Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kysymyksiä:



- Kuinka kauan on tavallista, että lapset yrittävät järkätä vanhempiaan yhteen vielä eron jälkeen?



- Entä jatkuuko tämä " puolen valitseminen" vanhempien välillä hamaan aikuisuuteen?



Seurustelen eronneen miehen kanssa, jolla hyvin tulehtuneet välit ent aviopuolisoon. Lähinnä ovat tekemisissä meilien tai tekstiviestien välityksellä. Tapaamiset, elarit yms toimivat kuten sopimuksessa.



Lapset ovat leikki-ikäisiä. Tyttö on voimakkaasti äitinsä puolella ja hänen " esimerkkinsä" mukaisesti murjottaa isälle aina äidin nähden. Heidän äitinsä käyttäytyy yleensä todella vihamielisesti lasten isää kohtaan.



Poika yrittää tarjoilla isälleen ihmissuhdeneuvoja ja paikkailla vanhempiensa välejä toimimalla mahdollisimman tehokkaana pikku diplomaattina. Etenkin hänen suurena toiveenaan olisi, että isä muuttaisi kotiin takaisin. Ja hän yrittää tehdä kaikkensa, jotta vanhempien välit paranisivat.



Itse olen tilanteessa täysin ulkopuolinen. Mutta jonkin verran mietityttää, miten rankkaa lapsille tuo tilanne on. Toisaalta kun toinen lapsista yrittää olla mahd lojaali äidilleen ja " vihata" isäänsä. Ja toinen taas yrittää toimia eroperheen sisäisenä terapeuttina.



Pelkään vähän sitä, että jos joskus astun lähemmin perheen elämään, tulen kätevästi olemaan se paha lintu, johon jännitteet puretaan. Siitä huolimatta, että itse eroon minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa.



Eroon liittyi kolmas osapuoli, mutta se oli vaimon puolelta, eli miespuolinen rakastaja.

Kommentit (18)

nimittäin jo muutamassa vuodessa tilanne tasaantuu ja rauhoittuu ja lapsetkin hyväksyy asian. Onhan lapsia jotka ei hyväksy koskaan, ikään kuin, mutta se on kai enemmän sen lapsen luonnekysymys ja vaihtelee saman perheen sisälläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta kyllä lapset monasti uneksivat vanhempiensa yhteenpaluusta ainakin omaan täysi-ikäisyyteensä asti. Ja useimmat erotilanteessa puolensa valinneet pitävät linjansa vielä aikuisinakin, etenkin, jos lähivanhempi vähänkään syyllistää/manipuloi. Lapset ovat lojaaleja aina sille, jonka luona asuvat, koska muuten heidän elämästään tulisi aivan liian vaikeaa.



Äitipuolena olemisessa on paljon asioita, jotka on otettava annettuina. Ei niille ulkopuolinen voi mitään ja on parempi olla yrittämättä. Aika monille on kuitenkin käynyt niin, että lapset vuosien jälkeen huomaavat, että parjattu äitipuoli on sittenkin ihan mukava ihminen, ja ottavat hänet osaksi elämäänsä. Sellaiset hetket ovat äitipuolen elämän kohokohtia.

hirvittävän yksityiskohtaiseksi en halua mennä, koska muuten esim lasten äiti saattaisi tunnistaa nimenomaan heidät tämän kysymyksen kohteeksi.



Loppujen lopuksi etälapset viettävät aika vähän aikaa etän perheessä. En näin lähtökohtaisesti ainakaan ole luonut itselleni tavoitetta " toisena äitinä" olemisesta. Se ei tuntuisi luontevalta. Ja jos lapset eivät tykkää, niin eihän sille mitään mahda. Alaikäisiä he ovat vain rajallisen ajan elämästään.

henkilökohtaisesti mulla ei ole kiirettä ns. ängetä lasten elämään mukaan.



Onneksi lasten isä osaa ja haluaa hoitaa heitä itse + viettää aikaa heidän kanssaan, joten hän ei ainakaan ole tarpeessa saada äkkiä vain jotain toista naista, jolle dumpata lapset.



ap



P.S. Kaikkea kun vain ei voi saada... ehkä on helpompi antaa ajan kulua, kuin yrittää löytää sitä " täydellisempää" miestä ;-) - kun kerran muuten homma toimii

..ja olin vain ja ainoastaan helpottunut. En ole ikinä halunnut vanhempiani takaisin yhteen, ja en ole ikinä voinut ymmärtää lapsia jotka haluavat. Jos lapselle selittää että äiti ja isi on onnettomia yhdessä ja onnellisempia erikseen niin luulisi menevän jakeluun. Mut mie olinkin vissiin vähän outo ja pikkuvanha lapsi.. ;)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat