Seuraa 

Millaisia teidän muiten 1,5 -vuotiaat taaperot ovat???



Meidän neidillä ikää 1v 5kk ja on melko " vaativa" tapaus. On kyllä reipas, pirteä ja kova menemään (oppi kävelemään 10,5 kk). Varsinkin muiden lasten seurassa antaa itsestään erittäin reippaan ja seurallisen kuvan. Toki sitä onkin.



Mutta, neiti on myös erittäin vaativa, temperamenttinen ja omaa tahtoa runsaasti omaava. Hoidan tyttöä vielä kotona, joten hän on tottunut roikkumaan hyvin paljon minun kintereilläni. Koko ajan pitäisi pitää hänelle seuraa, jotta saisi olla huomion keskipisteenä. (Osaa toki leikkiä jonkin verran itsekseenkin).



Välillä arki tuntuu liian raskaalta. Hermot menee harva se päivä. Ohessa muuta ongelmakohta meidän arjessa:



*Syöminen:



Tyttö on pienestä pitäen ollut huono syömään. Viimeiset pari kk on ollut yhtä taistelua. Osaa melko hyvin syödä itse, mutta tarvitsee kuitenkin vielä apua. Siitä saa usein melkoiset raivarit. Haluaisi vain ja ainoastaan syödä itse. Myöskään ruokalappua ei saisi laittaa hänelle, se revitään heti pois. Raivostuttavaa taistelua nämä meidän syömiset.



*Rattaissa olo:



Suostuu istumaan rattaissa vain hyvin lyhyen aikaa. Koko ajan pitäisi päästä itse kävelemään. Se ei kuitenkaan ole mahdollista aina, sillä muuten matkanteko kestäisi koko päivän.



*Kaupassa käynti:



Myös yhtä tuskaa. Neiti ei haluaisi istua hetkeään rattaissa. Vapaaksi en halua häntä päästää, sillä katoaisi sen siljän tien. Viimeistään kassalla tulee sellaiset huudot, että saan usein hävetä silmät päästäni.



Listaa voisi jatkaa vielä pitkään...Harmituksen aiheita tuntuu neidillä olevan päivittäin vaikka kuinka. Välillä jaksan kiinnittää tytön huomion muualle, joilloin pahin kiukunpuuska katoaa. Toisinaan en jaksa " temppuilla" , joten itku saattaa kestää vartin verran. Viimeistään sitten, kun on rauhoittunut, otan toki syliin.



Neuvolassa sanoi, että tyttö on erittäin temperamenttinen. Yritti samalla lohduttaa, että on ikäisekseen hyvin kehittynyt (pienestä koostaan huolimatta). Eipä paljon lohduta, kun muuten on hyvin vaativa ja hankala.



Löytyykö muita " vaativia" 1,5 -vuotiaita? Mielelläni kuulisin, miten selviätte arjesta ja mikä saa teidät jaksamaan?



Voimia kaikille " haastavien" taaperoiden vanhemmille!!!!

Kommentit (7)

Meillä tempperamenttinen poika 1v2kk, koko elämänsä on ollut haastava ja itkuinen. Poika ei viihdy yksin juuri ollenkaan ja pääasiassa viettää päivänsä sylissä maailmaa ihmetellen =) Tässäpä meidän arkea:'



Syöminen



Poika kieltäytyi käytännössä kokonaan kiinteistä ennen vuoden ikää, itki, potki ja raivosi. Nyt syö hyvin, oma haarukka on kädessä, ruokalaput olen suosiolla unohtanut. Poika soheltaa syödessään omalla haarukalla ja syökin aika hyvin itse. Syöminen sujuu siis ongelmitta. Kun ruokailu loppuu pojan mielestä, jos en ole tarpeeksi nopea, lentää ruoka+muki lattialle.



Rattaissa olo:



Huutamista, huutamista ja huutamista, poika ei viihdy rattaissa liikkuu ne tai ei, eli ei kävely lenkkejä. Pääsee pois kaikista valjaista, joten meinaa tippua, ei kovin turvallista



Kaupassa käynti:



POika kiipeää pois kärryistä ja pääsee irti vauvaistuimesta, eli pakko kantaa>poika karjuu KOKO kauppamatkan alusta loppuun ja samalla koittaa repiä tavaroita hyllyistä. Meillä ei kelpaa syötävä/juotava/mikään katseltava tavara



Muutenkin poika saa raivareita pitkin päivää, kun häneltä kielletään jokin mitä hän haluaa ja silloin on oksat pois, karjuu, hakkaa päätä lattiaan, potkii, raivoaa. Nämä kestävät 1/2-1h. Sen ajan mitä ei pojan kanssa ole, roikkuu hän jalassa ja huutaa, ei kovin mieltä ylentävää.



MUTTA: Poika on maailman ihanin pieni touhukas 1.-vuotias =) Lohdutan itseäni sillä, että poika on iloisena TOSI iloinen. Poika osaa näyttää milloin suututtaa ja milloin on kivaa, esikoinen on vähän murjottaja tyyppi, tasainen ja rauhallinen, mutta välillä on vaikea tietää, mikä on ja mitä poju ajattelee.



Mareila+Pojat 1v ja 5v

Meidän poika on suht vilkas ja kiinnostunut kaikesta ja tempperamenttiakin löytyy. Aika haaste on meille vanhemmille luovia mm. kaupassa, mutta taaperomme taitaa kuitenkin olla aika " helppo" tapaus. Huomion kiinnitys muualle toimii aika hyvin ja kun tarjoaa kännykän vaihtariksi, poika luopuu melkein mistä vain aarteestaan.



*Syöminen:



Tähän asti on syönyt itse innokkaasti, mutta nyt on isä kotona. Homma meni ensin niin, että poika nosti kätensä ottaakseen lusikan, mutta isä ehtii ensin. Nyt ei poika enää tahdo syödä itse edes äidin kanssa! En siis osaa auttaa sinua tässä asiassa, vaan etsin itsekin ratkaisua, vaikka ongelma onkin toisenlainen.



*Rattaissa olo:



Sama juttu, rattaissa ei juuri viihdy. Pitää olla koko ajan liikkeessä ja mielellään jotain katsottavaa. Autot moottoripyörät, vastaantulevat ihmiset, koirat ymt kiinnostavat ja välillä äidin kanssa seurustelukin. Välillä keksin jotain katsottavaa ja sitten " jutellaan" . Joskus joku mukana tullut lelu auttaa, mutta se lentää helposti yli laidan.



Turvavyö on pakko olla aina kiinni, muuten kiipeää seisomaan - näin sitten viihtyisikin rattaissa :(



*Kaupassa käynti:



Kaupassa alkoi olla tuskallista, kunnes sain hyvän vinkin eräältä ystävältä. Poika istuu nyt ostoskärryissä ja auttaa: hän tiputtaa kärryihin ostokset, särkyvät avustettuna. Välillä näytän hänelle esim. vihanneksia yms. ne kun kiinnostavat. Kassalla hän laittaa tavarat hihnalle, avustettuna tietysti. Ja sitten seurataan kun tavarata liikkuvat ja kassa piippaa. Loppu hoituu vielä tarpeeeksi nopeasti ilman pientä avustajaa.



Harmituksen aiheita tulee vastaan päivittäin. Pahimpia ovat toisaalta mahdottomat asiat: poika tahtoisi tutustua astianpesuainepurkkiin tai lähteä ulos iltapesun jälkeen sekä toisaalta tilanteet, joissa poika on keskittynyt johonkin, mikä pitäisi keskeyttää. Näistä selvitään vaihtelevalla menestyksellä.



Mupsi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Temperamenttinen ja voimakastahtoinen poika vajaa 2v. Meillä on myös kohta puolivuotias vauva. Kyllä tässä on joutunut keksimään melkoisen valikoiman erilaisia keinoja tuon esikoisen kanssa arjen helpottamiseksi ja jos alan nyt tässä niitä kertomaan niin pieni romaanihan siitä tulee. Sanoisin näin yleisenä neuvona että johdonmukaisuutta, sääntöjä, kuria, huumoria, kekseliäisyyttä, hermoja, pitkäjänteisyyttä... näitä kaikkia tarvitaan. Minulla niitä ei ennen ollut yhtään, nyt on äippäkin vähän kehittynyt. Meillä on nyt vähän helpottanut (ainakin hetkeksi). Nykyään esikoiseen tehoaa parhaiten kun katsoo tiukasti silmiin ja on itse järkähtämätön. Pitää tehdä se mitä uhkaa. Meillä kaveri saa aina kaksi vaihtoehtoa: menetkö potalle vai suoraan nukkumaan? pestäänkö hampaat vai menetkö suoraan nukkumaan? kun se vaihtoehto on jotain vähemmän mukavaa niin kyllä hampaitten pesukin sujuu. Meillä on pitänyt keksiä aina joku uus porkkana. Nykyään esim. hampaiden pesu onnistuu sillä että poika saa pitää sen aikaa muumihammastahnatuubia kädessä kun antaa pestä hampaita. Ja se istuu sen ajan vielä syöttötuolissa valjaissa. Potalla saan sen istumaan kun se saa pitää xylitolpastillipurkkia kädessä sen aikaa ja saa sieltä pastillin sitten kun on kakannut tai pissannut. 1,5-vuotias ei vielä varmaan ymmärrä tätä, mutta meillä se jo toimii. En enää muista mitä keinoja tuossa vaiheessa käytettiin kun joka viikko on saanu keksiä uudet. Kaupassa poika viihtyy kun sille antaa jonku pussin kouraan että huolehdippa sinä tästä ja sen pitää olla sitten joku esim. makaronipussi, joka ei hajoa kovin helposti. Jossain vaiheessa autto muuten se, että jututti kaveria koko ajan, esim. ruokailun ajan, tyyliin: missä me käytiin tänään? minkä värinen se kuorma-auto oli siellä? jne. mitä kissa sanoo? Joskus on laulettu tai loruteltu jne. joskus annoin se kattoo telkkaria kun syötin. Ylipäätään musta tuntuu että nyt on helpottanu tosi paljon kun pojan kanssa voi jutella ja saa sen huomion sillä. Voin lohduttaa että päivittäin se pinna palaa täälläkin. Olen itse päättänyt armahtaa itseni siitä, ja ajattelen, että se kuuluu asiaan että lapsi näkee että kun tarpeeksi rappaa niin hermot menee. Meidän melkein 2-vuotias juttelee jo asiasta meidän kanssa: " äiti suuttuu, eikko tumma (Veikko tuhma)" , eli käsittelee asiaa jo jollain tasolla. Tsemppiä sinne, kyllä se siitä helpottuu. Minusta on olennaista näillä tapauksilla se että on arkirutiinit, ei päästä nälkäiseksi tai väsyneeksi kaveria ja pitää johdonmukaisesti kiinni säännöistä, vaikka tuntuu että se ei niitä tajua vielä ollenkaan.

Meillä poika 1v 5kk ja huutaa ja kiukkuaa melkein kokoajan..



*syöminen



ei suostu syötettäväksi. Syö itse aika hyvin,mutta pudottelee ruokaa lattialle ja levittää pitkin pöytää kun on kiva sotkea. Ruokalappua antaa onneksi pitää vaikka monesti saa pojan viedä sitä huolimatta syönnin jälkeen suihkuun. Lattian ja pöydän luutuan vasta kun on lopettanut ruokailun (ennen sitä ihan turha pyyhiskellä)



*rattaissa



Monesti huuto alkaa kun rattaat pysähtyy. Vaatekauppaan en enää lähde ollenkaan pojan kanssa...aivan mahdotonta katsella vaatteita ja säilyttää järkensä yhtäaikaisesti...

Rattaisiin laitettaessa en koskaan anna periksi jos koittaa rimpuilla ja huutaa.(puistosta lähtiessä joka kerta)..istumaan mennään vaikka vähän väkisin. Ja vyöt kiinni - aina.



*kaupassa



Vähät siitä mitä muut ihmiset ajattelee huutavasta tenavasta! Kaupassa on käytävä-piste. Laukussa on aina rusinoita ja mehua - jos itsellä meinaa mennä hermot. (eväät siis lapselle :D) Poika on alkanut pyrkiä ostoskärryistä pois, joten aion kokeilla seuraavalla kerralla valjaiden kiinnittämistä kärryihin...tiedättehän ne vauvojen turvavaljaat...

Jos ottaa lapsen pois kärryistä kun se huutamalla sitä vaatii- voi olla varma että näin tekee aina.





Ihan kuin olisin itse kirjoittanut viestin.



Eli meillä täsmälleen samanikäinen tyttö, oma-alotteinen, reipas ja toimelias, oppi samanikäisenä kävelemään kuin teillä jne, MUTTA:



- tekemistä pitää olla KOKO ajan; jos istuu hetkeksi kahvia juomaan, lehteä lukemaan tms. tyttö vetää heti kädestä tyyliin " nyt äiti leikkimään" . Myös minä olen hoitovapaalla ja raskaana viikolla 31 + rapiat



- syöminen; tyttö syö hyvin ja itse, mutta kaataa AINA joko maidon lattialle, ruokalautaselle (ruoka lilluu maidossa ja kylmenee ja pitää laittaa uusi annos) tai pöydälle. Juomalasi on ainut, josta tyttö juo nätisti, mutta aina pelottaa jos heittää lattialle. Ja AINA on saatava sitä mitä äiti syö, eli ei kelpaa jos on samaa ruokaa molemmilla - äidin lautaselta on saatava tai jos juon vain kahvia ja syön leipää niin silloin hänenkin on saatava samaa. Normaalia tuon ikäiselle, mutta joskus itselle " raskasta" . Joskus olisi kiva juoda/syödä rauhassa!



- Kaupassa käynti; yksin tytön kanssa ei voi mennä, ei edes jos mies on mukana. Tyttö kiipeää pois kaupan kärryistä ihan koko ajan. Sylissäkään neiti ei viihdy vaan kaupassa pitäisi saada juosta. Sama jos mennään rattailla kävelylle - ei onnistu. Eilen oli eka päivä varmaan puoleen vuoteen että kauppareissu tytön kanssa meni hyvin.



- Kylään tai mihinkään vieraaseen kotiin tai paikkaan ei voi mennä, tyttö ei vierasta yhtään ja kiipeää ja kaahii joka paikkaan. Itse ei varsinkaan näin raskaana ollessa jaksa/pysty juoksemaan perässä kun vieraissa paikoissa saa aina pelätä mitä saa ottaa ja mikä menee rikki. EIkä kyläilystä itse nauti jos ei voi hetkeäkään istua rauhassa.



MUTTA kaikesta huolimatta on ihana olla kotona ja tosiaan tyttö nukkuu kuin unelma, joka ilta viimeistään klo 21 on nukkumassa, ei heräile turhia ja usein nukkuu jo klo 20.00 joten jää paljon omaa aikaa jne. Muutenkin on tomera ja pukee jo osittain itse, syö itse, tutit, pullot jne jäivät pois jo aikoja sitten helposti, on aurinkoinen ja naurava jne jne. Nyt tyttö repii kädestä joten gotta go, mutta tiedän mitä tarkoitat eli itsekin kun on väsynyt niin nämä vilkkaan lapsen piirteet saavat hermoromahduksen partaalle! Mulla auttaa aina kun saan omaa aikaa ja miehen apua esim. kotitöissä ja taas jaksan paljon paremmin pari kolme päivää. Jos useaan päivään saa " rauhassa" tehdä esim, kotitöitä, niin hermot menee helposti!



Nazu ja pikkuneiti 1,5v ja rv 31



Aika samanlaista oli meno meilläkin, mutta jos yhtään helpottaa kuvittele siihen vielä 2kk ikäinen vauva päälle! Tilanne oli meillä se ;)



Minä ratkaisin muutamia ongelmia niin että jos oli pakko ottaa taapero kauppaan mukaan, laitoin hänet autokärryihin joissa oli vyöt. Tykkäsi siellä olla paremminkuin kärryissä (kunnes hoksasi, miten lukko saadaan vöistä auki)



Jos ei viihdy rattaissa ja on pakko mennä johonkin, ei auta kuin sulkea korvat ja antaa huutaa jos mistään ei löydy viihdykettä (meillä kulki maissinaksu pussi mukana mistä sain hätätilanteessa antaa naposteltavaa)



Tuohon ruokailuun vielä. Jätä ruokalappu suosiolla pois ja riisu vaikka paitakin niin ei tule niin paljon pyykkiä. Mitä pienestä sotkusta jos ruokailu helpottuu. Kun lapsi syö itse yritä antaa lusikallinen aina huomaamatta suuhun itsekin... näin ainakin meidän ruokataistelut ovat helpottuneet, mutta kaikkihan me olemme erilaisia.



Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian. Tuo on aika hankala vaihe kun tahtoa on kuin pienessä kylässä, mutta taito ilmaista itseään on vielä vähän hakusessa. Voimia sinulle!

Kaikki kertomasi jutut täsmäsivät meidän 1 v ja 8 kk ikäiseen neitiin, tosin hän vielä lyö ja puree aivan yllättäen ketä tahansa. Ensin halaa, sitten lyö/puree ja sitten taas halailee... koko ajan saa olla valppaana.





Meillä on neiti uhmiksen lisäksi vielä erittäin kovapäinen ja (yli)vilkas 5v poika ja 2 viikon ikäinen tyttö ... Eli melkoista menoa!



Olen todennut, että ainoastaan aika auttaa ... mutta mistä saisi itsellensä oikein piiiiiiitkän pinnan!?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat