Vierailija

Poikani täyttää kohta kaksi ja alan olla huolestunut hänen puheen kehityksestä. Poika kyllä ymmärtää kaiken, mitä hänelle sanotaan, mutta sanoja saatikka sitten puhetta ei tule juuri lainkaan. Poika kyllä sanoo kaakka, pappa, kukka ja paita, mutta siinäpä ne sanat sitten ovatkin. Kaipailisin kokemuksia teiltä muilta äideiltä, jotka kenties olette olleet vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitään supertarinoita en tarvitse kuulla, niitä olen kuullut jo sukulaisilta ja naapureilta riittävästi " meidän poika oppi puhumaan täydellisesti jo ennen yhtä ikävuotta tai meidän tyttö on monta kuukautta nuorempi kuin teidän lapsi ja puhuu jo tosi hyvin..." Hienoahan se on heille, mutta haluaisin välillä kuulla vähän toisenlaisiakin tarinoita.

Kommentit (23)

Itse en tietääkseni puhunut vielä kolmivuotiaanakaan oikein mitään. Jouduin puheterapiaan, jossa todettiin, että sanavarastoni oli todellisuudessa huomattavasti laajempi kuin ikäisilläni keskimäärin. Eli passiivinen sanavarasto oli mittava, mutta lapsi silti hiljainen.



Parin vuoden päästä puhuinkin täysin normaalisti, ja koulussa sitten aikanaan menestyin erityisen hyvin juuri kaikissa kielellisissä ja kirjallisissa asioissa.



Eli edelleenkään ei ole selvää, miksi aloin puhua suhteellisen myöhään. Äitini on veikannut sitä, että vanhempani juttelivat ja kiinnittivät lapseensa niin paljon huomiota, ettei tämän ollut tarpeen tuoda toiveitaan kovin vahvasti esiin. Tai olisiko ollut kyse laiskuudestani : )



Eli en jaksaisi olla huolissani, veikkaisin lähinnä luonnekysymystä. Kaikki eivät ole papupatoja synnyttyään. Mutta kaipa sitä puheen tuloa voi rohkaista kyselemällä, laululeikeillä yms.



Minusta tärkeämpää on, että kieli ja nyanssit olisivat kunnolla hallussa sitten aikanaan - isolla osalla ihmisistä ne eivät nimittäin ole. Eli itse ainakin aion juuri siksi esimerkiksi lukea paljon lapsilleni.







Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihan yht' äkkiä alkoi tulla tarinaa ihan eri tavalla ja muutamassa kuukaudessa puhuu nyt jo todella hyvin, sanavarasto on laaja ja höpötyksestä ei meinaa tulla loppua :-) Joitakin kirjaimia korvaa vielä väärillä kirjaimilla silloin tällöin.



Älä huolestu, tuo tilanne kuullostaa kuitenkin ihan normaalilta.

lauseita. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota, että hänen ikätoverinsa huomattavasti vähemmän, varsinkin pojat. Itse asiassa tiedän 2-vuotiaita poikia, jotka eivät sano vielä juuri mitään.

Eipä sen paremmin 2v neuvolassa, osasi ehkä sanoa tyyliin " äiti, anna" . Nyt ikää on 2v8kk ja sitä puheenpapatusta tulee taukoamatta ja kyselykausi menossa. " miksi" toistuu noin sata kertaa päivässä ja mä olen muutaman kerran miettinyt, että miten tää juttu oikein menee... ensin toivoo ja odottaa, että milloin se lapsi alkaa puhua ja sitten kun se puhuu, niin toivoo, että se olis edes joskus hetken hiljaa =) ... vitsi, vitsi...



Siis ap:lle: ei syytä huoleen! Kyllä ne sitten puhuu kun on puhuakseen. Kun kerran ymmärtää puhutun. Meilläkin 2-vuotiaan poika toteutti 2-osaisia käskyjä (nosta kirja lattialta ja laita pöydälle) mutta ei silti puhunut. Miehen veli oli kuulemma lähemmäs 2,5v eikä ollut sanonut sanaakaan kunnes sitten tuli " tärkeää" asiaa ja poika alkoi puhua suoraan ihan selkeitä lauseita!

Muistaakseni heidän esikoinen lähti sitten myöhemmin puheterapiaan, hänellä oli jotain viivästystä puheenkehityksessä, mutta toinen taas oli ihan ok, alkoi puhua sitten kun oli valmis.



Minusta sinun ap ei tarvitse huolestua, koska lapsesi puhuu kuitenkin joitakin sanoja ja ennenkaikkea ymmärtää puhetta. Silloin pitää huolestua, jos ei lapsi vieläkään ymmärrä, mitä sanot.

Poikamme 1v 8kk puhuu vain joitakin lyhyitä sanoja. Välillä tietysti ääntelee ja koettaa selittää hirveästi, mutta ei todellakaan puhu vielä niin kuin esim. vain pari kuukautta vanhempi työtovereitten tyttö, joka osaa kuulemma jo sanoa " anna tutti" jne.



Kyse ei ole tiedon ja järjen mukaan viivästymästä. Tavallaan on ikävää, että huomaa kiirehtivänsä lapsen kehitystä, kun tietää, että sieltä se vielä tulee kunhan aika koittaa.

Tiedän lähipiiristä todella paljon lapsia joilla ei juuri sanoja ollut vielä 2 vuotiaaseen mennessä mutta 3 vuotiaana puhuivat jo aivan hyvin :)



Älä huoli <3

Itse asiassa muutama niistä oli täysin puhumattomia siihen kolmeen voteen asti. Ja sitten alkoivat puhua suoraan pitkiä lauseita. Ja nyt ei sitten niitä meinaakaan saada hiljaiseksi. kovia poikia ovat puhumaan.

2 vuotiaina, mutta puhuivat sitten kokonaisia lauseita heti kärkeen. Tai no, ainakin pitempiä kuin me muut aluksi. Ja mun oma poika sanoi 1,5 vuotiaana kakka, kukka ja kakku, eli tarkkaan en muista, mutta tuskin puhui 2 vuotiaana vielä kovin paljon.

treenata lasta ihan vauvasta asti, että menettikö lapsi jotenkin tajun siihen mikä on puheen funktio, kun pälpätystä oli koko ajan. Voi olla tosin ihan hörönplöö keittiöpsykologiaa tämä...



sittemmin pojasta tuli kaksikielinen ja puhuu hyvin ruotsia ja hoono soome, vaikka hänen lähipiirissään kukaan ei puhu suomea murtaen. Jotenkin huvittavaa - äitinsä mm. luki pojalle ruotsinkielisiä kirjoja mutta " simultaanitulkkasi" ne itse, tai siis käänsi lukiessaan ja kieli oli luultavasti sen mukaista. Ja muutenkin lapsi luki tosi huonoja kirjoja jo pienenä.



No ei siinä mitään, tosi mukava vesseli ja oppii varmaan viimeistään koulussa parin vuoden kuluttua kunnollista suomea.



Ei ole tarkoitus mollata veljen vaimoa, jos tämä siltä kuulostaa, ajattelin vaan välillä, että ei ehkä tarttis yrittää noin paljon.

Kiitokset tosi paljon kaikille, jotka vastasivat, helpotti mieltä tosi paljon. Kun on kysymyksessä ensimmäinen lapsi, sitä kai hermoilee enemmän kuin seuraavien kanssa. Kaikki pitäisi tapahtua heti eikä joskus tulevaisuudessa. Tämän asian osalta lopetan kuitenkin hermoilun ja odottelen rauhassa - eiköhän se meidänkin poika opi puhumaan ennen kouluun menoa! =)



Mukavaa syksyä kaikille!

Täällä toisen huonosti puhuvan lapsen äiti, mutta lapseni on juuri täyttänyt 3vuotta.

Sanoja on 20-30, niin että muutkin ymmärtävät, mutta esim. s,r, ja j-kirjaimet puuttuvat kokonaan. Lapsella on kyllä erittäin laaja sanavarasto ja ymmärtää puheen ihan täysin, mutta oma puheen tuotanto on yksittäisiä sanoja, vielä useammin yksittäisiä tavuja tai omia äänneilmaisuja (esim. kissa on mau)



Olimme juuri 3-vee neuvolassa ja odotin lähetettä puheterapeutille. Viime talvena minulle sanottiin että alueemme puheperapeutti ei ota alle 3-vuotiaita. Mutta nyt terkkari sanoikin, että koska lapsi ymmärtää puhetta ja tuon verran on noita sanoja, niin odotellaankin vielä vuosi!!! Terapeutilla on kuulemma niin hirveät jonot niitä lapsia joiden puheenymmärryskin takkuaa, että nämä lapset joiden puheentuottaminen on huonoa jäävät " oman onnensa" nojaan ja heidän kehitystä odotellaan.

Lisäksi terkkari sanoi, että yleistä käytäntöä ollaan muuttamassa siihen ettei terapeutille edes lähetettäisi ennen tuota neljää vuotta, koska joillekin lapsille voi tulla takapakkia siitä että heitä yritetään opettaa puhumaan ennen aikojaan....



Minä ymmärrän lapseni puhetta, (sitä tavua tavun perään) lähes saumattomasti, mutta hänen isänsä, joka ei asu kanssamme ei ymmärrä paljon mitään ja molemmat mummutkin, joiden kanssa lapsi on aika paljon putoavat väliltä kärryiltä. Lapsi selvästi pahoittaa välillä mielensä, koska ei tule ymmärretyksi!!



Ja ihan suoraan sanottuna, niin pahoitan minäkin mieleni, tuntuu että kaikkien muiden lapset juttelevat ja sujuvasti ja fiksuja ja tuntuu pahalta että oma lapsi ei osaa...=(

Ja olen kuullut sitäkin että mikähän on mennyt äitiltä väärin, koska lapsi on " tuollainen" ...=((





väliaikaisapuna voit käyttää kuvakortteja ja osoittelua tms. puheen tukena, jotta lapsesi tulee ymmärretyksi ja turhautumisia voidaan vähentää. pääasia kuitenkin on, että kommunikaati sujuu.

Meillä kaksi poikaa, jotka molemmat ovat alkaneet puhua selvästi myöhemmin kuin lähipiirin lapset. Esikoinen alkoi puhua 3-v. iässä ja kuopus on nyt 3,5 ja puhuu paljon huonommin kuin monet tutut lapset.



Silti puheterapeutilla käydessäni, on vastaus poikieni tilanteeseen ollut seuraava, joka pätee aika monen kohdalla (ainakin sellaisten, joiden puheen ymmärrys on hyvä): puheen tuottamisen osio aivoissa vain kehittyy hitaammin ja siten eri tavujen ja äänten yhdisteminen on näille lapsille vaikeampaa. He kuitenkin oppivat sen, kuten muutkin mutta hieman myöhemmin.



Meidän esikoinen on nyt siis 5.v ja puhunut ainoastaan 2 vuotta. Olimme juuri 5-v. neuvolassa, joka seuloo kaikki kehitysviiveet. Terkkari meinasi pudota tuolilta, kun kerroin, että tämä poika on puhunut vasta kaksi vuotta :) Eli on ottanut ikäisensä kiinni ja on hieman jopa edelläkin, mitä sanavarastoon tulee.



Neuvoni olisi siis se, että jos poikasi ymmärtää mielestäsi hyvin, niin älä ole huolissasi. Voit hyvin odottaa vielä vuodenkin ennenkuin poikasi alkaa tuottaa puhetta ja silti kaikki on kunnossa. Mutta, jos vähänkin huolestuttaa ota puheeksi 2-v. neuvolassa ja pyydä lähete puheterapeutille.



Kaikke hyvää!



t. Samassa tilanteessa ollut äiti :)

2-veenä samanlainen. Muutamia sanoja, mutta juoksua sitäkin enemmän. Nyt täyttää kohta kolme ja puhuu jo pitkiä lauseita. Alkoi yhtäkkiä puhua enemmän vähän yli 2-vuotiaana.

ein. Ja useimmat oppivat kunnon rytinällä puhumaan viimeistään kolmevuotiaina. Jos kerran ymmärtää paljon, ja sanoo muutamia sanoja, niin en olisi ollenkaan huolestunut.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat