Vierailija

Kuopus nukkuu pisimmillään 5 tuntia kerrallaja 2,5 v esikoinen mönkii yöllä viereen tai saa huutokohtauksia. Kuopuksen syntymän jälkeen ( 4 kk sitten) pisin uniputki mulla on ollut 4 tuntia, nyt on taas jokunen viikko mennyt 2 tunnin pätkissä. Kun yöllä ensin imettää kuopuksen ja sitten esikoinen kömpii viereen ja mönkii tunnin ennen kuin saa unta, on ihan saletti että mun unet on menneet siltä yöltä... Miten kauan tätä jaksaa?

Sivut

Kommentit (26)

Meillä on yksi yritys ollut kuopuksen syntymän jälkeen (ikää runsaat 3 kk), mutta sekin kirjaimellisesti kuivui kasaan. Ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa:(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

olisi tosi tärkeää saada edes välissä nukkua muutama tunti kunnolla putkeen. Saisitko hoidon lapsille onnistumaan niin? Ei paikkaa kuin hetkeksi, mutta ei ole niin epätoivoinen ole. Ja vieläpä, jos voisi sopia säännölliseksi, että joku katsoo lapsia edes muutaman tunnin joka viikko tai miten usein nyt sopiikaan, niin sitten voisi olla helpompi jaksaa, kun tietää, että silloin saa taas nukkua pätkän.



VOIMIA!!

yöt läpeensä. Väsytti niin että silmiin koski kun niitä piti auki. Huh, kun ajattelee jälkikäteen.... Meillä muuten auttoi vyöhyketerapia.

Näin on menty jo 3.5vuotta. Esikoinen on ikänsä ollut ns. huono nukkuja. Vauvasta asti heräillyt öisin milloin minkäkin verran ja heräilee vieläkin. Pissareissuillekin pitää mennä aikuisen kaveriks, tai alkaa huuto ja poru jos ei mene. Pelkääkö pimeää vai mitä, mene tiedä. Nyt 1v7kk ikäinen ja pieni vauva.



Vauvalla ei oo vielä mitään rytmejä ja herättelee parin tunnin välein. Lisäksi on päivisin tosi itkuisa, mikä tekee koko arjesta aika haastavaa. Nukkumiset on niin ja näin mulla. Kaikki vaativat esim. yöunille nukuttamisen tai hulinaks menee. (ts. eivät pysy sängyissään, paitsi vauva). Hengissä olen vielä toistaiseksi 3.5 vuoden jälkeen, vaikka väsyttääkin ihan törkeesti. Ja sairastelut, korvatulehdukset ym., ovat ihan oma lukunsa. Sillon meillä ei nuku kukaan:( Tästä kun selviän vielä pari vuotta eteenpäin tolkuissani niin siinäpä tavoitetta.

hei! Täällä myös kohtalotoveri. Meilla 3v ja 9kk lapset. Aluksi vauva nukkui n. 5kk hyvin, mut jotain ihn kamalaa. Kuopus heräilee vähintään 3 kertaa yössä huutamaan ja herää aamulla kukonlaulun aikaan. Viime yönä huusi klo 4-5 putkeen ja minä nukahdin paljon myöhemmin. Vanhempi ei tietenkään nuku päiväunia. Eli, jos hyvin käy nukun parhaana yönä 2h putkeen, huonoimpina laukkaan pinnasängyllä puolen tunnin välein. Joo ja en tosiaan tiedä miten kauan kroppa kestää tätä. Nytkin särkee päätä ja silmiä kirveltää.

Olen aina vauvan ensimmäisen vuoden ihän rättipoikkiväsynyt.

en tod tajua miks meillä silti on 4 lasta :O

nytkin nuorimmainen on 10kk ja herää ehkä 1-2 tunnin välein.

sairastelee jatkuvasti. jos sattuu olemaan sellanen yö että vauva nukku suht hyvin niin varmasti joku muu herää huutamaan yöllä ja siinä menee nekin yöunet.

mun elämä onkin yhtä valvomista tällä hetkellä ja en edes muista päivää jolloin ei olis päätä särkenyt paitsi tänään siis ei ole. ihme kyllä.

nukuin vciimeyönä pisimmän pätkän 2,5 tuntia. ehkä sillä osa syy.

oon sitäkin miettinyt että voiko aivoille olla jotakin haittaa siitä että päätä särkee jatkuvasti?

Ajattelinkin tyrkätä ainakin esikoisen isovanhemmille hoitoon pariksi päiväksi, elettäisiin sen aikaa kuopuksen rytmeillä, saisi toivottavasti hiukan tilannetta nollattua.



Tämä on vain tällainen oravanpyörä, kun on väsynyt eikä jaksa leikkiä esikoisen kanssa, hän selvästikin reagoi nukkumisellaan asiaan ja äiti on entistä väsyneempi kun esikoinenkin sotkee yöunet. Ja päälle sitten vielä huono omatunto, kun ei jaksa kummallekaan lapselle antaa yhtään minimimäärää enempää huomiota ja hellyyttä, saati sitten parisuhteelle tai kodinkunnossapidolle. Joo, lapsiperheen kotien ei kuulukaan olla tiptop, mutta kun oikeasti tekee pahaa antaa lasten temmeltää suttaisella lattialla, eikä löydy puhtaita kattiloita, missä keittää kuopuksen tutteja:(

Täällä vauva 5 kk ja kaksoset 3v2kk... Vauveli herää vieläkin jatkuvasti läpi yön 2-3 h välein ihan alkuyöstä lähtien. Loppuyöstä (06 jälkeen ja n. 07.30 saakka) nukkuu sitten yleensä vieläkin lyhyempiä pätkiä eli 15 min-30 min. Yleensä just silloin aamulla uni maittais ja just kun on saanut unenpäästä kiinni niin vauveli on masullaan huutelemassa! Jaksaisin paremmin jos edes se alkuyö olisi pidempi mutta kun silloinkin heräilee jo 1-2 h päästä nukahtamisestaan.



No tuttuahan tämä on kaksosten jälkeen. Kaksoset kyllä oppivat nukkumaan yöt läpeensä siinä vuoden ikäisinä ja ovat aika hyvin nukkuneet siitä saakka paitsi että nyt on lisänä tullut se että pitää nousta vessaan heidän kanssaan.. Onneks mies hoitaa ne vessajuoksut mutta mä herään silti niihinkin vaikkei nousta tarvii!



Onneksi mun mies sillon tällöin patistaa mua nukkumaan ja yleensä ainakin toisen viikonloppuaamun saan nukkua vähän pidempään. Jo sekin auttaa ettei tarvii nousta keittämään aamupuuroa ja kuuntelemaan vauvan kitinää! Se tunti siinä aamulla on luksusta!



Joskus oon myös sanonut miehelle viikonloppuisin että nyt meen hetkeksi nukkumaan ja hän saa vahtia pätkäunia nukkuvaa vauvaa.



Eli suosittelen ihan päikkäreiden nukkumista aina kun se mahdollista.

Mutta sitten vuoden iässä ihmeellisesti alkoi nukkumaan yöt hyvin ja päiväunetkin yhtenäisesti pari tuntia. Nukahtamiseen tuli sitten vielä ongelmia, mutta kun lopulta parin tunnin nukuttamisen päälle nukahti, niin nukkui sentään hyvin aamuun asti.

... että kun ihmiset kyselee että miten jaksat, niin miten EN jaksaisi? Tai siis, mitä muuta vaihtoehtoa on kuin jaksaa? En todellakaan tarkota hehkuttaa että olisin joku jumaläiti ja jaksaisin aivan kaiken aina, mutta mulle ei ainakaan tullut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa vaan heräillä öisin. En ole vielä löytänyt nappia itsestäni josta saisin jonkun sellasen toiminnon että en pystyisi heräämään.

Eka kerta oli kun kuopus oli 3 kk ja sitten meni taas kk... Eiköhän kohta sitten taas. Ei muakaan paljon kiinnosta. Miehen sylissä voisin kyllä istua mutta enempää en haluaisi juuri nyt! Arki vie niin paljon voimaa, ettei mitään ylimääräistä jaksa puuhailla.

ja simsalabim.... Toisen kerran jälkeen nukkui koko yön. Arvaa säikähdinkö aamulla kun heräsin ja katoin kelloa. Mitä, onko se lapsi hengissä kun ei ole kuulunut inahdustakaan koko yönä, no hengissä oli ja on sen jälkeen nukkunut yönsä hyvin. Nyt reipas 6v.

Keskimmäisen kanssa meni 3 vuotta, että en nukkunut yhtään yli 4 tunnin pätkää, ensimmäinen vuosi meni 2 tunnin pätkissä nukkuen. Sitten kun sain pojan jonnekin yöhoitoon, niin en enää osannut nukkua kun heräsin jokaiseen rapsahdukseen. Onneksi isompi lapsi oli päiväkodissa 2-3 päivää viikossa, jolloin torkuin itsekin kun vauva nukkui päiväunia. Töihin menin kun poika oli 1v 8 kk ja aika zombina tuli päivät oltua. Opinpa juomaan kahvia.



Tuo uniajan laskeminen on myös tuttua. Paras nousta hetkeksi ylös juoda lasi maitoa/mehua ja syödä puolikas näkkäri tms. Ja sitten uudelleen sänkyyn kelloon tuijottamatta.



Vierailija:

Lainaus:


Kummasti helpottaa kun tietää ettei ole yksin ja toisaalta sekin tieto, ettei asialle voi tehdä mitään.



Paitsi siitä vyöhyketerapiasta piti kysyä, annoitteko sitä siis vauvalle?



Onko muilla sitä ongelmaa, että kun sitten herätysten jälkeen taloon laskeutuu hiljaisuus, niin uni ei tulekaan? Sitä katselee kelloa ja laskeskelee, miten pitkää mahdollisesti saisi nukkua jos heti nukahtaisi... Vähän ajan päästä päässä jylläävät ne tekemättömät kotityöt, pudottamattomat raskauskilot ja olematon parisuhde, eikä unta kannata enää toivoakaan... Tai onko kellään hyvää ratkaisua? Yritin viime yönä lukea, mutta silmät olivat liian väsyneet aukipitämiseen (koomista?).




vaikka menit 22 nukkumaan ja jäit vielä nukkumaan kun hän lähti töihin...



Mies ei herää lasten huuteluihin yöllä, nukkuu kuin uppotukki. Kuopusta vielä imetän kerran yössä vähintään ja esikko muuten vaan unissaan huutelee päivän touhuista. Unet olleet muutaman tunnin pätkiä jo yli vuoden.



Ihan eri asia saada nukkua vaikka 6h putkeen kuin 10 tuntia parin tunnin pätkissä...

Tällä hetkellä kun ajattelen sitä aikaa kun lapset olivat pieniä (ikäeroa 1v9kk), niin eipä siitä ajasta muista juuri mitään. Imetin molempia pitkään (esikoistakin 1v5kk ja kuopusta 2v3kk) joten osaksi se oli myös omaa väsymystä. Kuopuksen vierotettuani toivoin unien jatkuvan keskeytyksettä edes hieman pidempään (heräili 2-3h välein imulle), mutta kauan siihen meni. Päiväunia ei esikoinen nukkunut täytettyään kaksi vuotta ja kuopuskin lopetti lähellä 2v syntymäpäiviä.



Mutta tsemppiä, kyllä sitä jaksaa. Pyydä joku lasten kanssa seurustelemaan päiväaikaan kotiisi kun otat pienet unet (se ei kyllä pitkään univajeeseen auta) tai kun mies tulee töistä painut vähäksi aikaa pehkuihin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat