Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

..kertokaa vinkkinä mitä touhuilette vauvelin kanssa. Itsellä ensimmäinen ja kahdestaan ollaan. Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle, kun on yhtä pyykinpesua ja vauvan syöttämistä ja vaippojen vaihtoa ja kitinää. Olis kiva kuulla kokemuksia.. Välillä on jo ikävä töihin ;)



Marty ja Jimi 3 kk

Kommentit (18)

Meillä myös sama homma... Tyttö on 1kk ja päivät sekä yöt tuntuu tooosi pitkiltä! (mies yöt töissä, joten illalla vasta hänestä seuraa...) Tyttö nukkuu hiukan vaihtelevalla menestyksellä päivisin, ei sitten oikein uskalla alottaa mitään hommaa tai mennä edes itse huilimaan jos sattuu heräämään niin keskenhän ne kaikki hommat sitten jää...

Vaunuilemassa käydään joka päivä, välillä kahdestikkin, mutta eipä meillä juurikaan muuta touhua ole. Maalla asutaan ja joka paikkaan myös pitkät matkat ja autoja yksi. Ollaan asuttu tällä paikkakunnalla vasta muutama kuukausi niin kaveritkin on tosi kaukana, eikä täältä vielä tunne ketään. Ei viitsi ihan joka päivä ajella vähintään 50km että pääsee jonkun luo kylään, kaverit on myös lapsettomia tai lapset sen verran vanhoja että vanhemmat ovat jo työelämässä,joten päiväkahveille ei sitten voi mennä... Tylsää on...

Vauvelilla ikää 11vk ja äitiltä meinaa hajota pää tähän tylsyyteen ja lapsi on todella toivottu ja ihana. Itse olen kolmekymppinen ja Helsingistä ja toiminut vaativassa ja mielenkiintoisissa työtehtävissä ennen vauvalomaa, joten ajattelin, että tämä olisi mukavaa vaihtelua rutiineineen stressavaan työympäristöön, mutta kyllä joka viikko kaipaa töihin ja aikuisten pariin. Ei viihdy poika hereillä vaunuissa, joten saa vain haaveilla shoppailureissuista ja pitkistä vaunuajeluista, en viitsi huutavan lapsen kanssa kulkea julkisissa ja kaupoissa yms. Oli sellainen utopia, että kesävauvan kanssa on mukava viettää aikaa ulkoillen ja eri paikoissa käyden, mutta on ollut niin karseen kuuma, että neljän seinän sisällä tämä kesä on pitkälti mennyt, ja en tiedä olenko liian arka, mutta huutavan lapsen kanssa ei ole tehnyt mieli mennä minnekään. Päivät tuntuu tosi pitkiltä, kun ne sisältää vain vaipanvaihtoa, pyykinpesua yms. Näin pienen kanssa leikitkin on aika rajallisia, ei voi edes hiekkiksellä istuskella. Odottelen, että vauvan voi laittaa rattaisiin, jolloin hän toivottavasti viihtyy siellä hereilläkin. " Ihana" kuulla, että on muitakin, joilla aika käy pitkäksi. Tuntuu, että olisi velvollisuus toistella, että " on ihanaa olla kotona vauvan kanssa" . Kai tässä johonkin kerhoon pitää syksyllä mennä, mutta vielä kaipailisi jotakin enemmänkin kuin yhden kerhokäynnin viikossa yms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aloimme käydä muskarissa ja seurakunnan kerhossa - sieltä sain kavereita. Etenkin noissa seurakunnan kerhoissa jutellaan ja tutustutaan toisiin.



Jos seurakunta tuntuu " veraalta paikalta" niin kävin myös MLL:N perhekahvilassa. Kyllä niitä tuttuja vähitellen muodostuu.



Itse en leikkipuistossa käynyt ennen kuin esikoinen täytti vuoden ja alkoi viihtyä hiekkiksellä..



Nykyisin meidän leikkipuistossa on vauvahierontaa ja avoin olohuone, jonne äidit lapsineen kokoontuvat kerran viikossa. Eli nyt voisin esikoisvauvankin kanssa mennä leikkipuistoonkin.



Kannattaa ottaa selvää mitä kaikkea järjestetään ja neuvolasta voi myös kysyä. Meillä neuvolantäti vinkkasi tuosta vauvahieronnasta ja se oli kyllä tosi kivaa - etenkin kun samalla joku muu henkilökunnasta hoiti esikoista (olin siis toisen lapsen kassa tuolla hieronnassa).



Kolmatta odotellen rv 26+2

Meillä on reilun kolmen viikon ikäinen tyttö ja mulla kans meinaa välillä olla tekemisen puutetta sillon kun tyttö nukkuu. Nukkuakin pitäis mutta kun en ainakaan päivällä kovin helposti saa unen päästä kiinni. Joskus 21 jälkeen ehkä otan torkut kun vauvakin nukkuu. Kotitöitäkään ei joka päiväksi riitä. Kaipa se väsymyskin tekee olon levottomaks mutta minkäs teet kun ei nukuta! Silloin meni päivät mukavasti kun isäntä oli isyyslomalla kun oli seuraa. Nyt senkin täyty mennä välillä töihin tienaamaan, pitää loput lomasta sitte myöhemmin.(kiiitos Kelan kun isyysraha maksetaan niin tyhmästi jälkikäteen!!)

Vaunulenkillä käydään joka päivä, tulee vähän vaihtelua kun pääsee ulos. Olisi mukava vaikka kirjotella sähköpostiakin jonkun kanssa ketä on samassa tilanteessa. Ja vaikka joskus tavatakin jos löytyy lähistöllä asuvia. Me asutaan Janakkalassa. Meidän tyttö on ensimmäinen lapsi molemmille niin ollaan välillä ihmeissään sen kanssa kun ei kaikkia asioita tiedä.

Meillä toukokuussa syntynyt vauva, joka on siis kohta 3 kk. Kesä on mennyt hyvin kun mies on ollut pitkällä lomalla, mutta nyt alkaa siis pikku hiljaa arki meilläkin. Olen itse tosi sosiaalista tyyppiä ja sen takiakin nämä päivät kaksin vauvan kanssa tuntuvat välillä tosi pitkiltä. Olen myös aina ollut melko työsuuntautunut ja tehnyt pitkää päivää. Vauva nukkuu vielä yönsäkin hyvin eli väsymyskään ei vaivaa. Lenkeillä ja kaupoissa käydään, syksyllä kun ilmat huononee niin ajattelin aloittaa museoiden ja näyttelyiden läpikäynnin. Samaten muskariin olisi tarkoitus mennä.



Me asustelemme Helsingissä ja ikää on vajaa 30. Kavereilla meillä ei myöskään usealla ole lapsia ja nekin kenellä on, eivät enää ole äitiyslomalla. Onko täällä muita pääkaupunkiseudulta olevia? Olisi mukava vaihtaa kuulumisia ja ehkä nähdäkin!

Syksymmällä on tarkotuksena alottaa äiti-lapsikerho ja seurakunnan kerho, muista menoista en sitten tiedäkkään mitä täälläpäin järjestetään.

Eikös meille " yksinäisille" vois alottaa ihan oman pinon mihin sitten voisi kuulumisia kirjoitella?

-Hipsuli

Ainut huono puoli etten asu kaupungissa joten en ilmaisia bussikyytejä pääse hyödyntämään. Kaikki kaverit jotka on kotona päivät asuu niin monen kilsan päässä ettei oikein päivittäin jaksa vaunutella. Ja toista autoa ei ole. Ollaan toki pojan kanssa kaupassa vaunuteltu jne. Mutta yksinäistä puuhaa sekin on. Olen kärsinyt vielä synn. jälk masennuksesta ja sekin vie puhtia vielä pois vaikka olenkin apua siihen hakenut ja saanut. Ei jotenkin osaa nauttia tästä kotonaolosta, vaikka ihana vauva onkin. Ja kun tämä pieni ei nuku päikkäreitä kuin tosi lyhyissä pätkissä, se oma aikakin jää vähiin päivisin.



Ajattelin syksyllä aloittaa muskarin ja osallistua perhekerhoon.



Tosin vauva on jo reilut 6 kk, joten hänestäkin alkaa pikku hiljaa olemaan enemmän seuraa. " Lapsellisia" kavereita meillä ei juurikaan ole, vaikka meilläkin jo ikää lähelle 30 ja maalla kun asutaan, niin virikkeet on aika vähissä. Seurakunnan kerhossa käydään (tosin nyt kesällä sitä ei ole ollut) kerran viikossa ja nyt syksyllä on tarkoitus aloittaa muskari, jos jossakin lähiseudulla sellainen alkaa.



Jos täältä löytyy joku " yksinäinen" mamma läheltä Loppea, niin muhun voipi ottaa yhteyttä. S-postiosoite on smurffiina77@luukku.com

että todella ihana kuulla, että muillakin on samoja ajatuksia. Välillä tuntuu, että on vain kamalan kiittämätön kun meinaa tylsistyä. Meilläkin on ennen tätä vauvaa takana yksi suht myöhäinen keskenmeno ( rv 14), joten tuntuu ettei saisi ollenkaan olla " negatiivisia" ajatuksia kun vauva vihdoin tuossa vierellä on.



Oma pino olisi kyllä mukava, olisi mukava jutella muistakin asioista jos vain juttelijoita riittää.

...ja välillä se ottaa koville. Me olemme paljon menossa, jotta jaksan itsekin paremmin. Ulkona, kavereilla, kaupoilla, muuten vaan ihmisten ilmoilla. olen aika sosiaalinen ja saan aikas helposti juttua aikaan ventovieraidenkin kanssa. Ja kun mukana on pieni ihme niin se onnistuu helposti!



Kavereilla ei kanssa ole lapsia, mutta onneksi se ei ole vaikuttanut väleihimme. Kaikkille voin mennä kuin ennenkin ja he käyvät myös minun luonani. Perhekerhoja ja muita aion aloitella syksymmällä kun taas ovensa avaavat. On vauvallekin vaihtelua siinä.



Itse olen kokenut tämän 2.5 kk paljon helpompana mitä ennakkoon odotti. Ja henkisesti olen aika kovaluontoinen, joten eiköhän sitä päästä eteenpäin vaikka toisinaan pahoja päiviä onkin.



Emmi, itse ostin rintarepun ja se on helpottanut elämää kummasti. Meilläkään ei tosiaan vaunuissa viihdytä, mutta reppu on nyt in! Kannattaa kokeilla!

Meillä kuten Martylla, lapsi nukkuu päivällä vaan pätkissä, joten ei jää kyllä ylimääräistä aikaa niinkuin Tiinalla. Asun myös maalla, kaukana kaikesta. Lähimpään kauppaankin on 20 km, joten sitä ei vaunutella.

Seurakunnan äiti-lapsikerhoa olen koko kesän odottanut alkavaksi ja ensi viikolla se vihdoinkin alkaa, joten edes näkee muita äitejä, vaikka sinnekin on tuo 20 km, onneksi meillä on toinenkin auto.

Kovasti koitan itse pitää lapselle pari-kolme kertaa viikossa muskaria, jumpataan yhdessä ja liinaillaan tosi paljon pihalla ja lähimetsässä, siinä ne päivät jotenkin menee.



Tiina66, olen itse myös 60-lukulaisia ja meillä on yahoossa hyvähenkinen ryhmä 60-lukulaisia äitejä ja odottajia, joillakin on ensimmäinen lapsi ja joillakin monta, sieltä löytyisi ainakin keskusteluseuraa, koska ryhmä on tosi vilkas, ja sieltä saa vinkkejä vaikka mihin, kunhan vaan rohkenee kysyä, aina joku tietää.

Annan ryhmän osoitteen jos vaikka haluaisit pyrkiä joukkoomme.

http://groups.yahoo.com/group/kultainenkuuskytluku/



jos haluat kirjoitella niin osoitteeni on kissanainen@gmail.com

kannattaa googlettaa lasten CD ja kirja Vauvan vaaka, siinä on leikkejä ja lauluja, joita voit laulaa vauvalle.



Muistan tuon 3kk suht hyvin. Mies teki pitkää päivää ja itse olin tosi väsynyt. Tuntui välillä että seinät kaatuvat päälle, vaikka kävin tosiaan kaksi kertaa päivässä vauvan ja koiran kanssa lenkillä ja lapsen kanssa kaupungillakin. Nyt poika on 11kk ja täytyy sanoa, että kannattaa yrittää nauttia lapsen jokaisesta kehitysvaiheesta. Aika menee hujauksessa!



Netistä voi löytää muita äitejä seuraksi, seurakunnan tapahtumiin kannattaa osallistua tai MLL järjestää myös toimintaa äideille, kannattaa katsoa heidän nettisivuilta. Ja jos lähellä on leikkipuisto niin sinne vaan rohkeasti tutustumaan muihin äiteihin. Minä kolusin neuvolan seinät tarkkaan, siellä oli ilmoituksia ilmaisista tapahtumista äideille. Onneksi kavereilla alkaa olla lisääntymisvaihe päällä, joten ensi vuonna on sitten seuraa uusista mammoista:-)



Itse olen myös muutaman vuoden vajaa kolkyt ja helsingistä, kuten tukutuu. Vauva on nyt 6kk. Kaupungissa on kyllä vaikka mitä tekemistä, mutta nokkansa kun pistää ulos, tuntuu että 20 euroa lentää pelkällä oven avauksella. eli kaikki kiva maksaa. Tekisi mieli mennä vauvauintiin, muskariin, johonkin äiti-lapsi jumppaan jne. Vipanoihin ja vauva-joogaan ollaan käyty tutustumassa, ja ehkä kerkeämme nyt syksystä paremmin myös MLL:n kahvilaan, se ei ole onneksi kallis! (poika kun on tupannut heräämään aina kahvilapäivinä niin myöhään ettei olla ehditty).

Vähintään kerran päivässä on kyllä pakko päästä ulos (kerrostalokaksiosta), muuten hajoo pää!

Vauvan kanssa on kyllä kiva olla kotona, töihin ei ole sinänsä ikävä. eiköhän se ikävä aikuisten seuraankin ehdi vielä tulla jahka tuo tuosta pääsee liikenteeseen...

En tiedä missä asutte ja millaisia juttuja siellä voi tehdä, mutta miksi olla vain sisällä vauvan kanssa? Vaunut esille ja menoksi, vaunuttele kahvilaan, kaverin luokse, perhekerhoon, kauppoihin katselemaan tms. Kulkeeko siellä bussit, esim. Oulussa saa vaunujen kanssa matkustaa ilmaiseksi ja siten pääsee helposti liikkumaan. Kutsu tuttuja kylään. Aloita muskari, vauvauinti, vauvajumppa tms. Hanki äitejä ystäviksi paikallislehtien, netin tms avulla.

moikka!



tekemisiä:



ilmaista: pyri käymään joka päivä vauvan kanssa ulkona kävelyllä, poikkea vaikka jos lähettyvillä on leikkipuisto tms. siellä voit tavata muita äitejä. seurakunnat tms, järjestää maksuttomia äiti lapsi piirejä, jossa tapaa muita äitejä. jos ystävilläsi on saman ikäisiä vauvoja/lapsia pyydä kylään tai mene heille kylään.



tarvitsee rahaa: vauvaunnit, vauva-äiti jumppa



toivottavasti keksit tekemistä.



t. nelli

Mullakin sama juttu; tyttö 3kk. ja välillä kyllä tuntuu että seinät kaatuu päälle. Käyn joka päivä kävelyllä mutta aika yksinäistä puuhaa sekin on. Meillä ei neiti juurikaan viihdy vaunuissa joten kauppoihin meno ym. ei oikein luonnistu. Tai siis voisinhan mennä mutta ei ole kovin rentouttavaa kun toinen kiljuu naama punaisena. ;)



Elokuun lopulla menemme muskariin. Toivon että saisin sieltä kavereita. Itsellä kun ei ole ystäväpiirissä lapsiperheitä. Sinänsä hassua sillä olemme mieheni kanssa kolmekymppisiä mutta nykyään tuntuu olevan enemmän näitä " ikisinkkuja" .



Ihanaa että jostain toisestakin tuntuu että olisi kiva mennä töihin!!! Olen itse syyllistänyt itseäni ja ajatellut että olen jotenkin omituinen koska en tosiaankaan nauti tästä " yksinäisyyydestä" . Onhan lapsi tietysti elämän ilo ja häntä on ihana seurata ja hoitaa mutta eipä hänestä nyt ainakaan vielä varsinaisesti seuraa ole ja tunnen itseni hyvin yksinäiseksi. Toivon että tilanteeni muuttuu sillä en kuitenkaan haluaisi lastani viedä hoitoon ihan pienenä.



Apua tästä minun kirjoituksestani ei tainnut olla mutta halusin vaan kirjoittaa ja kertoa että kohtalotovereita löytyy!



Emmi ja Alina 3kk.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat