Vierailija

Oletteko huomanneet, että kohtelisitte miestänne samalla tavalla kuin oma äitinne kohteli/kohtelee isäänne?



Itse huomaan yhtymäkohtia monissa asioissa. Jos nyt ihan pieniin yksityiskohtiin mennään, niin esim. varjelen mieheni unta kuin kallisarvoisinta aarretta, mutta itse herään aina aikaisemmin (keittämään kahvin, lukemaan lehteä, tekemään aamupalaa).



Samaten huomaan, että ällistyttävän usein myötäilen hyvin feminiinisesti ja jätän päätöksenteon miehelle.



Asiat, joista haluan päättää täysin itse, salaan...



Kokemuksia?

Kommentit (4)

Äitini nalkuttaa, määräilee ja arvostelee ihan kaikkea mitä isä tekee tai ei tee. Tosin isäni on ikuinen lapsi, hyvin mukavuudenhaluinen ja ilmeisesti aidosti kyvytön näkemään esim. sotkua keittiön pöydällä tai villakoira-armeijaa lattialla. En tiedä kumpi oli ensin, mutta yli kolmikymppistä poikamiestä (siis isäni heidän naimisiin mennessään) ei ilmeisesti pysty muuttamaan...



Itse varon arvostelemasta muuten kuin silloin kun se on välttämätöntä seurausten kannalta. Tosin mieheni on vastuullinen ja fiksu kotiasioissa(-kin), joten tarvetta nalkuttaa ei pahemmin ole.


Noin yleensäkin mutsi ja faija oli läheisiä, ilmaisivat rakkautta ja kiintymystä toisiin avoimesti ja olivat hyvin rakastuneita vuosikymmenien jälkeen.



Faija kuoli 3v sitten. Mutsi löytänyt jo uuden mukavan miehen, mutta faija on mutsin elämässä se ykkösmies aina ja ikuisesti.



Kaippa mä aika samanlainen mutsin kaa oon :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat