Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Moni toitottaa, että ei voi meillä olla huono päiväkoti, kun lapsi kerran viihtyy siellä, viihtyy niin hyvin, että on innokkaasti menossa eikä lähtisi pois vaan viettäisi siellä mieluusti päivittäin 9 tuntia ja kaikki lomat.



TAJUATTEKO, mitä tämä tarkoittaa? Että lapsen kiintymyssuhde kotiin ja vanhempiin on silloin niin vakavasti vaurioitunut, että hän on alkanut pitää laitosympäristöä parempana kuin kotia. Että lapsi ei enää miellä kotia kodiksi vaan pitää päiväkotia, hoitajia ja kavereita ensisijaisen kiintymyksensä kohteina. Koti on vain nukkumapaikka, vanhemmat vain " niitä joiden kanssa mä elin vauvana" ja jotka nyt antavat ruokaa ja syliä ja Lintsireissuja ja muita bonareita. Lapsi siis mieltää päiväkodin normaalitilanteeksi ja kodin erityistilanteeksi.



(Tosin taitaa tämä suhtautuminen olla aina normaalia vanhempienkin keskuudessa. Lapsi hoitoon vaan kun on kiire " oikeaan" elämään sinne töihin.)

Sivut

Kommentit (96)

Molemmat ovat saaneet olla nyt 2 kk kotona ja " innokkaampi" tarhalainen on välillä kysellyt että pääsiskö jo tarhaan... (meidän lähellä ei valitettavasti asu ikätovereita)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

suurimman osan mielipiteistä. Niinkuin nytkin.



Mulla on reipas pieni lapsi, joka aloittaa pian päiväkodin. Odottaa innolla sinne menemistä.

..joten nytpä tässä sitten taas mietin, että mitä olen tehnyt väärin, että lapselle on niin huono olla mun kanssa, että tahtoo mennä hoitoon iloisella mielellä. Lopetan teidän juttujen lukemiset..

tarpeidensa tähden. Päiväkodin arki on todella vaativaa pienelle ihmistaimelle, joka kokee itsensä hylätyksi. Tämä on syy, miksi lasten käytöshäiriöt ja ongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti!

Ennen en ole tätä ketjua avannut, kun luulin tätä otsikon perusteella vähän toisenlaiseksi. Nyt tajusinkin, että joku kirjoitti minun ajatukseni tänne.

mutta vastataan nyt kuitenkin.



Eivät lapset ihan noin yksinkertaisia olentoja ole. Kyllä pieni lapsi pystyy kiintymään useampaan aikuiseen. Harvassa kulttuurissa lasta hoitaa pelkästään äiti, vaan useimmiten hoitamiseen osallistuu vauva-ajan jälkeen useampia aikuisia, olivat ne sitten muita sukulaisia, naapureita tms.



Työikäiset naiset ovat aina tehneet töitä, vanhemmat naiset hoitaneet lapsia. Toki tämä on yleensä ennen tapahtunut kotiympäristössä, nykyisin lasten hoito vain tapahtuu erillisissä tiloissa.



Vaikka lapsi on viitenä päivänä viikossa hoidossa, on hän kuitenkin yli puolet, yleensä melkein 2/3 arkipäivistä kotona, lisäksi viikonloput ja loma-ajat (en usko, että yksikään lapsi on koko loma-aikaa hoidossa, vaikka joitain yksittäisiä päiviä ehkä olisikin). Meillä lapset ovat menneet ilomielin päiväkotiin, mutta tulleet myös ilomielin taas hoitopäivän jälkeen kotiin.

Vierailija:

Lainaus:


kaikkein mieluiten on vain äidin kanssa! Kunnon työtä vailla olevat sohvalla makaajat ja yhteiskunnan elätit vaan yrittävät perustella itselleen kotonaoloaan...

Vierailija:

Lainaus:




Jos lapsella olisi mahdollisuus itse valita, hän olisi varmasti kotihoidossa. Eri asia ovat tietenkin lapset, joiden kotiolot ovat niin ankeat, että siksi haluavat mieluummin päiväkotihoitoon!




joskus oikein alas ja mieti, millainen suhde sinulla ja lapsellasi mahtaa olla muutaman vuoden päästä, kun lapsi ei nytkään viihdy sinun kanssasi! Kavereita lapsi saa monesta paikasta, ei lapsi päiväkotia sitä tarkoitusta varten tarvitse, itseäsi vain yrität huijata ja lieventää omaatuntoasi. Todella surullista=(

eikä niitä saa aikaan kasvatuksella tai sen puutteella, rakkaudella tai sen puutteella. Niiden " lisääntyminen" johtuu diagnosoinnista. Se on hyvä asia koska lapset saavat apua eikä heistä enää tule hiljaisiksi piiskatuja peräkammarin poikia tai kestokoheloita mattinykäsiä tai rivirikollisia vaan he saavat kunnollisen elämän. Jos jotain niin neurologisten ongelmien " lisääntyminen" on siis merkki siitä että lapsista välitetään ENEMMÄN kuin ennen...

Hus, mene pois palstalta jos et kestä keskustelua.







Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


eikä niitä saa aikaan kasvatuksella tai sen puutteella, rakkaudella tai sen puutteella. Niiden " lisääntyminen" johtuu diagnosoinnista. Se on hyvä asia koska lapset saavat apua eikä heistä enää tule hiljaisiksi piiskatuja peräkammarin poikia tai kestokoheloita mattinykäsiä tai rivirikollisia vaan he saavat kunnollisen elämän. Jos jotain niin neurologisten ongelmien " lisääntyminen" on siis merkki siitä että lapsista välitetään ENEMMÄN kuin ennen...




..taidan lähteä ampumaan itseni.. taas kerran...

T Dysfasiaa-SAIRASTAVAN lapsen äiti




Heille lapsen hysteerinen riippuvuussuhde on osoitus siitä, kuinka ihania äitejä he ovat. Lapsetkaan ei halua olla kenenkään muun kanssa. He eivät näe itse sitä, miltä se ulkopuolisen silmin näyttää. Lapsi todellisuudessa on epävarma ja peloissaan äiti-suhteessaan. Hän ei luota siihen, että äiti haltsaa kaikki tilanteet. Päiväkoteihin tulee jatkuvasti lapsia, jotka pelkäävät, että äidille sattuu jotain pahaa, jos he eivät ole paikalla.

heillä ilmeni käytöshäiriöitä tai oppimisvaikeuksia. Nyt tiedetään enemmänja erityislasten ongelmat on diagnosoitu ja he saavat apua.

Ei päiväkodit aiheuta dysfasiaa tai adhd- oireyhtymää.



Minä ainakin toivon kovasti, että lapsesni saisi kavereita ja viihtyisisitten kun hän aloittaa päiväkdissa. Nyt on vielä kotihoidossa.

Meidän kotona hoidetut teinit viihtyvät hyvin myös kotona, koska tietävät, että aidosti välitämme heidän asioistaan, olemme valmiita puhumaan ongelmallisistakin asioista ja ovemme ovat aina auki myös heidän tärkeille kavereilleen, joista monet viihtyvät meillä itseasiassa paremmin kuin omassa kodissaan.

tai paremminkin se, että lapset eivät ole olleet LAITOKSISSA. Laitos on aina laitos. Ammattimainen hoito on ammattihoitoa, ammattimaista välittämistä. Se voi olla aitoa, mutta rahasta sitä silti tehdään, ja laitosympäristössä.



Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat