Vierailija

Onko lapsesi koti- vai päivähoidossa?



Ihmettelen kun täällä nyt niin voimakkaasti toitotetaan päivähoitoa vastaan ja kotihoidon puolesta.



Oma vastaukseni:



Itse aikoinaan kotona äidin kanssa kouluikään asti

Oma lapseni on nyt päivähoidossa

Sivut

Kommentit (30)

Olen itse ollut kokopäivätarhassa ja isompana eskarissa/puolipäivätarhassa, lopun puoli päivää sitten pph:lla.



Vanhemmiten olen huomannut sellaisen jutun, että en muista tarhasta juuri mitään, en siis eskariajoiltakaan. Muistan miltä päiväkoti näytti ja missä oli johtajan huone, mutta en muista sieltä ainuttakaan tapahtumaa paitsi kevätjuhlan jossa olin juontajana; yhden kerran, kun minua haukuttiin kun oli " vauvamainen" kypärälakki ja yhden kerran kun jouduin juomaan piimää kun ei ollut maitoa tullut ruokakuljetuksessa.



Perhepäivähoitajan luota sen sijaan muistan paljon leikkejä, jutteluita ja metsälenkkejä.



Olen arvellut, että tarhassa oli yksinkertaisesti mulle liian kova meno eikä siellä " ehtinyt" jäädä muistoja. Olin aika varautunut lapsi, hyvin itsetietoinen ja herkkä, toisaalta olin tosi äänekäs ja dominoiva leikeissä.



Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Varsinkin sellaisilla, jotka olisi olleet sekä pph:lla että pk:ssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

(äiti meni töihin kun olin 3kk vanha).



Noin 2v lähtien menin perhepäivähoitoon. Perheessä oli kaksi poikaa, joista toinen (äitinsä sanojen ja omien muistikuvieni) mukaan kiusasi minua taukoamatta. Äiti ei pystynyt sitä estämään.



Samalla kävin srk:n päiväkerhossa.



Menin toiseen perhepäivähoitoon kun olin noin 4v, aloitin lastentarhan (noin 4h/pvä). Ilmapiiri oli ahdistava ja tunsin itseni kaikinpuolin " epätervetulleeksi" ja loiseksi. Muut lapset olivat pph:n omia lapsia. Koskaan en osannut tehdä mitään oikein ja pph esim usein osti omille lapsilleen karkkia/jäätelöä/tarjosi limsaa, mutta sanoi mulle, että " sinua varten ei ollutkaan rahaa" .



Noiden vuosien aikana iloisesta pienestä ja aktiivisesta tytöstä tuli ahdistunut, masentunut ja itsetuhoinen.



Enkä jumalauta ikinä laita lapsiani perhepäivähoitajalle.

Surullista lukea että monella on ollut huono pph-kokemus :( Itsellä kun oli tosi ihana vanhempi rouva hoitajana, ei ollut ankara - säännöt kyllä oli ja niitä piti noudattaa, mutta hän ei koskaan ollut lapsille ilkeä, aina leikittiin paljon ja sellasta.



21

Olin isoveljen kanssa 4h/pvä pienessä päiväkodissä, jossa oli lapsia n30 ja kaikki muistot ovat positiivisia ja ihania! Ja kyllä, lapseni oli päivähoidossa (pph) ennen äitiyslomaani ja molemmat lapset menevät vuoden päästä phoitoon.

mikä lienee se tärkein juttu. Mutsikin sai duuninsa tehtyä kunnolla, kun ½- päivähoidon aikaan kaikki jäi aina jotenkin kesken.



Mulla lapsi ei ole tarhassa, mutta olen ajatellut kyllä ehdottomasti vien, kun on sen aika. Pikkukakkonen työn alla, joten aion olla vielä kotona. Mitään periaatteellista " lastani ei hoideta muualla kuin kotona" - asennetta mulla ei ole. Mulla on vara valita, kaikilla ei. Nyt on hyvä näin.

Niin ja mieskään ei ole ollut päiväkodissa, heillä oli kotiapulainen. Sama henkilö itseasiassa 15 vuotta.



Mutta meidän lapsiparat on parivuotiaista lähtien viihtyneet erinomaisesti päiväkotihoidossa eli ovat tämän palstan mukaisesti hyvin häiriintyneitä ja kiintymyssuhde, kasvatus, ym. pielessä.



Juupas, juu!

Itse olin kotona kouluikään saakka. Omat lapset hoidetaan itse kolme- ja viisivuotiaaksi asti.



Olin arka koulussa, joten lapsiryhmään tottuminen ennen koulunalkua olisi ollut hyvä juttu.

Ensimmäinen hoitopaikka löytyi ajalle tyypillisesti Helsingissä lyhtytolpassa repsottaneesta ilmoituksesta. Olin " perhepäivähoidossa" yksiössä, jossa lapsilauman lisäksi röhnötti myös hoitajan työtön mies. Myöhemmin olin myös päiväkodissa.



Omat lapset ovat olleet päiväkodissa 1 v 6 kk iästä eteenpäin. Sen verran omat kokemukset ovat vaikuttaneet, etten panisi heitä pph:lle, jossa voi sattua mitä tahansa, kun yksi ihminen inhimillisine piirteineen hoitaa lapsikatrasta ilman vertaistukea/valvontaa.



Mä taas olin pph:lla aina.



Parhaat ja melkein ainoat muistot molemmista perhepäivähoitajista liittyvät sellaisiin tilanteisiin, jolloin on ollut oikeasti hauskaa ja jolloin tunsin jotenkin kuuluvani joukkoon.



Nämä tilanteet liittyvät siihen, kun kävimme paikallisessa leikkipuistossa.



Talvisin henkireikäni oli luistella kenttää ympäri ja ympäri. Mulla oli sellainen olo, että olen vapaa koko siitä ahdistuksesta, mikä pph:lla olemiseen liittyi. Olen vapaa liikkumaan, kentän antamissa rajoissa, mutta voin vaihtaa suuntaa ja vauhtia. Myös ne hetket, kun paistoimme nakkeja puiston henkilökunnan kanssa olivat ihania.



Kesällä tykkäsin samaisesta puistosta, kun sain viettää siellä aikaa, osallistua ryhmäleikkeihin ja muihin.



Perhepäivähoitajalla oleminen oli kuin synkkä verho. Se oli KAMALAA. Odotin koko ajan sitä, että pääsisin pois. Mitään muita tapahtumia en muista, kuin jotkut harvat, jotka liittyvät lähinnä siihen, miten pph nolasi minut muiden kuullen.



Jotenkin ihan hemmetin väärin.

vain minun ja kaksi vuotta vanhemman siskoni kanssa, mutta myöhemmin meillä oli pari muutakin lasta perhepäivähoidossa. Viimeisen vuoden ennen kouluun menoa olin sitten itsekin perhepäivähoidossa. Kokemus oli kamala, koska hoitopaikat olivat niin huonoja ja niitä oli vuoden aikana kahdeksan. Mieluummin siis äiti olisi voinut olla kotona, kunnes menin kouluun. Tosin eipä siinä olisi ollut järkeä äidin työllistymisen kannalta, ja lisäksi lamakin oli pahimmillaan.

molemmista perhepäivähoitajista huonoja muistoja. Jos vielä heitä näkisin sanoisin varmaan suorat sanat. Sen verran ketuttaa vieläkin että millaisia ihmisiä päästetään lapsien hoitajiksi. Esim. kiusausta, haukkumista, lautaselle oksennetun ruoan syöttämistä uudelleen itku kurkussa olevalle lapselle.

Päiväkodista vain positiivisia muistoja.



Lapseni 2v vielä kotihoidossa, kun hoitoon menee niin varmasti päiväkotiin!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat