Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Joka paikassa on lehtipinoja, mainoksia, lehtileikkeitä levällään...kaapit täynnä, pöytien alla, vaatehuone katosta lattiaan...eikä lehdet ainoa pakkomielle vaan kaikki tavara on jemmattava ja sitä perustellaan tulenkatkuisesti. Koskaan ei kutsuta vieraita kylään ja mies tuskailee kuinka paha kotona on olla kun kaikki paikat ovat täynnä turhaa roinaa. Mummilta peritty jäämistö on pakonomaisesti säilytettävä kun joka esineellä(muovikukilla, mauttomilla maljakoilla, kauniit ja rohkeat-aiheisilla lehtileike-mapeilla yms)on muistoarvo. Nainen perustelee että on tunneihminen ja mies ei ymmärrä paskaakaan häntä kun kiroaa lehtipinoja! Nainen säilyttänyt lehdet kun joka lehdessä on kuulemma säilyttämisen arvoisia artikkeleja. Onkohan sukuvika että pitää koota leikemappeja mitä kummallisimmista aiheista? Lehdet ovat pyhiä ja niitä ei saa heittää pois!



Häpeän tuon ihmisen puolesta. Hän on muuten todella pedantti ja koko ajan siivoamassa, mutta huolestuttaa kun hänellä on kaksi huonetta vaan varastokäytössä lehdilleen ja lasten vanhoille leluille, kipposille ja kupposille tms. En ole vaan muita vastaavia yhtä neuroottisia tapauksia nähnyt. :/

Kommentit (17)

että tuollaiset paperikasat asunnossa on selvä turvallisuusriski. Tulipalon sattuessa vuosien vanha sanomalehti roihahtaa hurjalla tavalla. Ehkä voisit muistuttaa äitiäsi tästä seikasta?

Onhan siinä jo tulipalovaara, vertaa Ruoholahdessa palanutta huushollia jossa kuoli ison perheen äiti. Sielläkin taisi olla paperia joka nurkassa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja sen on huomannut että kun vanhemmalla iällä sai minut ja pikkuveljeni niin alkoi täydellisesti elää meidän kauttamme(lähinnä minun)elämäänsä. Meille ostettiin leluja hirveät määrät...Se tuntui aina ihan käsittämättömältä miten joka päivä vaan jotakin ostellaan. Siitä onkin jäänyt semmoinen tyhjyys vieläkin että minut on hukutettu tavaraan kun on haluttu korvata jotakin sillä.



Huomaa selvästi miten äiti toimii lastenikin kanssa. Ärtyy helposti ja tarjoaa heti tuttia tai lelua eikä paljoa edes jaksa eväänsä nostaa lohduttaakseen muuten lasta. Jaksaa aina korostaa miten huonosti meillä siivotaan yms. samaan hengenvetoon haukkuu rytmiämme sekavaksi kun en ehdi ulos lasten kanssa ajallaan. Taitaa puhua itsestään! Kyllä muistuu mieleen ettei äiti koskaan tehnyt muuta kuin siivosi ja töni meitä pois alta. Äiti puhuu joskus kuin filosofi mutta käyttäytyy arjessa tosi moukkamaisesti ja sivistymättömästikin. Sitä mukaa kun ohjeistaa suu vaahdossa niin saman tien rikkoo itse ohjeitaan!



Telkkarin edessä limpparipullo kourassa ei ole oikein hyvää esimerkkiä lapsille kun hiki hatussa koitetaan opettaa terveellisiä ruokatottumuksia. Eipä äiti näytä seuraavan mitä esikoinen telkusta katselee hoidossa ollessaan. Aseista ja tappeluista alkanut puhua viime aikoina. Meillä ei tuon ikäinen telkkaria katso ilman valvontaa. Kyllä pistää vihaksi. ;(



Noh, saipa taas purettua...huoh

Sehän se juuri on ettei kukaan suvusta tiedä äidin ongelmista. Päällepäin ihan tavallinen mukava ihminen..Nuo piirteet käytöksessä tulevat esiin vasta pitemmän tuntemisen jälkeen ja lapsuudenkotiinhan ei ole koskaan kukaan sukulainen tullut käymään kun ei ole kutsuttu(varmasti äiti itsekin häpeää lehtiään), joten kukaan ei uskoisi äidillä olevan mitään tuommoisia mielteitä. Ne kertovat selkeästi ihmisestä kyllä että halutaan kaikki heittää lössiksi.



Äiti on suht korkeasti koulutettu ja ollut vieläpä johtavassa virassa töissä. Tyhmä hän ei ole. Jos ilmoittaisin äidistä johonkin niin saisin vaan suvun ja äidin tuttujen vihat niskoilleni äidin vihan lisäksi eikä muutenkaan periaatteisiini kuulu sekaantua toisten asioihin kun tiedän miten kiivaasti äiti tarrautunut minun elämääni. Ei vaan riitä enää energiat hoidella hänen asioitaan. Rypeköön liemessään kun kerta haluaa.



Kyllä minua harmittaa kun välejä on miltei mahdoton säilyttää hyvinä äidin kanssa vaikka haluaisin. Olen itse ollut aina liian kiltti ja äidin käskytettävissä. Nyt vasta olen havahtunut huomaamaan kaiken epätoivon äidin elämässä noiden ulkoistenkin puitteiden romahtamisena yhä enenevässä määrin. Säälittäähän se...



ap

Tuntuu niin raivostuttavalta kun viimeksi kotona käydessäni äiti haukkui isää kun isä tuskasteli niitä lehtipinoja taas miljoonannen kerran...Tuota riitelyä olen kestänyt koko lapsuuden. Äiti on melkein psykopaatti kun hyökkää isän kimppuun kun vähänkin huomautellaan ja sitten itkee hysteerisesti kun äitiä ei ymmärretä. Minullakin tullut vihasuhde äitiini kun jyrää heikot alleen ja haluaa tehdä asiat aina oman pään mukaan ja perustelut on aika avuttomia aina. Jatkuvasti on katkera maku puheissa..oli mistä kyse tahansa. Joutuu varomaan sanojaan aina ettei äiti raivostu täysin. Äiti on kyllä vahva ihminen mutta semmoinen päällepäsmäri ja tyypillinen narisija. Riitaa tehtävä asiasta kuin asiasta. Minua haukkuu huonoksi äidiksi ja vaikka olisikin hyvällä tuulella niin koko ajan semmoinen olo että tuo ihminen tarkkailee minua kriittisesti. Huumorintaju hänellä tosi yksinkertainen ja jotkut jutut ottaa tosi vakavasti uskovainen kun on. Me ei saataisi elää niin kuin halutaan vaan äidillä oltava aina niskaote jollain tasolla.



Eniten vaan ärsyttää se kun äidillä on itsellään kaikki ihan rempallaan ja olisi tekemistä omassa elämässäänkin. Heti ollaan itsekkäitä paskoja kun ei äitiä ajatella. Äiti on sairaalloisen lihava ja sekin kuitataan hälläväliä-asenteella ja valitetaan " kun ei muut välitä niin kyllähän se syötättää" ...Semmoista vihjailua että muissa aina se vika.



Vaikea ihminen.



ap

asunnossa oli vain kapeita kujia lehtipinojen välissä, ja niitä pitkin äijä sitten liikkui asunnossaan.



Lopulta todettiin taloyhtiön hallituksessa, että lehdet ovat jo aika valtava paloturvallisuusriskikin. Talkkari tai isännöitsijä tai joku meni lopulta kämppään sisään ja ne lehdet vietiin roskiin. (kyse oli vuokrakämpästä).



Mutta siis sairastahan tuo on, tietysti.

Mielenterveyden ongelma. Hoitoon voisi hakeutua mutta todennäköisesti ei ole suostuvainen. Jos asiasta ei ole suurta haittaa kanssaihmisille ja naiselle itselleen, olkoon.

Hoitamaton mielenterveysongelmainen perheessä on ihan yhtä paha kuin alkoholisti. Helpottaisi jos soitat vaikka kriisipuhelimeen, kerro millainen äitisi on ja miltä sinusta tuntuu. On kuule kumman huojentavaa kohdata ihmisiä joille sairastuneet läheiset on ihan arkipäiväinen asia, sekä se että muut sairaan läheiset tarvitsevat tukea ja apua.

Kuulostaa nimittäin pelottavan tutulta... ;) Hiljattain rakensivat appiukon kanssa lisää varastotilaa jotta kaikki säilötyt kamat mahtuvat jonnekin.



On sitä toki omassa suvussanikin, isotätini jäämistöstä löytyi mm. siististi pakattuja, vähän käytettyjä saunavihtoja joitakin kymmeniä, lisäksi irrallisia lasipurkkien kansia pari pahvilaatikollista.

ei mikään erityinen häpeän syy. TUommoisia vanhoja ihmisiä on joka suvussa ja joka toisessa talossa. Vanhojen lehtien lisäksi kerätään vanhoja sukkahousuja, muovipusseja, narunpätkiä jne. Osa tunnearvon takia, osa siksi että " Niitä voi joskus tarvita" - pula-aika kun on elettynä ja koettuna...

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat