Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Jännitän ja pelkään siis näitä yllättäviä vierailuja niin, että pyrin jopa välttelemään ihmisten tuloa meille ellen ole ehtinyt " teljetä" tätä nuorimmaista jonnekin.... LApset tottakai pelkäävät tällaista haukkuvaa, murisevaa ja niskakarvat pystyssä huutavaa koiraa, johon en itsekään näissä tilanteissa oikein luota.

Olin asian kanssa jo aivan " rikki" muutamia vuosia sitten,ja mielestänimeidän olisi tuolloin tullut luopua tästä koirasta; se ei vain ole lapsiperheeseen sopiva emmekä ole osanneet kasvattaa sitä oikein. Mieheni ei kuitenkaan silloin suostunut. Nyt olen edelleenkin samaa mieltä ja haluaisinluopua koirasta, vaikka se aivan hirveältä tuntuukin, mutta kun toisessa vaakakupissa olisi tämä oma jaksamiseni... Onko sekään oikein että keskimäärin ainakin kerran viikossa itken tätä asiaa ja lisäksi rajoitan muiden vierailuita meilläpäin KOIRAN takia.... Onko tämä nyt pojallemme kovin mukavaa.....? Antakaapa neuvoja tai mielipiteitä - mieheni kanssa olemme tästä asiasta tapelleet jo lähes koko koiran eliniän ja olenkin sanonut, että jos liittomme jokus päättyy eroon, johtuu se nimenomaa tästä asiasta....

Kommentit (4)

mieltä olen edellisten kanssa, vaikka mielipuuhaani onkin koiraongelmien ratkaiseminen (oma vanhempi koira on ollut oikea ongelma, todella arka, haukkuva, holtiton, eroahdistunut yms.)



Jos sinusta tuntuu että et todellakaan jaksa enää koiran kanssa on parempi antaa se jollekulle jolla on aikaa perehtyä sen ongelmiin. Jos koira on vielä nuori niin sillä on kokonainen elämä elettävänään. Ja se varmasti oppii oikeassa ohjauksessa ottamaan vieraat vastaan, jossei aivan hiljaa, niin muutamalla haukahduksella :)



Koiralauma todellakin on paljon hankalampi hallittava, varsinkin näissä viereiden sisälletuloissa. Jos joukossa on yksi joka käyttäytyy huonosti, se helposti villitsee muutkin ja kaaos on valmis.



Jos miehesi ei ymmärrä sinun haluavan luopua koirasta oman jaksamisen vuoksi, niin ehdota miehelle että hän voisi sitten itse perehtyä koiran ongelmiin ja yrittää tosissaan tehdä niille jotain. Kerro miltä sinusta tuntuu tuon koiran kanssa eläminen ja miten nämä vierailutilanteet sinua rassaavat, uskoisin hänen ymmärtävän että on ehkä parempi luopua koirasta, varsinkin kun teillekin on vauva tulossa.



Tiedän tunteen, kun on juuri saanut vauvan nukkumaan ja olisi hetki aikaa itselle, niin naapuri tulee oven taa koputtelemaan ja koira saa kunnon haukkuraivarin ja tietysti herättää vauvan...Ei ole kivaa!



Jos ette kuitenkaan halua luopua koirasta, niin voisitte yrittää harjoitella tämän aran koiran kanssa yksinään tätä sisälle tuloa, niin että muut koirat ovat poissa eivätkä häiritse teitä. Eli joku tulee ovesta sisään ja pyydät koiran istumaan, jos on hetkenkin hiljaa niin palkka. (vaatii tuhottoman monta toistoa...) Alkuun en edes vaatisi katsekontaktia, vaan makkaraa lattialle, heti kun ei päästä ääntä kun joku tulee. Mikäli koira kuitenkin " sekoaa" niin paljon sisälle tulijasta ettei suostu nameja ottamaan, niin harjoittelisin kontaktia ihan muualla ja muussa tilanteessa, vaikka jonkun käskyn siihen yhdistäen. Vaatii kyllä paljon vaivaa ja hermoja, kokemusta on ;)



Muutenkin tuohon oven avaamiseen kiinnittäisin huomiota, eli kun kello soi ei ovelle saisi rynnätä (edes lapset) vaan rauhallisesti viedä koirat esim. sen koiraportin taa ja vasta sitten mennä avamaan ovi. Ja vasta kun koirat ovat rauhoittuneet mennä päästämään ne pois portin takaa.



Alkuun meillä tehtiin myös niin että sanoin kaikille jotka olivat tulossa kylään että soittavat kännykkään (hälärin)ennen tuloaan. Otin koiran hallintaan ja menin avaamaan oven. Näin säästyttiin myös holtittomalta haukkumiselta. Toki aina tulee myös yllätysvieraita...Mutta meillä vierailijoista suurin osa oppi soittamaan kännykkääni ennen tuloaan (tämä silloin kun asuttiin kerrostalossa)



Toki koiran aktivointikin pitää muistaa, eli kunnon aivojumppaa, niin ei koiralla riitä enää niin paljon energiaa vieraiden vastaanottamiseen..



Toivottavasti tästä romaanista oli jotain apua.. Mitä ikinä sitten päätättekin tehdä niin teette varmasti oikein.. Jaksamisia!



Koirasta luopuminen on asia, johon sanoisin sanasen vielä. Jos mielestänne koirasta luopuminen on ainoa vaihtoehto, niin aran koiran tulisi saada sellainen uusi koti, jossa se ei joudu entistä suurempiin vaikeuksiin eli jossa osataan ymmärtää sekä kouluttaa johdonmukaisesti arkaa koiraa. Jos koira lopetetaan arkuutensa ja teidän perheeseen sopimattomuuden takia, niin sekin on parempi, kuin pistää sitä kiertolaiseksi huonoihin koteihin, jossa sitä ei ymmärretä ja se kärsii lopun elämänsä. Itse en lopettaisi nuorta tervettä koiraa, enkä ainakaan antaisi kotiin, jossa en ole varma miten sitä kohdellaan... Ryhtyisin niihin toimiin, josta puhuin toisen vastaukseni yhteydessä. :)



Villa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

silloin jos sinun täytyy tätä asiaa surra, itkeä ja miettiä, tiedät oikean ratkaisun.

tietysti jossain ja suurimmissa osissa tilanteissa kannattaa rakkaan perheenjäsenen pitämisen takia yrittää kaikkensa, mutta jos omat voimat eivät riitä ja teillä kun on paljon muitakin, sinä raskaana, esikoisenne, 2 muuta koiraa ja vielä mieskin, niin riittääkö kenenkään aika sellaiseen paneutumiseen jota koiran ongelmat varmasti tarvitsevat?

ja koirannekaan tuskin nauttii tilanteesta, ja myös voi tartuttaa oman hermostuneisuutensa 2 muuhun koiraan.

Kannattaa harkita koiran antamista. Pistätte vain todella " kovat kriteerit" uudelle kodille, jotta voitte olla varmoja, että koiralle tulee oikeasti paremmat oltavat! vaikka ei lapsia, omakotitalo, kokemusta koirista ja mielellään ongelmakoirista jne.

Toinen vaihtoehto on myös tämä sivusto: http://pelasta11.vuodatus.net/

Tämä henkilö etsii takuulla koiralle juuri sellaisen kodin, jonka se tarvitsee.



Onnea ja voimaa päätöksiinne!

En niinkään ehkä osaa neuvoa tuossa koira-asiassa, enkä mä nyt tiiä onko tää järkevä vastaus mutta täällä on toinen joka itkee ja valvoo eläimen puolesta.. jouduin toissapäivänä luopumaan 20-vuotiaasta kissastani ja suru on valtava.. mutta tuo ainakin mitä koirasta kirjoitit niin kuulostaa siltä ja tuli vaan mieleen että varmasti ei ole koirastasikaan mukavaa elämää tuollainen että pitää vauhkoilla koko ajan.. onko koira vanha vai nuori? eikö sitä lopettamisen sijaan saisi jonnekin uuteen kotiin? Maalle kenties? Tai jotain... mutta todellakin tuossa tilanteessa mieti tarkkaan omaa jaksamistasi ja pistä se etusijalle! Koitetaanhan pärjäillä ja nukkuakin kohta! Kyllä asiat aina järjestyy!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat