Vierailija

Ja paskan marjat! Kun se ei ole niin. Itse sain tässä tokassa synnytyksessä ruinata, koska oli " liian aikaista epiduraaliin" , mutta sitten meinas tullakin jo kiire jsosain vaiheessa ja ajoitus olikin sitten kuulemma ollut ihan oikea yms. Siinä kärvistellessä ja " ei anneta enää" -kommentteja uusinta-annosta pyytäessä tajusin, että nyt sitä oltiin tilanteessa jota näittenkin palstojen perusteella pelkäsin eli kipulääkettä ei saa milloin mistäkin syystä.



Myöskään ekassa synnytyksessä oli kovin nihkeää ja silloinkin kätilö sanoi jälkikäteen, että olin asiakkaan ollut oikeassa ja hyvä että antoivatkin epiduraalin vaikka olivat sitä mieltä aluksi ettei sitä enää " kannata" antaa.



Liian monelle tutulle on käynyt juuri niin, että ei sitä lääkitystä heru mlloin minkäkin syyn takia, vaikka tuskat ois mimmoset. Milloin odotetaan anestesialääkäriä niin kauan, että sen saapuessa ei enää sitten " voida" antaa, milloin on liian aikaista ja milloin liian myöhäistä.

Kommentit (13)

Siis joo. Tästähän on tehty Suomessakin tutkimuksia ja ilmi on käynyt, että eri alueilla ja eri sairaaloissa kivunlievitykseen suhtaudutaan eri lailla. Eli todennäköisesti synnyttäviä naisia pompotellaan milloin minkäkin suurylisuperlääkärin mieltymysten mukaan. Jos sairaalassa ei suosita lievittäviä sydeemejä, niin sitten ei. Kaikki kärsivät fanaatikkojen pillien mukaan.



Ottakaahan selvää. Synnytyssairaalan voi kai suurimmissa kunnissa valitakin?

Siinä vaiheessa supistukset olivat kestäneet jo 20 h ja ajattelin, että jos vielä vähän aikaa kestäisi ilman. Mutta yhdistelmä kalvojen puhkaisu ja oksitosiini tippa jota lisättiin monesti oli suorastaan helvetillinen. Jatkuva supistus meinasi viedä tajun ja lisäksi synnytys ei edennyt. Lopulta epiduraali rentoutti niin että aukesin loput 6 cm noin 2 tunnissa.



Voin kyllä sanoa, että jos olisi ollut perussynnytys noin 10-15 h niin olisin ilman lääkkeitä selvinnyt, mutta en tästä kyllä. Onneksi lääkäri näki tilanteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itsekin menin synnytykseen positiivisella mielellä nuo valmennuksessa kerrotut toitotukset korvissani että kipulääkkeitä saa kyllä heti jos vain pyytää. Kärsin tuntikausia enkä saanut mitään lievitystä. Sitten olikin jo kuulemma liian myöhäistä (tämän ilmoituksen jälkeen synnytys kesti vielä pari tuntia!). Synnytin siis aikalailla luomusti. Eikä niitä kipuja pysty itse lievittämään. Kun ei pysty liikahtamaan, hyvä että kykenee edes hengittämään.

edes ottaa, tai lähinnä luottaa vain siihen, miksei voi olla aktiivinen omassa synnytyksessään, ja opetella pitämään ne kivut aisoissa itse? Mahdollisuuksia on...

syvään vai kuinkas se olikaan.



Miettikää nyt, usein sanotaan, että synnytys vastaa rasitukseltaan maratoonia naisen elimistölle. Kuka hullu lähtisi mratoonille treenaamatta ollenkaan?



JOten naiset: valmistautukaa synnytykseen, HARJOITELKAA rentoutumista ja oikeanlaista hengitystekniikkaa, niin synnytyksenne helpottuu huimasti. Ja silloin ei ole niin kusessa jos ei niitä troppeja saakaan silloin kun haluaa.

kyllä minä ainakin pystyin jotenkin lievittämään sietämätöntä oloa hengittämällä ohjeiden mukaan " puuskuttaen" ja käyttämällä kuumavesipulloja, sekä keskittämällä ajatukset johonkin (mikä oli TODELLA vaikeaa). Mutta mulla ei synnytyksessä ollut mitään komplikaatioita tms.

T. toinen tosinainen :D

Mulle ei ehditty antaa mitään kivunlievitystä. Olis ehkä ehditty jos kätilöt ois toiminut ripeämmin, mutta jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä ettei ehditty antaa.

Synnytyksestä jäi ihan positiivinen fiilis vaikka kipeää tekikin. Ja siinä olen kanssa samaa mieltä että kipu kuuluu synnytykseen kuitenkin enkä ymmärrä miksi sen pitäisi olla täysin kivutonta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat