestä näillä näkymin viimeisistä perhepoliittisista vapaista omalla kohdallani. Kokopäiväisesti palaan töihin todennäköisesti vasta kun Veeti tulee sen 3 vuotta. Keikkatöitähän olen kyllä jonkinverran tehnyt viikonloppuisin ja niitä jatkan myös syksyllä.



Meillä on nähty (ja kuultu) kunnon uhmakohtauksia ihan jokaisella lapsella. Esikoinen on ehdoton ykkönen mitä tulee itkupotkuraivareihin, alkoivat joskus parin vuoden ikäisenä ja pahimmassa vaiheessa niitä tuli päivittäin ja mitä ihmeellisimmistä syistä. Pikkusisaruksen syntymä samoihin aikoihin ehkä avitti vielä tilannetta silloin. Tarkkaan en muista kuinka kauan päivittäiset uhmakohtaukset jatkuivat, jossain vaiheessa tilanne rahoittui mutta on niitä kohtauksia tullut vielä myöhemminkin, ei kuitenkaan enään muutamaan vuoteen :) nyt 10 vuotiaana uhmaaminen on vähän erillaista rajojen etsintää.

Keskimmäinen sai pikkuisena kunnon uhmakohtauksen vain muutaman kerran, enemmän hän äidin hermoja koetteeli oikeastaan vasta eskari ikäsenä. Kiljumista, tavaroiden heittämistä ynnämuuta, tällähetkellä on iloinen ja tyytyväinen tokaluokkalainen, jonkinlainen suvantovaihe siis murrosikää odotellessa :D

Tästä nuorimmaisesta en vielä osaa sanoa, muutama lupaava oman tahdon näytös on jo saatu mutta minkälaiseksi se siitä kehittyy on vielä vaikea sanoa. Muutenkin juuri miehen kanssa naureskeltiin että Veeti saa kyllä tulla laittamaan tosissaan ranttaliksi jos meinaa saada meitä millään tavalla enään hämmentymään mistään raivareista

:D Meillä on saannut aina tuulettaa tunteita, kunhan ei satuta itseään tai toisia ja tavaroita ei rikota. Olen pitänyt sylissä huutavaa ja rimpuilevaa lasta ja kantanut myös tyynesti ulos kaupasta. Päiväkodissa tai koulussa meidän lapset eivät ole ikinä raivokohtauksia pystyyn panneet, eikä tarhassa aina hoitajat meinaanneet uskoa että kyllä osaavat meidänkin lapset kiukuta kun tosiaan hoidossa olivat aina kuin herrantertut. Lapsihan näyttää negatiiviset tunteensa ainoastaan silloin ja sille henkilölle kun tuntee olonsa tarpeeksi turvalliseksi. Siihen nojaten raivaria voi pitää ihan kunnianosoituksenakin, se tosiaaan vaan ei ensimmäisenä tule mieleen kun itkupotkuraivaria todistaa. Uhmat ja raivarit ovat ihan tarpeellisia lapsen kehitykselle sen kun muistaa ja sen että ne uhmavaiheet menevät ohi (tosin toisiaan seuraten) niin kyllä niistä selviää. Mitään tarkkaa kestoaikaa tai alkamisikää en minäkään osaa sanoa, niin yksilöllisiä ne ovat joten kehottaisinkin vain nauttimaan niistä rauhallisista jaksoista, vaikka sitten päivän tai viikonkin kerrallaan.



Lempi sanoista/lausahduksista en voi kertoa mitään, meillä kun sitä puhetta lähinnä vielä odotellaan. Anna-sana tulee nyt selvästi mutta muuten ihan omaa pulputusta. Hyvin tulee ymmärretyksi ilman puhettakin, mietinkin pitäisikö heittäytyä ihan ymmärtämättömäksi jos alkaisi sanoja sitten tulla.

Lempi juttuja muuten ovat ehdottomasti autot. Millään muulla ei juurikaan leiki ja autoja meillä on nurkat täynnä. Isonveljen perintönä saatuja ja omiakin on jo kertynyt. Lempi"kirja" mitä luetaan on tuulilasi lehti ja joku volvon katalogi.



Kyllä ihmettelen talvisalaman pupun tarhan toimintaa minäkin. Ehdottomasti tarhan pitäisi tässä asiassa tukea eikä lykätä vain vaippaa takaisin, perustellen sillä että monella kolmevuotiaallakin on...niin varmaan onkin mutta mitä se tuohon asiaan liittyy. Toivottavasti tarpeeksi painokkaalla puheella olisi vaikutusta, uskon kyllä että turhauttavaa tuollainen on.



Toivottavasti häävalmistelut sujuvat anyaran perheessä suunnitelman mukaan, vai joko suuri päivä jo koitti (8.8.08 kun tässä sopivasti oli) isojen ( tai vähän pienenpienkin) häiden järjestely on ihan täyspäiväinen homma mutta ihan mukavaa sellaista.



Nyt on lopetettava. Hauskaa viikonloppua kaikille, itse vietän sen töissä. Silvain

Pupulle pikaista toipumista ja äidilleen jaksamista!! Hienoa että olet saanut toiveesi perille siellä tarhassa, ja että Pupu on oppinut jo kuivaksi. Meillä siitä vasta haaveillaan. Asia on niin sanotusti vahvasti vaiheessa... eli ajoittain pottaan tulee jotain ja siitä ollaan innoissaan mutta yhtä usein neiti kieltäytyy edes yrittämästä potalle. Ei hän nyt mitenkään vaippoja rakastakaan mutta ei tunnu ymmärtävän pottailun merkitystä.



Meillä on tänään ollut takkuinen päivä, oltiin aamulla kylässä ja sinne tuli samanikäisiä lapsia muutama, ja vielä vähän isompi tyttö yritti nätisti leikkiä neidin kanssa mutta tämä oli aika itkuinen ja kiinni minussa kuin takiainen. En päässyt juttelemaan tuttujeni kanssa vaan koko ajan piti juosta neidin perässä ympäri taloa. Hohhoijaa. Ja sitten jäi vielä päiväunet normaaliin aikaan väliin.. siinä vaiheessa minulta alkoi pinna kiristyä. Onneksi neiti nukahti tunti sitten myöhäisille päiväunille ja itsekin pääsin lepäämään. Aloin olla jo aika epämiellyttävää seuraa.. En tiedä miten niin alkoikin harmittaa. :-(



TalviSalamalle toivottelen myös mielenpiristystä! Eihän se kodin uudistaminen ole aina kovin kallista, just jokin kukka pöydälle tai parvekkeelle voi piristää kummasti, tai vaikka jokin edullinen värikäs tyynynpäällinen tai se että kääntää huonekalut toiseen asentoon, ne voi auttaa kun kaipaa vaihtelua. Meillä on yksi homma jolla piristystä saa jäänyt puolitiehen - olemme reissusta ostaneet halpoja mutta kivoja kuvia jotka pitäisi nyt kehystää, mutta miten se voikin olla niin ylivoimainen projekti!! Kuvat ovat niin hassun mallisia ettei tavalliset valmiskehykset sovi niihin, on etsitty kaikki ikeat ja muut läpi, joten pitäisi viedä kehystämöön mutta jotenkin ei vain saada aikaiseksi.



Parempaa päivää itse kullekin,

t. Sirita ja neiti

..täällä LoMaKuisissa, lieneekö syksyn kiireet vieneet kirjoittelijat? Kaipailen esimerkiksi M@@.via, vai mikä sinun nykyinen tunnuksesi olikaan, sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään!



Onnimannille onnea hoitopaikkojen löytymisen kanssa, hienoa että löytyi unelmatyö, mutta tylsää että varoitusaikaa ei ole tuon enempää. Mutta kertarytinä sitten, kaipa asiat vähitellen lutviutuvat.. Toivotan parasta!



Ja Anyaralla häätunnelmat senkun nousevat, kuulostaa mahtavalta tuo pikkuisen pojan saketti, onpa sitten tosi komeat isä ja poika!



Meillä mennään samoilla systeemeillä edelleen, ja ihan ok sujuu. Tosin mulla on enemmän hommia kuin oikeasti pystyn osaviikkoisena työntekijänä tekemään. Neiti viihtyy ihan hyvin hoidossa, vaikka aamulla aina onkin viedessä vähän minussa kiinni. Mutta sehän on ihan normaalia. Tiedän ettei hänellä ole siellä mitään hätää.



Mulla on jonkinlainen vauvakuume päällä, vaikka ikää onkin jo kertynyt, silti haaveilen vielä toisesta vauvasta, mutta eipä ole tärpännyt tähän mennessä. Ei yrityskään ole ollut mikään huippukiihkeä ;-( Mutta vielä aiotaan vähän aikaa katsoa josko tärppäisi. Täytyy myöntää että olen hiukka kade kaikille niille oman tuttavapiirin neidin kanssa samanikäisten lasten äideille jotka nyt odottavat toistaan tai kolmattaan -- toisilla näyttää tärppäävän helpommin kuin toisilla. Mutta pidän vielä toivoa yllä ainakin hetken. Joka tapauksessa olen kovin onnellinen siitä että ehdin saada edes yhden lapsen - ja miten ihanan! - sillä ei ollut sanottua että sekään enää onnistuisi.



Mitäs muuta vielä? Tässä ne tärkeimmät. On oltu ihmeen terveinä (kop-kop) ja

elämä tuntuu mutenkin olevan aika mallillaan. Tuttavapiirissä on sattunut viime aikoina kaikenlaisia harmillisia onnettomuuksia ja muuta ikävää, joten omaa hyvää tilannetta osaa kyllä arvostaa. Neiti juttelee nyt kovasti ja koko ajan toistelee uusia sanoja. Ja eka lausekin on nyt kuultu: antaa vettä! :-)



Mukavaa syksyn odotusta kaikille,

t. Sirita

Täällä taas, oli vähän väliä kun on ollut kaikenlaista kiirettä, pihaprojekteja, töitä ja muita menoja. Mutta nyt muistin ja ehdin taas tulla vähän katsomaan mitä tänne kuuluu. Ja kuuluihan tänne, oli käynyt vaikka ketä harvinaisempia kävijöitä kuulumisia kertomassa, kiva!!!



TalviSalaman lapsen tarhan toimia ihmettelen kyllä todella, etteivät muka ehdi potattaa lasta. Törkeää suorastaan! Toivotaan että tiukka puhe tehoaa. Tuohan on ihan järkyttävää, onkohan sellaisia päiväkoteja paljonkin?



Meillä ei ole suurempia uhmia edelleenkään onneksi esiintynyt, tai tiedä sitten, kai se on terveen lapsen merkki että uhmailee. Mutta omaa tahtoa ja keksintöjä kyllä piisaa. Ja nukuttaminen on rasittavaa.. katselin tuolta yhdestä pinosta juuri vinkkiä siihen miten saisi sen vähitellen siihen että neiti nukahtaisi itsekseen. Onneksi yöt ovat menneet viime aikoina aikamoisen hyvin enimmäkseen, ei heräillä. Mutta ennen pitkää on siirtymä pinnasängystä tavalliseen lasten sänkyyn, ja saa nähdä miten siinä käy!



Gallup: Monenko lapsi nukkuu jo tavallisessa sängyssä? (Ehkä tällainen gallup jo olikin.. mutta otetaan uusiksi, ehkä asiassa on jotain tapahtunut..)



Mitäs muuta? Meillä on hoitokuviot aika hyvin sujuneet, ja neiti tulee sieltä kotiin aina aika vauhdikkaana, sillä mielellä että kivaa on ollut. Vähän nokkapokkaa on siellä vähän isomman pojan kanssa välillä, mutta neiti tuntuu pitävän aika hyvin puolensa eikä helposta hätkähdä. Ja hoitaja kyllä menee väliin jos joku jää alakynteen, ei anna töniä.



Ei tässä ihmeempiä, kirjoittelemisiin!

t. Sirita

Kivaa lukea teidän muiden kuulumisia :-) Ja tsemppiä Onnimannille hoitopaikan löytämiseen!



Gallupiin: meillä poika siirtyi nuorisosänkyyn, jossa on turvalaita, jo noin 1 v 3 kk ikäisenä. Ja ihan ilman ongelmia, paitsi että tajusi pian että täältähän pääsee poiskin, joten jotkut illat on ollu aika rumbaa välillä. Siirrettiin niin pian, koska Joel on isokokoinen ja aika jäbä kiipeilemään, pelkäsin että pääsee kiipeämään pian laidan yli.



Reilu kaksi viikkoa häihin, huh... Ei ole mitenkään hirveästi järjestelemistä, kaikki on vissiin kunnossa, ja mies hoitaa suurimman osan järjestelyistä. Mutta nyt on vähän ruvennut hirvittämään, viihtyykö vieraat - onko sopivasti ohjelmaa jne. Perjantaina mennään sovittamaan Joelin sakettia, hommattiin sille samanlainen puku isän kanssa. Saattaa olla aika komea pieni mies ;-)



Anyara

Sateen keskeltä terveiset. Meillä opetellaan nyt ihan uutta päivärytmiä kun vanhin aloitti koulun. Keskimmäinen on muutenkin roikkunut hänessä koko kesän kiinni kuin iilimato ja katselivat sitten yhteistuumin heinähatun ja vilttitossun tuossa toissa viikolla. Ja sen jälkeen vasta paniikki tuli! Mitä hän tekee päivät kun toinen on koulussa??? Ekana kouluaamuna veli tirautti kyyneleetkin ja antoi siskolle suukon; hänen tulee ikävä kotona... No ensi viikolla helpottaa kun alkaa keskimmäisen kerho kahtena päivänä.



Uhmailusta; hyvin on yksilöllistä. Meillä nuorimalla on kaikkien voimakkainta ollut ja itsestä tuntuu että osin syynä on se että manteli puhuu meillä kaikkein huonoiten tässä vaiheessa. Välillä tulee tärähdyksiä ihan vain siitä syystä ettei saa ilmaistua tahtoaan. Mutta ei meillä silti vaikeaa ole, mantelin kiukun saa aika helposti suunnattua pois kun antaa hänelle jonkun aikuisen tehtävän; siivoatkos nuo roskat rikkasihvelillä pois tms. Nyt meillä on selkeästi menossa kaikilla lievähkö uhma. Koululainen tuiskahtaa milloin mistä ja asiat saattavat hetkeksi saada aivan uskomattomat mitat. Mutta ohitse menee nopeasti ja suostuu puhumaan ja hymyileekin välillä itselleen; olinpas äiti vähän höpsö. Keskimmäinen taas etsii rajojaan; minä en tee sitten mitään jos en saa tehdä näin, kaupassa kesken kaiken minä lähden yksin autolle jne. Minulla kun on ollut tiukka linja kaupassa; lapset eivät kuljeskele yksin katselemassa leluhyllyjä äidin tehdessä ostoksia, eivätkä todellakaan lähde haahuilemaan yksin autolle edeltä. Ei kuitenkaan jaksa kauaa murjottaa, kohauttaa hetken päästä olkapäitä ja jatkaa sitten muiden mukana. Manteli taas topakkana ottaa tukevan haara-asennon ettei kaadu polkiessaan kantapäätä lattian. "Tahtoo!" " Ei !" kuuluu poljennan tahtiin :) Osaa ärsyttää sisariaan halutessaan pikku nahistelun ja tulee sitten kantelemaan äidille kuinka isot ovat kiusanneet, pitkä litannia tulee suusta ja väliin siskon ja veljen nimet ja lisää loukkaantunutta papatusta. Saatuaan asian toimitettua kieppaa ympäri ja katoaa taas häiritsemään toisten leikkejä :)



Anyaralle terkut että hyvä että olette saaneet rauhan häätouhuille; meillä oli äidin kanssa omat kädenvääntömme aikoinaan häiden kera, mutta selvittiinhän niistä! Äidillä taisi lopulta olla kovempi paikka että päivän pitää olla täydellinen, minusta kun se oli täydellinen kun kaikki ystävämme saapuivat paikalle juhlimaan häitämme!



Talvisalamalle; ikävältä kuulostaa teidän pottailut tarhassa. Meillä oli vanhimman kanssa vähän samantapainen ongelma kakan kanssa. Kävi kotona hienosti kakalla mutta tarhassa pujahti nurkkaan tekemään vaippaan tai housuihin. Heillä potta oli avoimessa käytävässä pienten puolella , ei vessassa ja meidän neiti ei halunnut kakata siinä muiden juostessa ympärillä. Moneen otteeseen asiasta puhuttiin ja aina luvattiin että josko yhden potan voisi siirtää vessan puolelle. Lopulta asiat kärjistyivät kun neiti oli jälleen kerran tehnyt housuihinsa ja neidin omahoitaja huusi lapselle ja haukkui tämän kun on noin iso lapsi ja kakkaa housuihinsa (2,6 v). ( omahoitaja kehtasi vielä kertoa minulle sanasta sanaan mitää oli lapselle sanonut ) Sen jälkeen neiti ei suostunnut kakkaamaan kotonakaan. Siinä itki jo äiti ja tytär kun kakkaa pantattiin ja mahaan sattui. Asia saatiin kotona puitua. Ilmeisesti äiti sai sen jälkeen suunsa auki tarpeeksi painokkaasti tarhassa ja esimies keskusteluissa, koska potta ilmestyi vessaan ja pikkuneiti pujahti tyytyväisenä omaan rauhaansa asioille. Neuvoni onkin; pidä pääsi ja puhu asiasta, jos pupu käy kotonakin omatoimisesti potalla pitäisi hänen tarhassakin sinne päästä. Tsemppiä!



Terkut rapu ja lapsukaiset!

Kivaa lukea teidän muiden kuulumisia :-) Ja tsemppiä Onnimannille hoitopaikan löytämiseen!



Gallupiin: meillä poika siirtyi nuorisosänkyyn, jossa on turvalaita, jo noin 1 v 3 kk ikäisenä. Ja ihan ilman ongelmia, paitsi että tajusi pian että täältähän pääsee poiskin, joten jotkut illat on ollu aika rumbaa välillä. Siirrettiin niin pian, koska Joel on isokokoinen ja aika jäbä kiipeilemään, pelkäsin että pääsee kiipeämään pian laidan yli.



Reilu kaksi viikkoa häihin, huh... Ei ole mitenkään hirveästi järjestelemistä, kaikki on vissiin kunnossa, ja mies hoitaa suurimman osan järjestelyistä. Mutta nyt on vähän ruvennut hirvittämään, viihtyykö vieraat - onko sopivasti ohjelmaa jne. Perjantaina mennään sovittamaan Joelin sakettia, hommattiin sille samanlainen puku isän kanssa. Saattaa olla aika komea pieni mies ;-)



Anyara

Hei!



Mihin ihmeeseen kaikki LoMaKuiset ovat joutuneet? No, Anyaralla on häävalmistelut kiihkeimmillään - toivotan ihanaa päivää koko perheellei!! Ja muilla on töitä ja muita kiireitä. Mutta olisi silti kiva kuulla edes pikku pihauksia!



Meillä täällä sadetta vähän harmitellaan, kun eilen ei päästy uloskaan kun satoi niin rankasti vaikka oli hyvät sadevarusteet ja kaikki. Tänään näyttää vähän paremmalta vaikka kovin on koleaa.. syksy saapuu!



Nyt täytyy mennä, mutta kirjoitelkaa muutkin!

t. Sirita

Minulla kirjottelu ollut puissa, kun kiirettä pukkaa.

Työllistyinkin tässä yhtäkkisesti. Tarjottiin unelmahommaa enkä voinut kieltäytyä, kun oikein pyydettiin! Tiukille menee vaan kun lapsukaisille pitäisi saada hoitopaikka kahdessa viikossa! Apua! Saankohan edes samasta tarhasta? ja perehtymiseen ja tutustumiseen ei tosiaankaan ole luvassa mitään pehmeitä laskuja...Kääkkistä. Onneksi tämä meidän lokakuinen on niin sosiaalinen kuin olla ja voi. Jos kuka tahansa tulee kylään niin oikein tuputtaa itseänsä tykö. Siis rehellisesti sanottuna flirttien flirtti. Muutenkin tuntuu kyllä siltä, että pitää puolensa, syö itse, pottailee ja puhuukin pitkiä lauseita. Vaikka kaikki silleen mallilla niin silti hirvittää. Katsotaan, mitä nyt sitten edestä löytyy...



SIRITAN GALLUPPIIN: Niin meillä jatkettava sänky kyllä jo pojan huoneessa, mutta pinnasängyssä kyllä vielä nukkuu. Ajattelin antaa rauhassa olla siinä niin kauan kuin ei yritä kiivetä pois. Esikko siirtyi 2v4kk iässä eikä ollut ongelmia. Sitä samaa aikaa ajattelin nytkin. Meillä siis poika nukkuu yksin omassa huoneessa. Ehkä tosiaan siirron tekisi herkemmin, jos olisi samassa huoneessa meidän kanssa. Mutta asioiden näin ollessa, ei hoppua tässä.



Syyskuuta odotellen (kauhulla...?)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat