Vierailija

Voi luoja, että olen taas muutamaa lapsiperhettä täynnä kurkkua myöten. Miten ihmeessä he antavat mukuloiden pompottaa koko perheen arkea? Hyvä esimerkkejä, kaikki kuukauden sisältä (!).



-" Ei me voitu ostaa Niinalle kenkiä, koska Niina (3v) ei suostunut sovittamaan yksiäkään kaupassa."



-" Sori kun me ollaan myöhässä (2 h), Jaakko (2,5v) ei suostunut lähtemään aikaisemmin."



Pihalle otetaan 3 eri vaatekertaa, koska voi olla, että Hertta (vajaa 3 v)haluaakin vaihtaa ne kesken kaiken.



Salla ei suostunut syömään kotona ruokaa kun muu perhe söi, joten Sallalle tuodaan eväät ulos... Muu perhe siis syöttänyt juuri lapsensa.



Ja sitten kootut mölinät ennen kuin joku älähtää.

1) Kyllä, minulla on lapsia

2) Ei, asia ei todellakaan kuulu minulle, mutta saa se silti pöyristyttää.

3) En sen takia puhu perheille itselleen, että he ovat kaikesta huolimatta ihan ok ihmisiä. Jaksan vain aina ihmetellä, kuinka mukulat päättävät perheen aikatauluista.



Sivut

Kommentit (42)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

nimenomaan antavat niin kamalia neuvoja.



Lapsi rauhoittumaan, minuutteja yhtä monta kuin ikävuosia, on nimenomaan neuvo kasvatusneuvoloissa ym lapsenkasvatuksessa. Ja lapselle ei saa antaa päätösvaltaa, siitä nämä terapeutit kyllä joutuvat myöhemmin puimaan.

Niin että hän tuntee olonsa turvalliseksi?



Vierailija:

Lainaus:


Tai jos ei aktiivisesti sitä muista, niin mikä kokemus on jäänyt alitajuntaan? Ettekö te ääliöt tajua että ne tahtokohtaukset KUULUVAT ASIAAN tietyssä iässä (toisilla enemmän toisilla vähemmän temperamentista riippuen) eikä lasta pidä nujertaa ja lannistaa. Sinä myös oletettavasti käytät ruumiillista kuritusta mikä on laissa kiellettyä, eikö vaan?




lähellä tai pitää sylissä (kaikki lapset eivät halua olla silloin sylissä jolloin riittää että on lähellä saatavilla milloin vain).

t. se ' terroristin' äiti :-DD

Niin, että antakaa vaan lasten riehua kun eihän niitä pieniä kullannuppuja voi kieltää ku saavat traumoja. No, mutta omapahan on asianne.

Mutta ootte te aika mammoja kun lasta ei saa kieltää mistään eikä rangaista.

Millainen on niiden lasten tulevaisuus, kun ovat saaneet aina pompottaa vanhempiaan kun se " kuuluu tiettyyn ikään" . Ja mistä helvetistä ne lapset tietävät milloin mikäkin kuuluu mihinkin ikään?

Lapset koittavat rajojaan ja nämä mammat antavat lapselle periksi ja siten osoittavat että ne kullannuput ovat " voimakkaampia" kun vanhempansa!



Otan jalasta kiinni. Sanon, että nyt sovitetaan kenkiä. Otan kengän pois. Katson, että sukka on kunnolla. Laitan sovitettavan kengän jalkaan. Laitan kengän kiinni.



Kaikki tämä ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Jos minun nuorimmaiseltani kysyttäisiin, hän kulkisi paljain jaloin kesät talvet.



Ap

kenkäkeskustelu esiin niin pitääkin käydä kenkäkaupassa sovittamassa kenkiä vaikka ei niitä vielä ostetakkaan. Tuleepa taas harjoiteltua.

kaupassa kohtausta esim.



Minä aina kauhulla seuraan ihmisiä, jotka huutavat muksuille " jos et nyt laita turpaas tukkoon, niin, et saa koko päivänä ruokaa" , " saatanan penikka nyt vien sut autoon ja tuun vasta illalla" tms.



Vierailija:

Lainaus:


Minulla oli koko ajan turvaton olo, tuntui että olen itseni varaqssa, että vanhempani ovat minua heikompia joten en voi turvata heihin. Sama turvattomuuden tunne vaivaa edelleen, 36-vuotiaana.




Mielestäní vanhempani olivat liian lepsuja minua kohtaan. Se harmitti vielä pitkään aikuisuuteen. Kun mies laittoikin vastaan, niin olin aivan hämmästynyt, että olen tottunut, että kukaan ei hermostu, vaikka minä huudankin. On tullut tasapainoisempi olo näiden meidän tappelujen myötä. Olen kai saanut sitä vastaansanomista, mitä olisin tarvinnut jo lapsena.

Siitä että lapsi viedään rauhoittumaan pariksi minuutiksi on sama ku käyttää ruumiillista kuritusta? Eipä taida sullakaan kaikki ihan ok olla jos rinnastat kyseiset asiat!



Taidat itse olla sellainen mamma, jonka lapsi saa ihan vapaasti riehua ja terrorisoida kaikkea kun onhan hän niin ihanan pieni kultamussukka ettäh!!!!



Oi voi!

katselepa vaan millaisia aikuisia noista lapsista kasvaa ja kuinka helisemässä vanhemmat ovat parin vuoden päästä.





Tosin ymmärrän että jotkut vanhemmat tkevät itselleen " helpon" elämän, kun antavat uhmaikäisen toimia oman tahdon mukaan. Mut HUHUH. Pitäis laittaa rajoja.

Jättää vaikka päiväksi ilman ruokaa niin jo alkaa totella. Tai uhkaa tappamisella niin eiköhän hiljene. Tarkoitan vaan että kaikki keinot millä lapsen saa tottelemaan ei välttämättä ole lapsen kannalta kovin hyviä, esim. juuri tollainen autoon hylkääminen. Mun lapsi saa ennemmin käydä läpi kehitykseen kuuluvaa tahtoikäänsä kuin saada trauman hylkäämiskokemuksesta! Taas on superkasvattaja-mammat asialla...

Siitä saa parhaassa tapauksessa kuulla vasta lapsesi terapeutti yli 20 vuoden kuluttua, sen jälkeen, kun lapsellasi on diagnosoitu esim. vakava masennus. Todennäköisesti asia ei tule koskaan lapsesi tietoiseen muistiin, joten masennuksen syy jää epäselväksi.

että en mä ainakaan saa silloin laitettua kenkää siihen jalkaan. Ja mikään ' ystävällinen mutta jämäkkä puhe' ei todellakaan ole siihen auttanut. Jo alle 2-vuotiaana lapsella oli sen verran voimaa ja jäntevyyttä etten esim. saanut häntä laitettua edes väksin rattaisiin raivarin aikana! Kun ei pysty niin ei pysty, ilmeisesti olen sitten uusavuton. Tyhmänä en itseäni pidä enkä myöskään fyysisesti heikkona. Lapsen vaativasta temperamentista ja uhmasta 3 vuoden kokemus. Onneksi nykyään se on jo historiaa ja voin nauttia hyvin käyttäytyvästä lapsesta kun uhmaikä takana päin.



Aika naurettavia tuollaiset neuvot ' pistät vaan sen kengän jalkaan' ... AI? EI OLISI MILLÄÄN TULLUT ITSELLE MIELEEN?? :-DD

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat