Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (33)

itkin vaan. olin nii sekasin ja herkkänä lapsen syntymästä.

myöhemmin kyllä mietin, että perkeleen ämmä...

sillä oli kyllä oma kiltisti nukkuva vauvansa huoneessa vauvan sängyssä.

mulla oli viekussa omani ja silti se itki...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Olen kuullut parilta kaverilta, että esikoisen kanssa oli kamalaa perhehuoneessa, kun siellä ei sitten todellakaan kätilöt käy kyselemässä ja katselemassa, vaan aika yksin olet.




Kyllä meitä kävi kätilöt ja lastenhoitajat katsomassa kaksi-kolme kertaa päivässä, lisäksi käytiin itse kyselemässä asioita lastenhoitajilta. En ollenkaan kokenut jääneeni yksin hoidon puolesta. Tosin ehkä minä olen vähän erakkoluonne, enkä kaipaakaan jatkuvaa vahtaamista.



-28

kun synnytin ekan lapseni, ei perhehuoneita silloin vielä ainakaan siinä sairaalassa ollut ollenkaan. Sen jälkeenhän moista vaihtoehtoa ei ole tarvinnut kertaakaan pohtia.

Kieltämättä aika erikoinen kokemus häärätä siellä miehen kanssa ja ihmetellä uutta tulokasta :)



Meidän sairaalassa nuo perhehuoneet on varattu ensisijaisesti ensisynnyttäjille joten siinä mielessä toi perhehuone on vähän väärä nimi... kun ei sinne sitä isompaa perhettä saa kun huoneet annetaan ekan lapsen saajille.

Saimme rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Kätilöt neuvoivat tosi hienosti.

Olin hieman heikossa kunnossa aluksi. Oli ihanaa, kun isä hoiti vauvaa ja minua (toi esim. kaikki ateriat huoneeseemme).



Luulen, että nämä ensipäivät olivat todella tärkeitä isän ja lapsen suhteelle. Hän on tasaveroinen lapsen hoitaja. On mielellään ja paljon vauvamme kanssa!

Salista mut kuitenkin kärrättiin yhden hengen huoneeseen (jossa oma suihku ja vessa:)), joten vaikkei mies siellä öitä viettänytkään, oli kokemus muuten varmaan aika vastaava kuin perhehuoneessa.



En kaivannut vertaistukea tuolloin pätkän vertaa, kun kaikkien kommentit tuntuivat olevan pelkkää kauhistelua.

Minä olen aina ollut kahden hengen huoneessa (Kättärillä) ja ollut tosi tyytyväinen. Mun mies on ollut töissä, joten olisin tylsistynyt kuoliaaksi yksinäni perhehuoneessa.



Olen kuullut parilta kaverilta, että esikoisen kanssa oli kamalaa perhehuoneessa, kun siellä ei sitten todellakaan kätilöt käy kyselemässä ja katselemassa, vaan aika yksin olet.

Olen varmaan niin erakkoluonne että siinä tilanteessa ja ihan väsyneenä en olisi jaksanut yhtään seuraa. Hoitajat kävi siellä kyllä tosi usein ja olihan siellä tietysti oma mies :)

se oinen äitu oli ollu siel jo viikon ja sano mulle yöllä kun vauvani huusi et vie se kätilöille. paska akka. mä sanoin itkukurkussa etten halua viedä. se vaa ite halus nukkua hyvin. sano viel lopux sen vittumaisen fraasi " hyvinvoivalla äidillä on hyvin voiva lapsi" .

ihanku mä oisin menny ihan sököx mun ja vauvani ekasta yöstä kun vauva huusi. voi että. onnex se toinen lähti veke sit seuraavana päivänä.

olin muutenkin ihan sekasin äidiksi tulosta....

Ensin osastolla, jossa oli äidit, muttei vauvoja ja olin yksin normaalissa huoneessa.. Viidentenä päivänä sain toisen vauvan keskolasta ja siirryttiin tavalliselle osastolle. Siellä sain yhden hengen huoneen.

en halunnut perhehuonetta. Sain olla 2 vrk rauhassa kuopuksen kanssa sairaalassa, ilman että mies ja esikoinen olisivat olleet hyörimässä ympärillä.

Hoitajat ovat käyneet vain tarkistamassa, miten meillä sujuu ja ovat antaneet meille muuten täyden rauhan. Synnytyksistäni kaksi on ollut sektioita, mies on hoitanut vauvan ja minä vain imettänyt ensimmäiset päivät. Sisarukset ovat olleet myös paljon perhehuoneessa, se on ollut ihana ratkaisu!



t. ikävä perhehuoneeseen

Vierailija:

Lainaus:


Minä olen aina ollut kahden hengen huoneessa (Kättärillä) ja ollut tosi tyytyväinen. Mun mies on ollut töissä, joten olisin tylsistynyt kuoliaaksi yksinäni perhehuoneessa.



Olen kuullut parilta kaverilta, että esikoisen kanssa oli kamalaa perhehuoneessa, kun siellä ei sitten todellakaan kätilöt käy kyselemässä ja katselemassa, vaan aika yksin olet.




Syyllistäminen kyvyttömyydestä hoitaa lapsia pitää tietysti aloittaa jo synnäriltä.



Minä olin ensin kaksi yötä tavallisessa huoneessa ja sitten saatiin onneksi perhehuone. Miehestä oli tosi paljon apua, kun itse olin aika kipeä ja saatiin rauhassa itse opetella vauvanhoitoa. Minä olen sen tyyppinen ihminen, että hätäännyn ja nolostun vieraassa seurassa, jos en osaa jotain asiaa kunnolla. Synnärikaverit jäi tosin saamatta, mutta tuskinpa olisin kovin juttutuulella ollut muutenkaan, koska oleminen oli aika kivuliasta. Perhehuone olisi ihana seuraavankin lapsen kohdalla, mutta ei se taida olla mahdollista. Ehkä sitten vankalla yhden lapsen kokemuksella pärjään hermoilematta tavallisessa osastohuoneessakin.

No, meillä ensimmäinen lapsi, ja perhehuoneessa olisin ollut liian yksin, jäänyt paitsi monesta huonekaverin vinkistä. Hän kävi synnyttömässä viidennen lapsensa.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat