Vierailija

Tai eihän lapsia tehdä, vaan saadaan. Olen aina halunnut kaksi lasta, ja ne mulla ja miehelläni onkin. Mutta elämä ei ole yksinkertaista, meidän toinen lapsemme kuoli kohta 4 vuotta sitten ja sen jälkeen elämä onkin ollut monella tapaa todellista helvettiä. Nyt, kohta 38-vuotiaana tuntuu, että elämä alkaa taas selkiämään ja asettumaan uomiinsa ja jossain takaraivossa kiertelee taas ajatus lapsesta. Mutta toisaalta tulee mieleen, että olenkohan jo toivottoman vanha, etenkin kun mulla on vielä perussairautena verenpaine. Mielipiteitä, kokemuksia?

Sivut

Kommentit (46)

tein ensimmäisen 26-vuotiaana ja viimeisen 39-vuotiaana.

Johtui varmaankin lastenhoidon kokemuksen karttumisesta, mutta myös iästäni, ettei vanhempana enää niin stressannut kaikista asioista. Kotona olostakin nautti aivan toisella tavalla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen nyt viime viikkoina jostain syystä ajatellut asiaa niin puolesta kuin vastaankin, kai tässä nyt joku biologinen kello on asialla raksuttamassa. Tosiaankin sillä periaatteella ajattelin, että jos nyt vielä lasta yrittäisimme niin luomuna sitten, en usko että haluaisin alkaa mihinkään hoitoihin, ja jos ei tärppäisi niin ei sitten. " Raihnainen" tai vanha en fyysisesti koe olevani mitenkään minäkään, mutta tottahan tuo perussairaus mietityttää ja tiedän kyllä riskit verenpaineen ja mahdollisen raskausmyrkytyksen kanssa. Järkevintä olisi kai unohtaa koko asia ja iloita elämästä sellaisenaan kuin se on, mutta kai sitä ihminen on jotenkin niin sokea ja kuuro kaikelle muulle kuin omalle biologialleen, koska kuitenkin mietin asiaa...



t. ap

Toivon vain, että saan lapsen, ennen kuin se on biologisesti mahdotonta. Niin kauan kuin voi luonnollisesti tulla raskaaksi, ei mielestäni ole syytä miettiä mitään ikätekijöitä.

niin muuten tekeehän monet esikoisensa vasta 40 ja toisen sitten yli 40 vuotysna. joten eikait sillä ole mitään väliä onko 20 vai 40 jos lapsen tahtoo ja sen saa ja jaksaa vielä rakastaakkin tasapuolisesti niin siittä vaan.



-6xäippä

Olen itse 38 v. Mina en tosin lapsia enaa tee, silla lapsilukuni on taynna. Mutta elaman voimissahan tassa ollaan. En keksi yhtaan syyta, miksi et voisi tehda. Jos paadyt, ettet yritakaan, niin jospa kadut sita jalkeenpain?

Tiedän naisen joka sai ensimmäisen lapsensa 39 vuotiaana, isä oli vielä vanhempikin...



Et todella ole vielä vanha äidiksi. Onnea yritykseen!

Tai siis yrittäisin jos tuntuisi siltä. Mulla on pikkusisko, jonka äitini sai ollessa 40-vuotias ja miehelläni pikkuveli, joka myös saanut alkunsa anopin ollessa 40-vuotias. Mielestäni ikä ei ole mikään este, jos muuten palaset loksahtavat kohdalleen.

eri tavalla lapsen kanssa kuitenkin jaksaa kun jos olisit 10 vuotta nuorempi (näin äitini kokemukset kerrottuna), mutta jokainen meistä jaksaa eri tavalla. joten miksi ei :)

Minä sain esikoisen 28-vuotiaana, kuopuksen (viidennen lapsemme) 42-vuotiaana. En huomannut mitään eroa raskausajan vaivoissa - siis niitä ei ollut yhdessäkään, synnytyksissä, vauva-ajoissa, uhmaikäisen kanssa pärjäämisessä. Itse asiassa, taidan leikkipuistossakin olla ainoa äiti, joka jaksaa touhuta lapsensa kanssa. Uskon, että kuopuksen murrosikäkin menee sitä samaa rataa kuin muittenkin kanssa. Ja täällä jotkut valittavat, että ovat jo kolmekymppisinä liian vanhoja saamaan lapsia. Mitä ihmettä sellaiset ihmiset tekevät työkseen tai millaista elämää viettävät, kun niin nuorina ovat toinen jalka haudassa?

tiedä vaikka sitten vasta 38v tärppäis. Mut mulle tuo 38 alkaa olemaan jo " takaraja" . Yli 40v en enää yrittäis. Mut se on MUN oma " takaraja" .

Minua ärsyttää tuo sanonta, joka on suunnilleen kaikissa näissäkin viesteissä. Lapsia ei tosiaankaan tekemällä tehdä, ne ovat lahjoja, joita saadaan, jos saadaan.



-lapseton, vaikkei haluaisi olla-

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat