Vierailija

Olen jo tavallaan turtunut tilanteeseen... hoitoihinkaan ei enää varaa,joten luomuillaan,tulee jos tulee...

Adoptiokin maksaa,joten ei juuri nyt ainakaan tule kysymykseen,muutavan vuoden päästä ehkä.



JOka kerta se kuitenkin sattuu,eikö vain? Se kuinka joku ilmoittaa niin iloisena " me saadaan vauva" tai joku kysyy,et milloin teille toinen.. tmv...



Meillä sii ON yksi. Ja olen tietysti rajattoman onnellinen siitä. En edes väitä osaavani kuvitella miltä niistä tuntuu,joilla ei ole ensimmäistäkään....

Kommentit (8)

Me ollaan päätetty lapsien hankkimisesta asenteella " tulee jos on tullakseen" . Muutaman keskenmenon jälkeen päädyttiin adoptioon.



Prosessi oli aika raskas, mutta toisen lapsen adoptoiminen sujui jo ripeämmin. Kolmas lapsi on biologisesti meidän.



Minäkin tunnen niitä, joilla on välit menneet poikki lapsettomuuden takia. siskoni paras kaveri ei enää soitellut, tullut käymään vaikka kutsuttiin eikä vastannut sähköposteihin. Kaverilla oli yritystä takana jo joitakin vuosia ja siskolleni taas lapset ovat tärpänneet " helposti" .



Omalle kohdalleni on vaikea kuvitella tuollaista käytöstä. Eihän muiden lapset ole minulta mitenkään pois. Toisaalta, en ole koskaan kärsinyt pahasta vauvakuumeesta, joten en voi mennä sanomaan, miten se myllertää ajatuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Takana on yksi hoito. Ikinä en ole saanut testiin kahta viivaa. Tällä hetkellä tuntuu täysin utopistiselta ajatukselta, että MINÄ voisin olla joskus raskaana, tai että MEILLÄ voisi olla ikoma vauva.

Voitteko kuvitella sellaista tilannetta, että mies on impotentti ja ei halua tai voi sille mitään? No, tilanne ei muutenkaan olisi lapselle oikein hyvä, joten ehkä se on sitten vain hyvä, ettei lasta voi tullakaan. Lapsia ei siis ole ja ehkäisyä ei ole ollut, kohta 4 vuotta näin. Säälittävää itsestäkin.

mennään hoitoon. Tiedän, että jonot ovat pitkät, mutta meillä ei sinänsä olla kiire, kunhan joskus saataisiin sisarus. Masentavaa on, mutta minkäs teet. Miehen spermassa vika.


Välteltiin ovulaatioaikoja, joten ei sillä tavalla ihmetelty, kun ei raskautta tullut. Välillä kyllä kävi mielessä, että olisko jotain häikkää ja lopulta sitten selvisi, että omin avuin todennäköisyys luomulapseen on häviävän pieni. Miehellä siittiöitä on niin vähän.



Meillä kävi mieletön tuuri ja tulin ensimmäisestä ICSI-hoidosta raskaaksi. Nyt siirrän tietoisesti ajatusta pakastealkion siirrosta eteenpäin, koska pelkään epäonnistumista niin valtavasti.



Kyllä tuo lapsettomuus kulkee mielessä mukana varmaan lopun ikää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat