Vierailija

Kommentit (10)

Vaunulenkeillä käytiin ihan hirveästi, laihduin nopeaan alle raskautta edeltävän painon (oli ylipainoa reilusti).



En kaivannut varsinaista tekemistä, ihailin vauvaani ja höpsöttelin hänen kanssaan.



Toisen lapsen synnyttyä oli vähän erilaista, enemmän tunsin olevani jumissa, kun ei kahden kanssa niin helppoa ole lähteminen.. Vaunulenkkeilyt ei onnistuneet jos ei mies ollut kotona, kyläilykin vaati ylenmäärin ponnisteluja.. Oli talvikin vielä, masensi jo se pimeys. Kukaan ei tullut kylään vaikka pyysin. *huoh* Päivät meni ihan syömisten ja vaipanvaihtojen välillä junaillessa, yrittäen välttää esikoisen mustasukkaisuuden kuohahtelua..



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kävellä, ulkoilla, kyläillä...



Mutta kun on pari eri ikäistä pientä, on jo paljon hankalampaa: nukkumiset eri aikaan yms...



Mun pelastus oli naapurissa asuva äiti, joka oli kans kotona. Muuten olisin varmaan tullu hulluksi!

kannattaa tutustua samanlaisessa tilanteessa eläviin äiteihin, ja yhdessä tehdä kävelyretkiä, kahvitteluja jne. saat seuraa ja päivät kuluvat nopeammin

Suomessa luovutetaan vauvat 8 vkon ikäisinä adoptioon. Lapsia ei enää sen vanhempana voi luovuttaa adoptioon. Adoptio tulee kyseeseen vain, jos vanhemmat kuolevat lapsen ollessa alaikäinen.



Muussa tapauksessa huostaanotetut lapset pyritään sijoittamaan sijaisperheisiin. Eikä sekään ihan yksinkertainen prosessi ole, tyyliin " antaisin nämä lapseni pois" .

toivoo ja naputtaa jos en ole ehtinyt...joten ei kuin luudan ja harjan varteen kun vauva nukkuu. Mikäli hän huutaa niinkuin täällä, niin hyssyttelyä koko päivä...imetystä ja vaipanvaihtoa. Sitä se äitinä oleminen on.

Pienen vauvan kanssa se taitaa olla sitä perushoitoa ja vaunukävelyä.

Varsinaisestihan ei oikeen voi tehdä vielä lapsen kanssa. Aina voi laulaa, loruilla yms...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat