Seuraa 

Meidän vauvaa ei yöunille saa omaan sänkyyn nukahtamaan mitenkään. Nukahtaa vain meidän parisänkyyn viereeni. Siinä meneekin sitten koko yö. Jos yrittää siirtää omaan sänkyyn, havahtuu hereille ja itku alkaa.

En ole perhepedin kannattaja, toivoisin jossain välissä saavani totutettua nukahtamaan omaankin sänkyyn. En saa nukuttua kunnolla kun kuuntelen ja kuulen kaikki pienetkin ähräämiset.



Alkaakohan tottumaan jossain myöhemmässä vaiheessa, vai jatkuukohan tätä jonnekin 3-vuotiaaksi asti?

Kommentit (10)

ensi kuukaudet, esikoista yritettiin sänkyyn mut ei onnistunut. vaunut on pienemmät ja kuomu päällä tuo turvaa ja ku pistää peittoa ym. kaveriksi niin niistä tulee ku lämmin pesä . ei tietty toimi kaikilla mut meillä ja monilla muillaki vaunut todettu paremmaksi ku sänky.

Mutta kerron miten itse sain vauvan nukkumaan omaan sänkyyn. Alkuun sai tosiaan pitää pientä " unikoulua" vaikka näin pienelle ei varsinaista " unikoulua" voi pitääkään.



Meillä kyllä ei mitään ongelmaa ole ollut, mutta kerron nyt kuitenkin miten meillä.



Alkuun aloin kapaloida vauvaa aina yöksi... niin sai selvän uni-yörytmin. Yökukkumisia ei ole ollut. Sitten aloin nukuttaa omaan sänkyyn illalla niin että otin selvät iltarutiinit. Iltapesu, hellittely pyyhkeen sisällä, pukeminen, kapalointi ja omaan sänkyyn (ajoitus tärkeä, vauvan pitää olla puoli-uninen). Hetken päästä vauva tietysti alkaa inistä, jolloin oma rauhallinen käsi vauvan olkapäällä/selkään, jos alkoi itkeä kohotin vauvaa hieman ja kumaruin niin että tunsi minut lähellään, en kuitenkaan nostanut pois. Jos itku yltyi otin syliin ja pidin sylissä kunnes rauhoittui, jolloin uudestaan sänkyyn. Alkuun näin sai tehdä 3-4 kertaa ennen kuin nukahti. Mutta pian alkoi itse nukuttaa itseään ja saattaa olla hereillä sägyssään nukahdellen ja heräillen puolikin tuntia ennen kuin vaipuu yöunille.



Pian vauva kuintekin oppi, että päivällä ei tarvitse sänkyyn nukahtaa ;) mutta vaunuissa on tyytyväinen kun on oppinut saman. Kesken matkanhan on pakko laittaa vauva tyynnyttelyn jälkeen vaunuihin takasin, että matka jatkuisi.



Jossain vaiheessa luovuin kapalosta, mutta iltalevottomuuden lisääntyessä (yliväsymyksen iskiessä) otin kapalon uudestaan käyttöön ja unijaksot pitenivät huimasti niin että yössä pärjättiin vähemmillä syötöillä ja ähinät ja puhinat loppuivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli kyllähän se on aivan normaalia, jos noin pieni haluaa olla lähellä. Tuskin sitä läheisriippuvuudeksi voi sanoa (kun tuossa jossain viestissä jo tällainenkin termi heitettiin) :D



Meillä molemmat ovat nukkuneet ensimmäisen noin 3 kk vieressä (vaikken minäkään ollut mitään perhepetiä etukäteen suunnitellut) ja sitten ovat pikkuhiljaa siirtyneet nukkumaan pinnikseen. Aamulla kyllä saatoin ottaa viereen, että unet jatkuivat pidempään. Ei sitä kannata pelätä, ettei vauva osaisi sitten nukkua " koskaan" yksin ja olisi vielä 3-vuotiaanakin vieressä joka yö.



Olin perhepedin vastustaja, mutta vauva tuli taloon ja muutti kaiken. Minä jaksoin 2 vkoa sitä huudattamista. Kerran sitten 4 aamulla otin viereen ja nukkui onnellisesti.



Teimme samat kuin Ninni-78 mutta meille ei toiminut. Ja kehto oli pieni, katoksellinen ym. Ei tykkää vieläkään nukkua omassa sängyssä 8 kk ikäisenä. Ja vieressä on siis yhä. Välillä olen aina yrittänyt omaan sänkyyn, mutta heräilee yhä siinä joka unisyklin jälkeen niin en ole sitten jaksanut. Etenkin kun nukumme itse hyvin vauva välissä. Ehkä en ole yrittänyt tarpeeksi ja enkä halua unikoulujakaan pitää, koska jotkut lapsipsykologit meinaa ettei alle 1v. olis hyväksi perusturvallisuuden kannalta. Mutta kukin tyylillään...



Yksi keino olisi sivuvaunu (yksi sivulaita pinnasängystä pois). Meidän makkariin vaan ei sovi pinnasänky meidän sängyn viereen. Kehto kyllä mahtui siihen.



Kannattaa kokeilla muuten liinaa. Meidän neiti viihtyy tosi hyvin liinassa ja ehkä jos saa läheisyyttä päivällä tarpeeksi jaksaa yöllä olla yksinkin. tämä ei kyllä meillä ole toiminut;)



Beccy ja tytsy 8kk

voi olla läheisyyden tarve aikas kova ja siitä syystä haluaa nukkua äidin kainalossa. Minä kokeilisin nukuttaa vauvan vaikka äp:n makuupussin sisään ja sitten siirtää sen kanssa omaan sänkyyn. Jos lapsen sänky on omanne vieressä, laskekaa laita alas ja sitten pikkuhiljaa alatte laittaa suoraan siihen.



Omaan huoneeseen nukahtamista kannattaa opettaa vasta kun vauva on tottunut nukahtamaan omaan sänkyynsä, silloin se on helpompaa.



Tämä ei varmaan yhtään lohduta, mutta koita kestää muutama kuukausi ja sitten alatte siirtää omaan huoneeseen nukkumaan.

Meillä likka nukkui myös pienenä pelkästään vieressä noin 3 kk:teen asti. Sen jälkeen syystä jota en tiedä rupesi nukkumaan omassa sängyssään hyviä unia. Meillä ainaskin oli siihen 3kk ikään vaan niin hirvee lähellä olon tarve että ajattelin etten halua toista kiusata turhaan vaan annoin nukkua vieressä, toivottavasti teilläkkin edes silloin suostutaan omaan sänkyyn.

...nukuttaa pikkuinen viereesi valmiiksi oman peitonsa sisään. Meillä ainakin vauva siirtyy valmiiksi lämpöisessä " paketissa" paremmin omaan sänkyynsä.



SnowWhite ja neiti 1kk

Koita laittaa sänkyä pienemmäksi jalkopäästä tyynyllä ja lakanalla(ettei tyyny pääse liikkumaan) niin sänky voi olla turvallisempi silloin ja lämmitä sänkyä esim. kuumavesipullolla niin se ei tunnu kylmältä, äidin kainalohan on aina lämmin:)

poika reilut 5 viikkoo vanha ja samat ongelmat täälläkin... syliin kyllä nukkuu ja viereen, mutta ite en pysty nukkuun niin, kun kuuntelen kans kaikkia ääniä liikaa... meillä kuitenki jää omaan sänkyyn, jos nukahtaa kunnolla ja siirtää sitten omaan sänkyyn. Omaan sänkyyn laitettu peitto jalkopäähän ja pinnasuojat. Herää aina siirrettäessä, mutta rauhottuu ja nukahtaa uudestaan, jos tarpeex väsyny ja juttelee tai laulaa hetken ja silittelee...



Onko teillä ollu jotain erikoista nyt muuten? Meillä pari lomareissua takana ja epäilen sitä syyllisex... Vauva näkee ja kuulee niin paljon kaikkee uutta, ettei malta nukkua millään, vaikka väsyttäis ja sit huutaa väsymystään... Hymyjä on tullu nyt reilu viikko ja seki vaikuttaa selvästi. Aina kun meinaa nukahtaa syliinki, muistaa yhtäkkiä hymyilemisen ja sit ei taas malta nukkua, kun täytyy koko ajan testata, miten se taas menikään... Kärsivällisyyttä vaan, kyllä se vielä ohi menee. Ja vauvahan reagoi helposti myös, jos äiti tai isä alkaa olla liian väsynyt tai muuten käyttäytyy erilailla kuin ennen...



Voimia sinne ja koittakaa jaksaa vaan vauvan ehdoilla vielä alkuajat, kyllä se vielä helpottaa!

Se termi olikin " läheistarpeinen" , joka tuossa ketjussa aiemmin esiintyi. Mutta sellaisiahan ne vauvat jokatapauksessa on :) Nauttikaamme siis siitä nyt. Teineinä ne ei todellakaan halua kölliä meidän kainaloissa vaikka kuinka sitä toivottaisiin :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat