Vierailija

Isäni puolen suku on kokonaan Karjalasta; mammani puolen suku on Viipurin maalaiskunnasta ja pappani puolen suku Jääskestä.

Isäni syntyi evakkomatkalla ja hän oli 2,5 vuotias, kun kesällä tuli viimeinen lähtö, hän muistaa tuosta lähdöstä ainoastaan sen kuinka hän istui kahden isonveljen (pari vuotta vanhemman) kanssa kärryillä, jotka oli lastattu täyteen ja taivas helotti punaisena ja tykkien jyly kuului koko ajan lähempää ja lähempää. Ja sen kuinka toinen hevosista kuristui yöllä ja toisen kärryn tavarat piti hylätä tien poskeen, kun eivät mahtuneet toiseen kärryyn.

Itse olen käynyt isäni kotipaikalla. Ja pystyn kuvittelemaan kuinka kaunis tuo paikka on joskus ollut, silloin ennen sotia.

Mussa on aika paljon karjalaisia piirteitä; eloisuus, puheliaisuus (valitettavasti), eräänlainen laiskuus (valitettavasti), vieraanvaraisuus, äkkipikaisuus, olen todella kovapäinen ja sinnikäs; menen läpi, vaikka harmaan kiven jos on pakko jne.

Puhun karjalan murretta, vaikkakin siihen on sekoittunut paria muutakin murretta (äitini syntymäpaikan sekä lapsuudenkotikaupunkini murretta).

Pappani taisteli kaikissa kolmessa suursodassa ja hän ei koskaan puhunut kokemuksistaan vaan hän " pimahti" ja tappoi itsensä 63 vuotiaana. Hän ampui itsensä. Myös vanhin setäni taisteli Lapinsodassa 19 vuotiaana.

Kommentit (21)

niinkuin kolme muutakin hänen sisarustaan. Sijoitettu sitten Keski-Suomeen, jossa aikuisena tavannut miehensä ja perustanut perheen.

Kyseessä siis mieheni äiti, joka on vilkas ja kova puhumaan tekee aivan taivaallisen ihania ruokia ja leivonnaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taitaa olla jokseenkin samanikäinen ap:n isän kanssa, koska on syntynyt evakkomatkalla Suomen puolella ja joutunut sitten pari-kolmevuotiaana uudelleen evakkoon.



Isäni ei noista ajoista mitään muistanut, pieni kun oli. Nyt on jo kuollut.



Itselläni myös outo kaipuu paikkaan, josta en paljoa tiedä enkä ikinä ole käynyt. Olisi kiva käydä isän synnyinsijoilla.



Olen puhelias, ulospäin suuntautunut, avoin, äkkipikainen jne jne. Tiedä sitten, mitkä luonteenpiirteet ovat karjalasta kotoisin, mitkä jostain muualta tai sattuman summa.

Olemme voimakkaasti karjalaisia, vaikka äitini ja minä olemmekin voimakkaasti karjalaisia, vaikka helsinkiläisiä ollaan syntyjään. Kauniita ja myös kauheita tarinoita kauniista Karjalasta!

Itäsuomalainen olen, mutta en karjalainen. Itäsuomalainen murrekin on hävinnyt, kun olen kuitenkin yli 20 vuotta jo asunut Helsingissä. Tahallani en opetellut puhumaan mitään muuta, mutta väkisin tuo murre katoaa.

isäni ja veljensä. Videokuvaa ja valokuvia on. Talo raunioina ja navetan seinää oli ollut vähän jäljellä.

Minua kiehtoo Karjala ja mielelläni kuntelen tarinoita sieltä. Joskin sotatarinat hirvittävät. Tuntuu uskomattomalta että sellaisesta voi selvitä järjissään!!!!!!

Vierailija:

Lainaus:


mummo lähtenyt entsosta? ei ole paljon puhunut evakkoon lähdöstä tms.




Olen käynyt kerran isäni kotipaikalla, olin silloin 8-9 vuotias.

Mammani en puhunut noista ajoista mitään, ehkä hän olisi puhunut, jos joku olisi kysynyt. Hän asui meidän luona (pappaki asui) ja kun hän dementoitui, hän muisti Karjalan ajat ja luuli asuvansa taas siellä.



T:ap

oli lapsi. istui evakkona junassa jota pommitettiin tätinsä sylissä. tädin pää lensi irti.



ei ole koskaan kertonut muuta sodasta eikä halua siitä puhua.



olen puoliksi karjalainen. ja luoteenpiirteitä paljon sieltä suunnalta. miehenikin on puoliksi karjalainen. isänsä tullut evakkona meidän isän naapurikylästä - satuttiin löytämään toisemme täällä länsi-suomessa.



ja lapset on aika syttyjä myös.

Tietyt tavat opitaan suvussa, mutta eivät ne mitään geenejä ole.



Ja yhtä hyvin karjalaisuuteen voisi liittää ison liudan negatiivisia piirteitä, kuten huolimattomuuden, epäsiisteyden, huonon keskittymiskyvyn isoihin projekteihin, juoruilunhalun jne.



Sukuni historiasta sinänsä olen kiinnostunut, mutta olisi aika hassua, jos kamalasti toisen polven puolikas-karjalaisena elämöisin karjalaisuudella!

Isän sisarukset ovat syntyneet ja asuivat n. vuoteen 1940 asti Viipurissa, minkä jälkeen perhe muutti Ouluun. Isäni on sitten syntynyt Suomessa. En muista, mistä isänisä on kotoisin.



Miehen äidinisä on muuten Ruskealasta.



En tiedä onko kummassakaan karjalaisia piirteitä... kai ihan tavallisessa määrin :)

Ollaan puhuttu paljon, mummo tosin kuoli viime elokuussa. Mummo oli tosin jo 30 evakkoon lähtiessään, mutta silti kävi Karjalassa vuosittain synnyinkotinsa raunioilla. Eihän siellä enää juuri mitään ole :(



Jotain karjalalaista minussa on, puhun ainakin yhtä paljon kuin mummoni :D

koska mummo ei koskaan ole puhunut mitään tuosta ajasta. Swn muistan, kun itse olin murkku, niin mummo pääsi Viipurissa käymään. Kyllä sitä tarinaa riitti ja mummo oli iloinen, kun oli päässyt käymään " kotikaupungissaan" .



Itse olen karjalainen, sillä asumme aivan itä-rajan lähellä, Lappeenrannassa. Ja iloinenkin olen.

hauskasti noi ap kuvailemat ominaisuudet vaan osuu muhun vaikka en niitä ole koskaan kummemmin ajatellut



viimeisinä päivinään sekava mummoni oli lähdössä vielä kanssani " Venäjälle ryssiä tappamaan...." kuulosti niin kauheelta ja sydäntä särki... no mummo pääsi pois täältä ja lepää nyt rauhassa :o)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat